Yle TV2

Yle TV2
Lähetykset alkoivat	7. maaliskuuta 1965[1][2]
Omistaja	Yleisradio
Kuvaformaatti	16:9 576i (SDTV) 16:9 1080i (HDTV)
Katsojaosuus	12,9 % (2023, Finnpanel)
Maa	Suomi
Näkyvyysalue	1965: 34 % väestöstä[3] 1970: 50 % väestöstä[4] 1981: 87 % väestöstä[5] 1986: 99,5 % väestöstä[4]
Pääkonttori	Mediapolis, Ristimäki, Tampere
Korvasi kanavan	Tesvisio, Tamvisio
Aiemmin	TV-ohjelma 2 (1965–1971) TV2 (1971–2001) YLE TV2 (2001–2012)
Rinnakkaiskanava(t)	Yle TV1 (HD) Yle Teema & Fem (HD)
Kotisivu	tv2.yle.fi
Saatavuus
Antenniverkko
Digita	kanava 2 kanava 22 (HD)
Satelliitti
Allente	kanava 2 (HD)
Kaapeliverkko
DNA	kanava 2 (HD) kanava 22
Elisa	kanava 2 (HD) kanava 22
Telia	kanava 2 (HD) kanava 22
IPTV (ADSL)
Maxivision Viihde
Elisa
Infobox OKNimi-testi OK

Yle TV2 (puhekielessä Kakkonen) on yksi Yleisradio Oy:n omistamista kolmesta televisiokanavasta. Yle TV1:n tavoin TV2 on julkisen palvelun kanava, jolla ei esitetä mainoksia. Rahoitus tapahtuu verovaroin. TV2:n keskustoimitus sijaitsee Tampereen Ristimäessä Tohloppi-järven vieressä. Nykyisin se lähettää ohjelmaa noin 4 200 tuntia vuodessa, paljon urheilulähetyksiä jotka ovatkin kanavan katsotuinta antia^[6]. Kanava työllistää noin 400 työntekijää. TV2:n kanavapäällikkönä on marraskuusta 2019 lähtien toiminut Sasha Ikonen.^[7]

Historiaa

Kakkoskanava eli TV-ohjelma 2 sai alkunsa Yleisradion vuonna 1964 ostamasta Tesvisiosta, joka ei kyennyt kilpailemaan Ylen Suomen Television kanssa katsojista eikä Mainostelevision kanssa mainostuloista, vaan oli ajautumassa vararikkoon. Muutamaa viikkoa myöhemmin Yle osti myös tamperelaisen Tamvision. Ylihintaisina pidetyt kaupat heikensivät Ylen taloutta pitkäksi aikaa eteenpäin.^[8] Suomi sai ensimmäisenä Pohjoismaissa toisen televisiokanavan, Ruotsissa SVT2 (silloinen TV2) aloitti vasta neljä vuotta myöhemmin, joulukuussa 1969. Norjassa ja Tanskassa säilyi vain yksi kanava vielä 1980–1990-luvun taitteeseen asti. TV2:n näkyvyysalue laajeni vähitellen ympäri Suomea, ja koko Suomen väestön kanava tavoitti vasta 1980-luvun loppupuolella^[4].

1964–1975: Toiminta Tampereelle, johto kokoomukselle

TV 2:n ensimmäisenä päällikkönä toimi dosentti Helge Miettunen, joka kannatti kanavan toiminnan sijoittamista Helsinkiin. Aluepoliittisista syistä Yleisradion hallintoneuvosto päätyi kuitenkin Tampereeseen. Puoluepoliittisesti TV2 kuului aluksi kokoomuksen mandaattiin, jonka vaihtoehtoina kanavan johtoon olivat tv- ja radiopersoona Niilo Tarvajärvi sekä elokuvaohjaaja ja lavastaja Hannu Leminen, joka sitten valittiin. Kanavan toiminta tuotti kymmenen miljoonan markan tappiot vuosittain, jolloin Ylen pääjohtaja Eino S. Repo ehdotti vuonna 1967 molempien televisiokanavien tuotantoyksiköiden irrottamista kanavistaan niin, että ne tuottaisivat ohjelmia molemmille kanaville. Revon ehdotus hävisi Ylen johtokunnassa niukasti.^[8] Kakkoskanavan tulevaisuus oli epäselvä vuoteen 1969 asti, jolloin lopettamisuhan jälkeen Ylen hallintoneuvosto lopulta päätti kanavan lähetysverkon laajentamisesta^[9].

