Webley Mk VI | |
---|---|
Tyyppi | Revolveri |
Valmistaja | Webley & Scott, RSAF Enfield |
Valmistusmaa | Iso-Britannia |
Valmistusvuodet | 1887–1926 |
Tekniset tiedot | |
Kaliiperi(t) | .455 Webley |
Aseen pituus | 286 mm |
Paino (tyhjänä) | 1.10 kg |
Lipas | rulla |
Kapasiteetti | 6 patruunaa |
Ammuksen lähtönopeus | Noin 190 m/s |
Tulinopeus (laukausta/min) | 20-30 lks/min |
Webley Mk IV .38/200 | |
---|---|
Tyyppi | Revolveri |
Valmistaja | Webley & Scott |
Valmistusmaa | Iso-Britannia |
Valmistusvuodet | 1932–1978 |
Tekniset tiedot | |
Kaliiperi(t) | .38/200 ja .38 Special |
Aseen pituus | 266 mm |
Paino (tyhjänä) | 1.10 kg |
Lipas | rulla |
Kapasiteetti | 6-8 patruunaa |
Ammuksen lähtönopeus | Noin 190 m/s |
Tulinopeus (laukausta/min) | 20-30 lks/min |
Webley-revolveri on vuosina 1887–1963 useina eri malleina Brittiläisen kansainyhteisön asevoimissa käytetty kaksitoiminen revolveri.[1] Webley ehti käyttöaikanaan olemaan palvelusaseena niin buurisodissa kuin molemmissa maailmansodissakin. Viimeiset Webley-revolverit poistettiin sotilaskäytöstä Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimissa vasta vuonna 1963.[1][2]
Britannian armeija otti Webley Mk I -revolverin käyttöön vuonna 1887. Vuonna 1913 käyttöön otettiin Mk V -malli, jota alettiin jo vuonna 1915 korvata Mk VI -mallilla.[3] Webley oli muun muassa laivastossa ja ilmajoukoissa palvelevien sekä konekiväärimiesten ja panssarivaunujen miehistöjen palvelusase, mutta sitä käyttivät myös monet upseerit. Se ei ollut aseena erityisen tarkka, mutta se oli helppokäyttöinen ja luotettava.[2]
Ensimmäisen maailmansodan taisteluissa Webley-revolverin apuna käytettiin mahdollisesti myös irrotettavaa tukkia, joka muutti revolverin karbiiniksi. Taisteluhautojen vyöryttämisessä myös revolveriin kiinnitettävä pistin oli hyödyksi. Pienellä kuuden patruunan rullalla varustetun revolverin ampumanopeutta oli mahdollista tehostaa Prideaux-pikalaturilla.[2][3]
Webley-revolverit todettiin vuonna 1932 vanhentuneiksi ja niitä alettiin korvata Enfield No. 2 -revolvereilla, mutta niitä käytettiin silti laajalti myös toisessa maailmansodassa.[3]