Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1996
Vuoden 1996 kesäolympialaisissa Atlantassa järjestettiin yleisurheilussa 44 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 20.
Mitalistit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Laji | Sijoitukset | Selostus | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| 100 m |
|
Donovan Bailey Kanada
|
9,84 (WR) |
Baileyn reaktioaika 0,174 oli koko joukon hitain.[1] | ||
|
Frankie Fredericks Namibia
|
9,89 | ||||
|
Ato Boldon Trinidad ja Tobago
|
9,90 | ||||
| 200 m |
|
Michael Johnson Yhdysvallat
|
19,32 (WR) |
Johnson oli itsekin hämmästynyt rikottuaan 0,34 sekunnilla aiemmin samana kesänä tekemänsä ennätyksen. Fredericksin aika oli Afrikan ennätys vuoteen 2023 asti[2].[1] | ||
|
|
Frankie Fredericks Namibia
|
19,68 (AR) | ||||
|
|
Ato Boldon Trinidad ja Tobago
|
19,80 | ||||
| 400 m |
|
Michael Johnson Yhdysvallat
|
43,49 (OR) |
|||
|
|
Roger Black Yhdistynyt kuningaskunta
|
44,41 | ||||
|
|
Davis Kamoga Uganda
|
44,53 | ||||
| 800 m |
|
Vebjørn Rodal Norja
|
1.42,58 (OR) |
Seitsemänneksi jäänyt USA:n Johnny Gray johti tapansa mukaan 700 metriä. 400 metrin väliaika oli uskomaton 49,55.[1] | ||
|
|
Hezekiél Sepeng Etelä-Afrikka
|
1.42,74 | ||||
|
|
Fred Onyancha Kenia
|
1.42,79 | ||||
| 1 500 m |
|
Noureddine Morceli Algeria
|
3.35,78 | Morcelin ykköshaastaja oli Hicham el-Guerrouj, joka kaatui vähän yli kierros ennen maalia jääden kahdenneksitoista. Seuranneessa sekamelskassa Morceli sai viiden metrin etumatkan.[1] | ||
|
|
Fermín Cacho Espanja
|
3.36,40 | ||||
|
|
Stephen Kipkorir Kenia
|
3.36,72 | ||||
| 5 000 m |
|
Vénuste Niyongabo Burundi
|
13.07,96 | Niyongabo oli Burundin ensimmäinen olympiamitalisti.[3] | ||
|
|
Paul Bitok Kenia
|
13.08,16 | ||||
|
|
Khalid Boulami Marokko
|
13.08,37 | ||||
| 10 000 m |
|
Haile Gebrselassie Etiopia
|
27.07,34 (OR) |
Kenialaiset yrittivät yhdessä Burundin Aloys Nizigaman kanssa pudottaa Gebrselassien vuorovedolla, mutta turhaan. Viimeisellä kierroksella etiopialainen spurttasi kuuluisalla kirillään selvään voittoon.[1] | ||
|
|
Paul Tergat Kenia
|
27.08,17 | ||||
|
|
Salah Hissou Marokko
|
27.28,59 | ||||
| Maraton |
|
Josia Thugwane Etelä-Afrikka
|
2.12.36 | Voittaja oli vain 158-senttinen ja 45-kiloinen.[1] Kolmen sekunnin voittomarginaali oli olympiahistorian pienin.[3] | ||
|
|
Lee Bong-Ju Etelä-Korea
|
2.12.39 | ||||
|
|
Erick Wainaina Kenia
|
2.12.44 | ||||
| 110 m aitajuoksu |
|
Allen Johnson Yhdysvallat
|
12,95 (OR) |
|||
|
|
Mark Crear Yhdysvallat
|
13,09 | ||||
|
|
Florian Schwarthoff Saksa
|
13,17 | ||||
| 400 m aitajuoksu |
|
Derrick Adkins Yhdysvallat
|
47,54 | |||
|
|
Samuel Matete Sambia
|
47,78 | ||||
|
|
Calvin Davis Yhdysvallat
|
47,96 | ||||
| 3 000 m estejuoksu |
|
Joseph Keter Kenia
|
8.07,12 | Kiptanui oli kolminkertainen maailmanmestari, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa olympialaisissa täysosuman veroisesti.[1] | ||
|
|
Moses Kiptanui Kenia
|
8.08,33 | ||||
|
|
Alessandro Lambruschini Italia
|
8.11,28 | ||||
| 4 × 100 m |
|
Kanada Robert Esmie Glenroy Gilbert Bruny Surin Donovan Bailey |
37,69 | Ennen viestiä spekuloitiin runsaasti sillä, päästetäänkö Carl Lewis karsintojen epäonnistumisestaan huolimatta mukaan viestiin tavoittelemaan kymmenettä olympiakultaa. Lopulta yhdysvaltalaiset pitivät omasta säännöstään kiinni ja jättivät Lewisin pois joukkueesta.[1] | ||
|
|
Yhdysvallat Jon Drummond Tim Harden Michael Marsh Dennis Mitchell |
38,05 | ||||
|
|
 Brasilia Arnaldo da Silva Robson da Silva Édson Ribeiro André da Silva |
38,41 | ||||
| 4 × 400 m |