TV2:n aloittaessa vuonna 1965 kanava näkyi vain Etelä-Suomessa ja kattoi 34 prosenttia koko Suomen väestöstä^[3]. Lahden lähetysasemalta TV2 alkoi näkyä 1966^[10]. Jyväskylästä ja Sippolasta lähetykset käynnistyivät vuonna 1970^[11], jolloin TV2 peitti noin puolet Suomen väestöstä. 1970-luvun mittaan TV2:n näkyvyysalue laajeni yhä pohjoisemmaksi. Syksyllä 1981 TV2 alkoi näkyä Taivalkosken uuden lähetysaseman kautta Taivalkoskella, Pudasjärven, Puolangan ja Suomussalmen kunnissa ja kattoi 87 prosenttia maasta. Vuoteen 1987 mennessä saatiin lähetysasemat vielä Rukatunturille, Poriin, Värtsilään, Ähtäriin, Tammisaareen, Tervolaan ja Ylläkselle, jolloin TV2 kattoi lähes koko Suomen väestön.^{[5] [4]}

Vuoden 1969 alussa monia suosittuja ohjelmia siirrettiin kakkosverkosta koko Suomessa näkyneen television ykkösverkon ohjelmistoon kokonaan tai osittain. Näitä olivat sarjanäytelmät Heikki ja Kaija ja Kiurunkulma, keskusteluohjelma Lähimmäinen, lastenohjelma Tenavatuokio sekä asiaohjelma Liikennesolmu.^[12]

TV2:n näkyvyysalueen laajenemisen myötä Hannu Leminen pyrki kehittämään kanavan alueellista uutistuotantoa yhdessä Oulun, Vaasan, Turun ja Jyväskylän aluetoimitusten kanssa, mutta laihoin tuloksin. Kakkosen oman kanavaprofiilin muodostumista hämärsivät 1970-luvulla myös maanantai-illan ruotsinkieliset lähetykset ja Mainos-TV:n ohjelmille vuokratut tiistain, torstain ja lauantain lähetysajat.^[8] 1970-luvun taitteessa kakkoskanavan maine perustui paljolti vahvan dokumenttitoimituksen filmille kuvattuun tuotantoon, joka keräsi palkintoja myös ulkomailta^[9]. Lemisen toisen viisivuotiskauden lopulla valmistui Tampereen radio- ja televisiokeskus Tohloppi-järven eteläpuolelle.^[13]. Se oli varustettu ajanmukaisin studiolaittein, joilla TV2 pääsi kunnolla hyödyntämään väritelevisiotekniikkaa Pasilaa ja TV1-kanavaa aikaisemmin^[14].

1975–1989: Johto keskustalle, pikkusormi sensuurille

Lemisen seuraajakisassa pääministeri Kalevi Sorsan sosialidemokraattinen ehdokas, kirjailija Pentti Holappa, hävisi keskustapuolueen Pertti Paloheimolle,^[8] joka kuitenkin viihtyi tehtävässä vain vuoden verran saatuaan käyntiin paljon resursseja vieneen mutta epäonnistuneen ajankohtaismakasiinin Tasavallassa tapahtuu. Paloheimon seuraaja, keskustalainen entinen dokumenttiosaston päällikkö Eero Härkönen johti kanavaa sitten vuodesta 1976 vuoteen 1979.^[15]

Eero Härkösen kauden merkittävimpiä ohjelmapanostuksia olivat monia uusintoja saanut Tankki täyteen (1978) sekä Matti Tapion vuosikymmenen alusta saakka suunnittelema dokumenttipohjainen draamasarja Sodan ja rauhan miehet (1978), jonka tuotantoa jarrutti ulkopoliittinen varovaisuus^[16]. Härkönen koki paikkansa muistakin syistä niin tuuliseksi, että luopui päällikön tehtävästä 1979^[17].

1970-luvulla TV2 vastasi noin 38 prosentista Ylen tv-lähetysajasta, TV1 62 prosentista. Kakkoskanavan ohjelmiston kotimaisuusaste oli ykköstä suurempi, joka vuosi noin 88 prosenttia, paitsi vuonna 1978 vain 82 prosenttia^[14]. Kesällä 1978 TV2 oli kokonaan suljettuna 26.6.–30.7.1978 välisenä aikana. Sinä aikana TV2 vastasi TV1:n tiistai- ja torstai-illoista.^[18] TV2 oli suljettu myös sitä ennen joka kesä vuosina 1965–1973, silloin TV2 lähetti TV1:ssä ohjelmaa kolmena iltana viikossa. Kesällä 1979 TV2:ssa ei ollut lähetystä maanantaisin, mutta muiden päivien osalta se oli koko kesän auki.^[19]

Eero Härkösen seuraajaksi keskustan eduskuntaryhmä nimitti Paavo Väyrysen ehdotuksesta Pohjolan Sanomien päätoimittajan Tapio Siikalan, joka johti kakkoskanavaa 1979–1989. Siikala tuli tunnetuksi muun muassa lestadiolaisuutta, sotapappeja ja Yleisradiota itseään koskevien ohjelmien hyllyttäjänä ja sensuroijana niin, että syntyi perinteisen etanalorun ivamukaelma ”Siikala, Siikala, näytä sakses, onko huomenna show’ta”^[20][21]. Suuri draamapanostus Rauta-aika voitti kansainvälisen Prix Italia -palkinnon 1983^[22]. Siikala alkoi suunnata kanavan draamatuotantoa yksittäisohjelmista draamojen suuntaan, mikä oli alku kakkoskanavan kansanläheisten draamasarjojen tuotannolle^[23]. Vuonna 1986 TV2 alkoi näkyä pohjoisinta Lappia myöden^[4].

1990–: Kanavauudistuksesta jatkuviin uudistuksiin

Siikalan seuraajaksi tuli sosialidemokraattien Arne Wessberg,^[24] joka veti kanavansa ykköskanavaa onnistuneemmin läpi suuren kanavauudistuksen 1990–1994^[25] ja valittiin sitten Yleisradion toimitusjohtajaksi pääjohtaja Reino Paasilinnan jälkeen^[26].

Vuoden 1993 kanavauudistus painotti kakkoskanavan ”maakunnallisuutta”: ohjelmatuotantoa siirrettiin Tohlopista Vaasaan (mm. jumalanpalveluksia), Jyväskylään (nuortenohjelma Lievä kuume), Kuopioon (perhevisailu Missä mennään?) ja Ouluun (lasten makasiiniohjelma Pikku posteljooni), ja koko Ylen tv-aluetoiminta tuli TV2:n vastuulle. Myös urheiluohjelmisto siirrettiin lähes kokonaan kakkoskanavalle TV1:n uutisvälähdyksiä lukuun ottamatta. Kanava alkoi panostaa enemmän myös kotimaiseen draamatuotantoon ja dokumentteihin.^[27] Pari vuotta myöhemmin ykkös- ja kakkoskanavan eroa selkeytettiin tv-johtaja Heikki Lehmuston johdolla yhä enemmän niin, että TV2:n faktapainotteisuus alkoi vaihtua elokuviin, televisiosarjoihin sekä muihin viihde- ja harrastusohjelmiin^[28].

TV2:n suosittuja viihdeohjelmia 1990-luvulla olivat Markus Kajon persoonalliset mietelmät, Timo Koivusalon parisuhdevisailu Tuttu Juttu Show ja sketsisarja Kummeli erilaisine sivutuotteineen.

2012–: Suosio laskee, urheilu lisääntyy

TV2:n kanavaprofiili uudistui jälleen vuoden 2012 alussa, pari kuukautta ennen Ylen ilmeuudistusta.^[29] Kanava kertoi panostavansa jatkossa erityisesti nuoriin ja nuoriin aikuisiin, kun aiemmin kanava oli tullut tunnetuksi keski-ikäisten ja sitä vanhempien kanavaksi. Esimerkiksi Kesäillan valssi ja Mansikkapaikka lopetettiin, Dokumenttiprojekti, Inhimillinen tekijä, Seitsemäs taivas ja Tangomarkkinoiden televisiolähetykset siirrettiin TV1:een, Sata-Häme Soi -festivaalin televisiointi päättyi sekä jo vuodesta 1961 järjestetyn perinteisen Suomen euroviisukarsinnan korvasi Uuden Musiikin Kilpailu.

Ensimmäinen Kakkosen uuden profiilin mukaan tehty draamasarja oli syksyllä 2012 esitetty Kimmo.^[30] Myös realitypohjaiset ohjelmat kuten Teiniäidit ja Pohjois-Karjalaan palanneista perheistä kertova Paluumuuttajat kuvastavat kanavan uutta ohjelmistoa.^[30] Vuonna 2015 kanavan profiilia nuorennettiin entisestään, kun Anne Flinkkilän ja Maarit Tastulan keskusteluohjelmat siirrettiin ykköskanavalle. Vuodesta 1969 näytetty ajankohtaisohjelma Ajankohtainen kakkonen loppui vuoden 2015 lopussa.

Sekä vuoden 2012 että 2015 TV2:n nuorennusleikkausten jälkeen Kakkosen katsojaluvut ja kanavan suosio laskivat merkittävästi. Kun vuonna 2010 kanavaa katseli noin viidennes suomalaisista, vuonna 2012 kanavan katseluosuus oli 13,2 prosenttia ja seuraavana vuonna 11,9 prosenttia^[31] Vuoden 2017 katsojaosuus oli 11,3 %.^[32] Uudistukset saivat paljon kritiikkiä katsojilta. Tammikuussa 2019 Yle siirsi TV2:n ainoan uutislähetyksen TV1-kanavalle, jolloin TV2:n lähes 54 vuoden taival uutislähetyksiä näyttävänä kanavana päättyi. Muutosta perusteltiin sillä, että kanavalla esitettävät urheilulähetykset siirsivät usein uutisten alkamisaikaa^[33].

Yle TV2 HD aloitti lähetyksensä 28. tammikuuta 2014.^[34]

Kaikkien muutosten jälkeen tapahtumaurheilulla ja lastenohjelmilla on vahvin osuus TV2:n ohjelmistossa. Urheilun osuus kanavalla lisääntyi entisestään Ylen hankittua ralliautoilun MM-sarjan esitysoikeudet kaudelle 2019^[35].

