Wilhelmina Stålberg | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. marraskuuta 1803 Tukholma, Ruotsi |
Kuollut | 23. heinäkuuta 1872 (68 vuotta) Mariefred, Ruotsi |
Ammatti | kirjailija, kääntäjä |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ruotsi |
Esikoisteos | Min ungdoms idealer |
Palkinnot | |
Ruotsin akatemian pieni kultamitali |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Karolina Vilhelmina Stålberg[1] (26. marraskuuta 1803 Tukholma, Ruotsi – 23. heinäkuuta 1872 Mariefred, Ruotsi) oli tuottelias ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.[2]
Stålbergin vanhemmista ei ole merkintää. Hänet hylättiin, ja lääninkamreeri Stålberg ja hänen vaimonsa ottivat hänet kasvatiksi Tukholmaan. Hänen arvellaan saaneen hyvän kasvatuksen, ja jo varhain hänellä oli kirjallisia harrastuksia. Hän julkaisi ensimmäiset kirjoituksena 12-vuotiaana nimimerkillä Wilhelmina. Vuonna 1826 hän debytoi pienellä runovihkosella Min ungdoms idealer, jota myytiin vähävaraisen hyväsukuisen perheen hyväksi. Hän julkaisi sen jälkeen useita runokokoelmia, joista 1843 ilmestyneessä oli Ruotsin akatemian aiemman sihteerin Frans Mikael Franzénin alkusanat. Akatemia myönsi hänelle pienen kultamitalin.[2]
Kasvatti-isän kuoltua 1829 leski ja Wilhelmina joutuivat hankkimaan elantonsa monella tavalla. Kasvattiäiti kuoli 1846, ja siitä pitäen Wilhelmina Stålberg eli yksin. Hän liittyi kirjailijapiiriin, joka syntyi merkittävien kustantajien ympärille. Kirjallisten töiden ohella hän antoi kielenopetusta.[2]
Stålbergin käännöstuotannosta ei ole selvyyttä, sillä siihen aikaan ei kirjoihin useinkaan merkitty kääntäjää tai hän käytti nimimerkkejä, eikä Stålberg enää vanhemmalla iällä kysyttäessä itse muistanut, mitä kaikkea hänen laajaan käännöstuotantoonsa kuului. Hän käänsi lähinnä kaunokirjallisuutta, ja myös kirjailijana hän vähitellen alkoi kirjoittaa proosaa, ajalle ominaisia romaaneja ja novellikokoelmia. Hän kirjoitti artikkeleita kalentereihin, lehtiin ja antologioihin ja oli myös toimittajana muoti- ja käsityöalan lehdissä. Hän joutui elantonsa saadakseen alistumaan ajan muotivirtauksiin, eikä hän siksi voinut valita, mitä hän kirjoitti ja käänsi. Hänen varhaisia toimeksiantajiaan oli Hierta ja myöhemmin Bonnier.[2]
Stålberg asui Tukholmassa vuoteen 1870, jolloin hän muutti Mariefrediin, jossa hän kuoli.[1]
Elämäkerta-artikkelissa Stålbergistä Gunnel Furuland sanoo, että Stålbergin käännöstyön ansiosta eurooppalainen käännösromaani teki kaupallisen läpimurtonsa Ruosissa.[2]