|
Yhdysvallat Alvin Harrison LaMont Smith Derek Mills Anthuan Maybank |
2.55,99 | Ison-Britannian aika oli uusi Euroopan ennätys.[1] | ||
|
|
Yhdistynyt kuningaskunta Iwan Thomas Jamie Baulch Mark Richardson Roger Black |
2.56,60 | ||||
|
|
 Jamaika Michael McDonald Greg Haughton Roxbert Martin Davian Clarke |
2.59,42 | ||||
| 20 km kävely |
|
Jefferson Pérez Ecuador
|
1.20.07 | Perez oli Ecuadorin ensimmäinen olympiamitalisti[3] | ||
|
|
Ilja Markov Venäjä
|
1.20.16 | ||||
|
|
Bernardo Segura Meksiko
|
1.20.23 | ||||
| 50 km kävely |
|
Robert Korzeniowski Puola
|
3.43.30 | Suomen Valentin Kononen oli seitsemäs. Pronssimitalisti Massana sai mitalin varoituksesta ja oksentelusta huolimatta.[1] | ||
|
|
Mihail Štšennikov Venäjä
|
3.43.36 | ||||
|
|
Valentí Massana Espanja
|
3.44.19 | ||||
| Korkeushyppy |
|
Charles Austin Yhdysvallat
|
239 (OR) |
Partyka ylitti 237 toisellaan ja Austinin pudotettua samasta korkeudesta toisen kerran siirsi hän viimeisen yrityksensä korkeuteen 239, jonka ylitti. Partyka pudotti ensimmäisellään 239, jonka jälkeen hän siirsi kaksi viimeistä yritystään korkeuteen 241. Voiton varmistuttua Austin yritti kolmesti maailmanennätyskorkeudesta 246.[4] | ||
|
|
Artur Partyka Puola
|
237 | ||||
|
|
Steve Smith Yhdistynyt kuningaskunta
|
235 | ||||
| Seiväshyppy |
|
Jean Galfione Ranska
|
592 | Galfione oli 7415 pisteen kymmenottelija.[1] | ||
|
|
Igor Trandenkov Venäjä
|
592 | ||||
|
|
Andrei Tiwontshik Saksa
|
592 | ||||
| Pituushyppy |
|
Carl Lewis Yhdysvallat
|
850 | |||
|
|
James Beckford Jamaika
|
829 | ||||
|
|
Joe Greene Yhdysvallat
|
824 | ||||
| Kolmiloikka |
|
Kenny Harrison Yhdysvallat
|
18,09 (OR) |
Kilpailun kaikki neljä parasta tekivät parhaat tuloksensa neljännellä kierroksella.[1] | ||
|
|
Jonathan Edwards Yhdistynyt kuningaskunta
|
17,88 | ||||
|
|
Yoelbi Quesada Kuuba
|
17,44 | ||||
| Kuulantyöntö |
|
Randy Barnes Yhdysvallat
|
21,62 | |||
|
|
John Godina Yhdysvallat
|
20,79 | ||||
|
|
Oleksandr Bahatš Ukraina
|
20,75 | ||||
| Kiekonheitto |
|
Lars Riedel Saksa
|
69,40 | |||
|
|
Vladimir Dubrovštšik Valko-Venäjä
|
66,60 | ||||
|
|
Vasili Kaptjuh Valko-Venäjä
|
65,80 | ||||
| Moukarinheitto |
|
Balázs Kiss Unkari
|
81,24 | |||
|
|
Lance Deal Yhdysvallat
|
81,12 | ||||
|
|
Oleksandr Krikun Ukraina
|
80,02 | ||||
| Keihäänheitto |
|
Jan Železný Tšekki
|
88,16 | Räty nousi pronssille viimeisellä heitollaan.[1] | ||
|
|
Steve Backley Yhdistynyt kuningaskunta
|
87,44 | ||||
|
|
Seppo Räty Suomi
|
86,98 | ||||
| Kymmenottelu |
|
Dan O'Brien Yhdysvallat
|
8824 | O'Brienin äiti oli suomalaissyntyinen kuten myös viidenneksi sijoittuneen Valko-Venäjän Eduard Hämäläisen isoisä.[3] | ||
|
|
Frank Busemann Saksa
|
8706 | ||||
|
|
Tomáš Dvorák Tšekki
|
8664 | ||||
Naiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 10. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-01-2
- ↑ London Diamond League 2023: Noah Lyles wins quick men's 200m as records fall behind him Olympics.com. 23.7.2023. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- ↑ Butler, Mark (toim.): Athletics Statistics Book – Games of the XXX Olympiad – London 2012, s. 126. IAAF, 2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1996 Wikimedia Commonsissa
Kesäolympialaisten 1996 lajit ja kilpailutapahtumat
Ammunta | Baseball | Jalkapallo | Jousiammunta | Judo | Koripallo | Käsipallo | Lentopallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Purjehdus | Pyöräily | Pöytätennis | Ratsastus | Softball | Soutu | Sulkapallo | Taitouinti | Tennis | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu