Yrjö Kalervo Leiwo (12. helmikuuta 1884 Kuhmalahti – 12. tammikuuta 1964 Kuopio) oli suomalainen poliitikko. Leiwo toimi Kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1930–1936 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Leiwo toimi myös kaupunginvaltuutettuna Lahdessa ja Hämeenlinnassa, kunnanvaltuutettuna Sääksmäellä sekä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen jäsenenä. Leiwo kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1902. Politiikan ulkopuolella hän toimi viikkolehti Raatajan toimitussihteerinä ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1909, Jämsän kansanopiston johtajana 1909–1912, Suomalaisen puolueen sihteerinä 1912–1915, Lahti–lehden päätoimittajana 1915–1919, Uuden Suomen ja Iltalehden toimittajana 1919, Päivölän kansanopiston johtajana Sääksmäellä 1919–1926, Tampereen osakepankin ja Maakuntain pankin Hämeenlinnan konttorin esimiehenä 1926–1932, Kansallis-Osake-Pankin Hämeenlinnan konttorin toisena johtajana 1932–1934, Kokoomuksen sihteerinä ja puoluesihteerinä 1934–1942, Savo-lehden päätoimittajana Kuopiossa 1942–1950 ja toimittajana 1950–1963, Hämeenlinnan kansalaisopiston va. johtajana sekä Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin valistusohjaajana 1929–1932. Leiwon vanhemmat olivat kirkkoherra Paul Otto Leiwo ja Maria Charlotta Limón. Leiwon puoliso vuodesta 1909 oli Anna Maria Kajanti. Leiwolle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi vuonna 1943.[1]