Yöaikaan, kun muuta ohjelmaa ei tule, TV2:lla esitetään Uutisikkunaa.

TV2:n ohjelmia

Suomessa tuotettuja

Aasi vai Apina (1993) Aatami & Beetami (1997) Agricolan linja (1976) Aikuiset (2019–) Ajankohtainen kakkonen (1969–1975, 1977–2015) Akuutti (siirretty Yle TV1:lle) Alivaltiosihteeri valvoo (1994–1995) Alivaltiosihteerin televisio-ohjelma (2010) Anna Perhon kyselytunti (2015) Antiikkieno (2007–2008) Apropos (1965–1967) Asia on pihvi (1971–) Au pairit (2014–) Autovaras (1991) Barr-niminen mies (1984) Bilebändi 2012 (2012) Bofori (2011–2014) Docventures (2013–) Donna (2018) Downshiftaajat (2016–) Ei vanhene koskaan (1997) Ekoisti (1993–2001) Elli (2005) Elmo (2000) Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967) Elämän suola (1996–1998) Erätulilla (2008–) Estradilla Fakta homma (1986–1987, 1996–1997) Flyygeli & kaakeli (1982) FOLK-raati (2015) Galaxi (2005–) Galilei ja kadonneet lelut (1996–1997) Hannu ja Kettu (1992) Heartmix (1996) Hehku (2013) Hetkinen (2002–2008) Hetkiä Kalliossa Hienosti hihnassa (2008–2009) Hilander-TV (2010) Hilma (1967–1970) Hiltu ja Ragnar (1988) Hittimittari (1984–1988) Hovimäki (1999–2003) Hugo (1993–1995) Hui hai hiisi (1999–2000) Hullu – hullumpi – yläaste (2015–) Hullu juttu (2007–2015) Huvitutti (1998–2003) Hyvien ihmisten kylä (1993) Hyvää iltaa, sota (1966) Häräntappoase (1989) Ihan sama (2014) Ihmisen käsikirja (2000) Ihmisen paras ystävä (1990) Ihmisiä elämän pohjalla (1967) Illan Kajo: herrain metkuja (1999) Ilotalo (1988) Iltatähti (1973–1983) Inhimillinen tekijä (1997–2011, Yle TV1 2012–2017) Iso viulu – kaks sataa (1976) Jako kahteen (2006–2007) Jari ja Kari (2014) Jarin ja Karin kesäloma (2019) Jatkojen aika (1971) Jopet Show (2005–2011) Joulupukin Kuuma linja (Yle TV1 1991–2000, Yle TV2 2001–) Joulupukki ja noitarumpu (1996) Jos sais kerran (2002–2003) Jurismia! (2002) JUU EI (2003) Juulian totuudet (2002) Kaikkien aikojen avaruusseikkailu (1990) Kaatis (1988) Kadonneet (2006–2010) Kahdeksikko (1967) Kaikki kotona (2000) Kajon musiikkiohjelma (1998) Kakarat (2020) Kakola (2010–2012) Kalapuikkokeitto (1998) Kandit (2013–2020) Kansakunnan käännekohta (2006) Kansanhuvit (1992–1996) Kansankynttilät (2003) Karjalan kunnailla (2007–2012) Karppi (2018–2020) Kasmasiini (1983–1991) Katinkontti (2001) Kellot soi (2019) Kerran viikossa (2013) Kesäillan valssi (1996–2011) Kesäkeittiö (1971–) Kesäkerttu (1998–1999) Ketun joulumetkut (1991) Kiimaiset poliisit (1993) Kimmo (2012–2017) Kiurunkulma (1966–1969)

Kohtauspaikka: Ysiluokka (2010) Kohtaamiset ja erot (1994–1995) Koiramäki (2004) 30-luvun mies (1968–1969) Kotirappu (1987) Koukussa (2015–2019) Kova laji (2003) Kuka uskoo haikaraa (1983) Kukkaron herraksi (Yle TV1 2008–2010, TV2 2013) Kummeli (1991–2004) Kupletti (2008–2009) Kyllä elämä on ihanaa (1987) Kyllä isä osaa (1994–1995) Kynsin hampain (2016) Kätevä emäntä (2004–2012) Kätevän emännän juhlat (2015) Käytöskukka (alun perin Hinku ja Vinku, 1967–1968) Laatuaikaa (2007–2008) Langalla Jaska ja Ari (1991) Latela (2013–2018) Lauantaisauna (1985–1991) Lauantaiviihde (2009–2010) Laulava sydän (1998–2002) Laulunsekainen soittotunti (1978) Laura (2002–2003) Laura kesäleirillä (2004) Laura kaupungissa (2005) Leikin varjolla (2002–2006) Lehmän vuosi (2006–2010) Lemmenleikit (2008) Lihaksia ja luoteja (1996) Logged In (2020) Love Connection (2013–2014) #lovemilla (2013–2014) Lukio (2008) Luottomies (2016–2018) Luulot pois (1994) Lähimmäinen (1966–1971) Lääkärit tulessa (1998) Maailma on valmis (2012) Maailma sanojen vankina (1992–1998) Maan mitta (2007) Mahdoton tehtävä (2001–2002) Makupalat (1997–2005) Mankeli (2000–2001) Mansikkapaikka (2007–2011) Maria, Maria (2007) Marja Hintikka Live (2015–2016) Markus Kajon ihme pätkiä (2003) Markus Kajon ruudunsäästöohjelma (2001–2002) Matkalaukkukostaja (1991) Meidän pitää puhua (2018) Metsolat (1993–1995) Modernit miehet (2019–2020) Mooseksen perintö (2001–2002) MotorSport (2011–) Mullan alta (2019) Mummo (1987–1989) Mun ainoot 30 minsaa (2013) Muodollisesti pätevä (1999–2004) Musiikkiohjelma Kettunen (1996–1997) Musiikki-tv (2006–2009) Musta laatikko (1997–2000) Mustat ja punaiset vuodet (1973) Myöhäinen tapaaminen (1968) Märät säpikkäät (2012–2013) Naurun paikka (1995–1998) Noin viikon uutiset (2014–2017) Noin viikon studio (2018–2019, Yle TV1 2019–2021) Nokkeluusneliö (1966) Nousevan auringon Kajo (2006) Nyhjää tyhjästä (1991) Ohimennen (1965–1966) Oi kallis kaupunki (1974–1975) Oikea kysymys (2007–2008) Operaatio Hurrikaani (2006–2010) Ota ja omista (1997) Paavo ja Raili (2004–2006) Pakanamaan kartta (1991) Pakko tanssia (2013) Pallo hallussa (2001–2006) Paluu Timbuktuun (1996) Parasta aikaa (2009–2010) Pari sanaa lemmestä (1992–1993) Pasila (2007–2013) Pasila 2.5 – The Spin-Off (2014–2016) Pekko Aikamiespoika (1993–1997) Peltsin Lappi (2012–2013) Perjantai-illan unelma (2005–2006) Pertsa ja Kilu (1970–1973) Pertsa ja Kilu (2000) Peräkamaripojat (2001) Puhetta suomesta (1990) Pikku jättiläinen (1996) Pikku Kakkonen (1977–) Pimeän hehku (1996)

Pirjo (2018–) Pirunpelto (2009–2013) Poliisi-TV (1989–2013) Pressiklubi (2005–2013, Yle TV1 2014–2018) Punainen lanka (1999–2008) Puolustuksen puheenvuoro (2009) Puskuri (2002–2011) Päin perhettä (1992) Radio Millennium (2009–2010) Rajametsän tarinoita (2004) Rakastuin mä luuseriin (2005–2006) Rauta-aika (1982) Rautainen nuoruus (1989) Reinikainen (1982–1983) Rikostarinoita Suomesta (2001, 2003–2007, 2009) Rintamäkeläiset (1972–1978) Rockstop! (1987–1992) Ruutulippu (2001–2007) Rölli (1986–2001) Saastamoisen poika (1989) Se on siinä (2001–2009) Seitsemän veljestä (1989) Seitsemäs taivas (2009–2013) Sekasin (2016–2018) Sinkkutanssit (2012) Sinkut paljaana (2021) Sirkuspelle Hermanni (1978–1988) Sisko ja sen veli (1986) Siskonpeti (2014–2017) Sitoutumisen alkeet (2008) Siunattu hulluus (1975) Sivuraiteilla (2013) Sodan ja rauhan miehet (1978) Sohvaperunat (2015–) Suden hetki (2019) Suomalaisia tähtihetkiä (1980–1985) Suomen euroviisukarsinta 2002 (2002) Suomen Las Vegas (2009) Suomen paras kuoro (2009–2011) Suomen Tietoviisas (1990–1998) Suomen urheilugaala (2008–) Suomi express (2008–2011) SuomiLove (2014–2015, Yle TV1 2016–) Suuri kupla (Yle TV1 2001–2003, Yle TV2 2003–2006) Syke (2014–2017, Nelonen 2018–) Syrhämä (2003–2005) Sävelsuora (1982–1987) Taistelulentäjät (2011) Taivaan tulet (2007–2014) Tallitähdet (2008) Tammerkosken sillalla (1995–2008) Tankki täyteen (1978–1980) Tarkkis (1986) Tartu mikkiin (2006–2015) Tasavallassa tapahtuu (1975–1977) Teeveestä tuttu (1989) Tehdas (2012–2014) Tehtaan varjossa (1969) Teiniäidit (2012–2014) Thilia Thalia (1982–1985, 1998–2002, 2005) Tie Eedeniin (2003–2005) Toisen kanssa (2014) Toistaiseksi tuntemattomasta syystä (2010–2013) Tonttu Toljanteri (1998–2013) Totuuden treffit (2015–2016) Trasselirakastaja (1999–2000) Triangeli (1996) Tuhkimotarinoita (2012–2019) Turvetta ja timantteja (2006–2007) Tuttu Juttu Show (1992–2002) TV-ohjelma Kettunen (1988–1992) Ugrilampaat (1999–2000) Ulkosuomalaisen tarina (2002–2012) Unelmahäät (2005–2016, TV5 2018–) Uppotukki (1984) Uuden vuoden yö (1966) Urheiluhullut (2009–2011) Urheilukatu 2 (2012) Uusi päivä (2010–2018) Vaimonsa mies (2001–2002) Vain muutaman huijarin tähden (1998) Veturi (1992–2000 Yle TV1, 2001–2003 Yle TV2) We Want More (2014) Vihreät Valot – Väärät bileet (2016) Villi kortti (2015–2019) Virtasesta Vivaldiksi (1985) Vääpeli Körmy (1990–1997) Wintteri (2001–2008) Yhdeksän miehen saappaat (1969) Yhdenillan pysäkki (1993–1996) Yölento (1998) Yövuoro (2005) ÄlyÄlyä (1996) Älä katso (2000–2002)

