August Wilhelm Heinrich Blasius (5. heinäkuuta 1845 Braunschweig - 31. toukokuuta 1912 Braunschweig) oli saksalainen lintutieteilijä.
Wilhelm Blasiuksen isä oli lintutieteilijä Johann Heinrich Blasius ja samoin hänen veljensä Rudolf Heinrich Paul Blasius (1842-1907). Hän opiskeli lääketiedettä Würzburgissa, Göttingenissä ja Zürichissä, ja valmistui lääketieteen tohtoriksi 1868. Vuosina 1869 ja 1870 hän toimi opettajana Würzburgin yliopistossa. Saksan ja Ranskan välisessä sodassa 1870–1871 hän toimi sotilaslääkärinä ja sai ansioistaan rautaristin.
Vuonna 1871 Wilhelm Blasius peri isänsä viran Braunschweigin museon ja kasvitieteellisen puutarhan johtajana. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Braunschweigin teknillisen yliopiston eläin- ja kasvitieteiden professoriksi. Hänen tärkein kirjoituksensa oli siivetönruokin (Alca impennis) lajimonografia Neue Naumannn-julkaisussa. Blasius perehtyi myös arkeologiaan ja paleontologiaan. Hän oli sekä American Ornithologists' Unionin että British Ornithologists' Unionin kirjeenvaihtajajäsen ja toimi pitkään Saksan lintutieteellisen yhdistyksen johtoelimissä. 1892 Padovan yliopisto nimitti hänet kunniatohtoriksi.
Wilhelm Blasius perehtyi etenkin Kaakkois-Aasian linnustoon. Hän nimesi linnuista ainakin palawaninviirikaijan (Prioniturus platenae) ja celebesinluhtakanan (Aramidopsis plateni).[1]