Zara Nelsova
.jpg)
Zara Nelsova (syntyjään Sarah Nelson tai Katznelson; 23. joulukuuta 1918 Winnipeg – 10. lokakuuta 2002 New York) oli kanadalaissyntyinen, vuonna 1953 Yhdysvaltain kansalaisuuden saanut sellisti ja pedagogi. Hänen opettajiensa joukossa olivat Dezső Mahalek ja Pablo Casals.[1]
Nelsova muutti perheineen Englantiin vuonna 1928 ja perusti siskojensa (pianistin ja viulistin) kanssa Canadian Trion, joka desiintyi Wigmore Hallissa kaudella 1928–1929 ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1939 saakka. Resitaalidebyyttinsä Nelsova teki Lontoossa vuoden 1930 paikkeilla, ja konserttosolistina hän esiintyi ensimmäistä kertaa vuotta myöhemmin Malcolm Sargentin johtaman Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Trion kanssa Nelsova kiersi Australiassa ja Afrikassa.[1]
Vuonna 1939 Nelsova palasi Kanadaan, jossa hän vuosina 1940–1943 toimi Toronton sinfoniaorkesterin ensisellistinä. 1940-luvun alussa hän myös muodosti toisen Canadian Trio -nimisen kokoonpanon, kumppaneinaan tällä kertaa Kathleen Parlow ja Ernest MacMillan. Hän pääsi opettamaan The Royal Conservatory of Musiciin, ja New Yorkissa hän teki ensiesiintymisensä New Yorkin kaupungintalolla vuonna 1942. Vuonna 1966 hänestä tuli ensimmäinen Neuvostoliitossa kiertueen tehnyt pohjoisamerikkalaissellisti. Kaikkiaan hän esiintyi yli kolmenkymmenen orkesterin solistina. Hän esitti Euroopassa ensimmäisenä Samuel Barberin sellokonserton, jonka hän myös levytti.[1]
Vuoteen 1990 saakka Nelsova piti jopa 80 vuosittaista esitystä; vuonna 1997 hän jätti laajamittaisen esiintymisen keskittyäkseen opetustyöhön. Hän toimi opetustehtävissä vuosina 1962–2002 Juilliard Schoolissa ja opetti myös Rutgersin yliopistossa. Hänen oppilaidensa joukossa olivat Lotte Brott ja Denis Brott.[1]
Nelsovan soittamien instrumenttien joukossa olivat vuoden 1726 Stradivarius-sello ja vuoden 1735 Pietro Guarneriuksen sello.[1]