Ulkomaisia ohjelmia

Adventure Time Alfred J. Kwak Bones Doctor Who Eläinten maailma Eurovision laulukilpailu (2002-2019) Ihana Elisa Ihanan Elisan tytär Galilei ja kadonneet lelut Game of Thrones Girls Hillitön hotelli Hirveä Henri Hädän hetkellä Inside No. 9 Johnny Test Paavo Pesusieni Karhuherra Paddington Kahden keikka Karvinen ja ystävät Karvinen Kettu

Kova laki Kova laki: Erikoisyksikkö Kova laki: Los Angeles Kova laki: Rikollinen mieli Kunnian hinta Matkapassi McLeodin Tyttäret Misfits Merirosvolaiva Muistin vanki Muumilaakson tarinoita (Esitetty vuoteen 2014) Matka maailman ympäri Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri Mr. Bean Näin meillä Onnen Päivät Oskarin orkesteri Regular Show Richard Scarryn touhukas maailma Richard Scarryn Touhulan arvoituksia

Ricky Sprocket: Showbiz Boy Sagwa Samu-Sirkan joulutervehdys Seitsemäs taivas Silkkitie Uusi Sherlock Sopranos The Late Late Show with James Corden Temppurata Timmy ja Haltijakummit True Blood True Detective Tohtori Sykerö (Tohtori Sykerön uudet seikkailut / Tohtori Sykerö ja hänen ystävänsä) Tontut Teletapit The Wire Vekarat Vili Vilperi / Vili Vilperin uudet seikkailut Willy Fog 2 (Matka maailman keskipisteeseen / Matka kapteeni Nemon kanssa) Waltonin perhe

Kuuluttajat

Ylen ilmeen uudistumisen myötä TV2 luopui kuuluttajista helmikuussa 2012 ja siirtyi voice-over -juontoihin, joissa kuuluu vain henkilön puheääni.^[36][37] Viimeiset kaksi kuuluttajaa olivat Johanna Pirttilahti ja Tiia Hasa, joista Hasa on jatkanut voice over -juontajana. Aiemmin kuuluttajana ovat toimineet myös muun muassa Terhi Viianen, Sean Ricks, Manne Maalismaa, Piia Mikkola, Kirsti Lampila, Saara Karhu, Tuija Lukkari ja Riika Sillanpää (nyk. Rasilainen). 1970-luvun alussa kanavan pääkuuluttaja oli Tuula Rosenqvist.

Kanavan johtajat

Yle TV2:lla oli johtaja vuosina 1965–1994.

• Hannu Leminen 1965–1974
• Pertti Paloheimo 1975
• Eero Härkönen 1976–1979
• Tapio Siikala 1980–1989
• Arne Wessberg 1990–1994

1. huhtikuuta 1994 organisaatiouudistuksessa aiemmin erilliset ohjelmayksiköt TV1 ja TV2 siirtyivät televisiotoimialan johtajan Heikki Lehmuston alaisuuteen, muut yksiköt olivat uutis- ja ajankohtaistoiminta sekä Teksti-TV. Kanavaa johti nyt ohjelmajohtaja. Vuonna 2007 nimike muutettiin kanavapäälliköksi, 2011 ohjelmapäälliköksi ja 2019 kanavapäälliköksi.

• Arto Hoffrén 1994–1998
• Jyrki Pakarinen 1999–2001
• Päivi Kärkkäinen 2002–2006
• Ilkka Saari 2006–2010
• Timo Järvi 2011–2013
• Riku Saaranluoma 2013–2019
• Sasha Ikonen 2019–

Yle TV2:n katsotuimmat TV-lähetykset vuonna 2023

Sija	Ohjelma	Päivämäärä	Tavoittavuus	Keskikatsojamäärä[a]
1.	Yleisurheilun MM: 5. kisapäivän iltakilpailut	23.8.2023	2 139 000	1 251 000
2.	Hiihdon MM: miesten 50 km	5.3.2023	1 716 000	1 139 000
3.	Yleisurheilun MM	27.8.2023	1 795 000	1 081 000
4.	Yleisurheilun MM: 6. kisapäivän iltakilpailut	24.8.2023	1 857 000	1 043 000
5.	Yleisurheilun MM: 3. kisapäivän iltakilpailut	21.8.2023	1 843 000	1 021 000
6.	Hiihdon MM: naisten 30 km	4.3.2023	1 270 000	1 002 000
7.	Yleisurheilun MM: 4. kisapäivän iltakilpailut	22.8.2023	1 837 000	966 000
8.	Urheilustudio: Hiihdon MM 2023	4.3.2023	968 000	906 000
9.	Hiihdon MM: parisprinttihiihto	26.2.2023	1 096 000	887 000
10.	Hiihdon MM: naisten yhdistelmähiihto	25.2.2023	1 034 000	872 000

1. Katsojamäärään on laskettu mukaan ensiesitys, uusinnat, tallennettu katselu ja katselu Yle Areenassa 7 vuorokauden aikana

Lähde:^[6]

Katso myös

• Luettelo Ylen TV1- ja TV2-kanavien tunnuksista

Lähteet

1. Taavitsainen, Iikka: Television musiikkiohjelmat vuosina 1958–1972. Televisio määrällisenä musiikkisivistäjänä, s. 60. (Pro gradu -työ) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.11.2011).
2. Tesvision joutsenlaulu Yleisradio. Viitattu 23.11.2011.
3. Viljakainen, Jarmo: Suomen radio- ja TV-toiminnan vaiheita 1900 – 2003 Viestintää ja politiikkaa -sivusto. Jarmo Viljakainen. Arkistoitu 25.10.2018. Viitattu 5.9.2018.
4. Televisiolähetykset Suomessa alkoivat Tampereella ja Helsingissä. Mihin tahtiin Suomen Yleisradion tv-lähetykset alkoivat olla nähtävissä tavallisilla… Kysy.fi-palvelu, Kirjastot.fi. 21.11.2013. Viitattu 5.9.2018.
5. Kakkoskanavan tulo kallistaa tv-lupia Pohjois-Suomessa. Helsingin Sanomat, 25.9.1981, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
6. Finnpanel - TV-mittaritutkimus finnpanel.fi. Arkistoitu 14.1.2024. Viitattu 14.1.2023.
7. Sasha Ikonen Yle TV2:n kanavapäälliköksi 11.10.2019. Yle. Viitattu 11.10.2019.
8. Määttänen, Sakari: Kakkonen haluaa ykköseksi. Helsingin Sanomat, 21.9.1975, s. 22. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 2.4.2021.
9. Silja Lanas Cavada: ”TV2:n ns. dokumentaristinen koulukunta 1965–1974. Uuden lajityypin uranuurtajat”, Television viisi vuosikymmentä, s. 228. (Toim. Juhani Wiio) SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5
10. Parviainen, Helena: [www.lahdenmuseot.fi/index.php/download_file/view/3308/ Radio- ja televisiohistorian alkuajan tapahtumia Suomessa] (PDF) 10.1.2007. Radio- ja tv-museo. Viitattu 5.9.2018.
11. Kakkonen aloittaa syksyn henkisellä palvelulla. Helsingin Sanomat, 16.8.1970, s. 63. Näköislehden aukeama (tilaajille).
12. Tv-2:n suosituimmat sarjat ykkösverkkoon maanantaisin. Helsingin Sanomat, 18.12.1968, s. 39. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 17.11.2020.
13. Ylen vuosikymmenet yle.fi. Viitattu 26.1.2017.
14. Rönty, Markku: Talonpojan tappolinjalla : televisiosarja Rintamäkeläiset 1970-luvun maaseudun ja pienviljelijöiden elämänpiirin kuvaajana sekä aikansa poliittisen ilmaston heijastajana, s. 16, 18. (Journalistiikan pro gradu) Jyväskylän yliopisto, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.4.2021).
15. Lukkari, Esko: Hiljainen ammattimies johtaa nyt tv kakkosta. Helsingin Sanomat, 29.2.1976, s. 18. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 1.4.2021.
16. Lehtimäki, Juhani: Toivottavasti minua ei ymmärretä väärin. Suomen Kuvalehti, 1979, nro 8, s. 52–55. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 2.4.2021.
17. Muut lehdet. Helsingin Sanomat, 7.10.1979, s. 2. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 2.4.2021.
18. Kesäviihteeksi 46 pitkää elokuvaa. Helsingin Sanomat, 27.5.1978, s. 35. HS Aikakone (maksullinen). Viitattu 23.11.2017.
19. Kesäkausi toi ykköselle juontajat ja kakkoselle pimeän maanantain. Helsingin Sanomat, 11.6.1979, s. 39. HS Aikakone (maksullinen). Viitattu 16.1.2018.
20. Sotapapit-dokumentti hyllylle TV2:ssa : Puolustusvoimat eväsi aineiston käyttöluvan. Helsingin Sanomat, 4.9.1981, s. 12. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 2.4.2021.
21. Savola, Hannu: Tv-johtaja Tapio Siikala, journalistinen moraalinvartija. Suomen Kuvalehti, 1982, nro 42, s. 74. Näköislehti (maksullinen). (PDF) Viitattu 2.4.2021.
22. Yleisradion vuosikirja 1983–1984, s. 46. Yleisradio, 1984. ISBN 951-43-0348-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 6.4.2021).
23. Ruoho, Iiris: ”Sarjadraamaa kakkosella. 40 vuotta todellisuuden jäljillä”, Television viisi vuosikymmentä, s. 272. (Toim. Juhani Wiio) SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5
24. Ervasti, Pekka: Ylen sankiat prihat. Helsingin Sanomat, 7.1.1989, s. 7. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 2.4.2021.
25. Möttölä, Marjatta: Tv-johtaja testaa oman kanavan jumppaohjelmatkin. (Wessbergin 50-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 26.2.1993, s. 4. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 2.4.2021.
26. Lindfors, Jukka: Arne Wessberg toimitusjohtajaksi Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 2.4.2021.
27. Möttölä, Marjatta: TV2 tekee ohjelmia ympäri maata ja valikoiville katsojille. Helsingin Sanomat, 19.11.1992, s. 51. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 1.2.2021.
28. Hellman, Heikki ja Sauri, Tuomo: ”Kanavauudistus ja ohjelmatarjonnan rakenne”, julkaisussa Kanavat auki! Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61. ISSN 0788-7906. S. 244, 248.
29. Näin Kakkonen uudistuu 9.1.2012. Yle TV2. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 9.10.2013.
30. Meedioita, teiniäitejä ja tuhkimotarinoita 3.9.2012. Yle TV2. Arkistoitu 23.9.2013. Viitattu 9.10.2013.
31. Ylen TV2:n suosio on romahtanut muutamassa vuodessa Helsingin Sanomat. 23.1.2014. Viitattu 9.5.2018.
32. Finnpanel - TV-mittaritutkimus finnpanel.fi. 9.5.2018. Arkistoitu 9.5.2018. Viitattu 9.5.2018.
33. Yle TV1 vahvistaa uutistarjontaansa yle.fi. Viitattu 4.12.2018.
34. Ylen TV1 ja TV2 teräväpiirtojakeluun kuun lopulla Yle Uutiset. 16.1.2014. Viitattu 24.4.2024.
35. MM-ralli palaa Ylelle pitkällä sopimuksella yle.fi. Viitattu 24.1.2019.
36. TV2 poistaa kuuluttajat ruudusta 22.11.2011. Hämeen Sanomat. Viitattu 9.10.2013.
37. Yhden ajan loppu: Kuuluttaja nähdään tänään TV2:lla viimeistä kertaa 15.2.2012. Aamulehti. Arkistoitu 16.2.2012. Viitattu 9.10.2013.

Kirjallisuutta

• Hokka, Jenni: Kakkoselta kaikelle kansalle. Kuulumisen politiikka YLE TV2:n arkirealistisissa sarjoissa. (Väitöskirja.) Tampereen yliopisto, 2014. ISBN 978-951-44-9364-5 Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

• Yle TV2:n kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Vanhoja kanavatunnuksia Ylen Elävä arkistossa
• Nostalgia-TV: Yle TV2:n tunnukset

Yle

Radiokanavat	Yle Radio 1 YleX Yle Radio Suomi Yle Sámi Radio Yle Puhe (lakkautettu) Yle Klassinen Yle Vega Yle X3M Yle Mondo Yle Sat 1 Yle Sat 2
Televisiokanavat	Yle TV1 (HD) Yle TV2 (HD) Yle Teema & Fem (Yle Fem, Yle Teema, HD) TV Finland
Uutispalvelut	Yle Uutiset (selkokielinen, viittomakielinen) Yle Urheilu TV-nytt Yle Ođđasat Novosti Yle Yle Uutisvahti Sää Yle Tiede
Muut palvelut	Yle Areena Yle Elävä arkisto Abitreenit Digitreenit Yle Oppiminen Yle Uutisluokka Yle Kioski
Organisaatio	Yleisradion hallintoneuvosto Yleisradion hallitus Yleisradion johtoryhmä Ylen yksiköt Svenska Yle Yle Sápmi
Muuta	Pasilan linkkitorni Merja Ylä-Anttila Matti Apunen