Þiðrekr Berniläisen saaga

Kuva Þiðrekrin saagan käsikirjoituksesta Stock. Perg. fol. no 4.

Þiðrekrin saaga tai Þiðrekr Berniläisen saaga [thi:drekr] (isl. Þiðreks saga af Bern) on keskiaikainen saaga, joka on laadittu todennäköisesti Bergenissä 1200-luvun puolivälin tienoilla. Saagan keskeinen hahmo on Þiðrekr Berniläinen[1], jolla viitataan Italiaa hallinneeseen ostrogoottien kuninkaaseen Teoderik Suureen. Tämän tarina kerrotaan nuoruudesta aina viimeisiin hetkiin saakka, jolloin Þiðrekr katoaa mystisesti, paholaiseksi identifioidun mustan ratsun selässä. Sen lisäksi saaga sisältää Þiðrekrin elämäntarinan välissä lukuisia muita kertomuksia sankareista, jotka ovat joko Þiðrekrin sukulaisia tai liittyvät tämän elämään jollain muulla tavoin. [2] Þiðrekr Berniläisen saagaa ei ole suomennettu.

Yhteys muinaissaagoihin ja ritarisaagoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Þiðrekr Berniläisen saagaa voidaan pitää kokoelmana yleensä muinaissaagoihin luettuja sankarisaagoja (saks. Heldensagas), sillä saagassa kerrotaan useista sellaisista hahmoista, jotka tunnetaan germaaniselle perinteelle pohjautuvista muinaissaagoista, kuten Völsungain saagasta, tai edda-runoudesta (esim. seppä Völundr). Luultavasti tästä johtuen Þiðrekr Berniläisen saaga on ajoittain luettu muinaissaagoihin. Toiset tutkijat taas ovat katsoneet sen edustavan ritarisaagoja, ja osa tutkijosita pitää saagaa kumpaankin kategoriaan sopimattomana. On kuitenkin osoitettu, että Þiðrekr Berniläisen saaga muistuttaa ritarisaagoja erityisesti kielellisesti ja tyylillisesti. Erityisen lähellä Þiðrekr Berniläisen saaga on frankkilaiselle ja karolingiselle tarinaperinteelle sekä chanson de geste -sankarilauluperinteelle pohjautuvia käännettyjä ritarisaagoja, kuten Kaarle Suuresta ja tämän sotureista kertovaa Karlamagnús sagaa.[3]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Þiðrekr Berniläisen saagan kirjoittajaa ei tunneta. Tutkijat eivät myöskään ole olleet yksimielisiä siitä, onko kirjoittaja ollut islantilainen vai norjalainen. Itse saagassa annetaan ymmärtää, että se pohjautuisi saksalaisperäisille tarinoille tai lauluille. Saagassa esiintyvät nimet viittaavatkin pohjoissaksalaiseen alkuperään, ja esimerkiksi Völsungain saagasta tunnetun tarinamateriaalin osalta Þiðrekr Berniläisen saaga mukailee usein eteläistä, esimerkiksi Nibelungenliedistä (suom. Nibelungeinlaulu) tunnettua versiota siitä hieman poikkeavan skandinaavisen version sijaan.[4]

Koska Bergenillä oli Hansan seurauksena vilkkaat suhteet Pohjois-Saksaan, on pidetty mahdollisena, että saaga pohjautuisi joko saksalaisilta kauppiailta kuulluille tarinoille tai jollekin tuntemattomalle saksalaiselle käsikirjoitukselle. Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, onko saaga pohjautunut suullisesti kuulluille kertomuksille, vai onko se jostain tekstistä tehty käännös. Saagan synty on viimeksi mainitun näkökulman osalta yhdistetty kuningas Haakon IV Haakoninpojan valtakauteen ja tämän toimeenpanemaan vilkkaaseen eurooppalaisen kirjallisuuden käännöstoimintaan. Tällöin esille on otettu esimerkiksi Haakonin ystävälliset suhteet saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijaan Fredrik II:een ja Haakonin Kristína-tyttären avioliitto Kastilian kuninkaan Alfonso X Viisaan veljen kanssa ja sen myötä yhteydet Kastilian hoviin, joiden kautta myös kirjalliset vaikutteet ovat voineet siirtyä.[5]

Käsikirjoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagasta on säilynyt kolme pääkäsikirjoitusta. Näistä vanhin on norjalainen Stock. Perg. fol. no 4, joka on peräisin 1200-luvun loppupuolelta mutta jossa on useassa kohdin aukkoja. Islannista säilyneistä käsikirjoituksista merkittävimmät ovat täydellisinä säilyneet AM 177 fol (Arkistoitu – Internet Archive) ja AM 178 fol (Arkistoitu – Internet Archive), jotka kumpikin ovat 1600-luvulta.[6]

Þiðrekrin saagasta on säilynyt myös Ruotsissa 1400-luvun puolivälissä tehty käännös. Se tunnetaan nimellä Didrikskrönikan. Käännös pohjautuu norjalaiselle käsikirjoitusversiolle, edellä mainitulle käsikirjoitukselle Perg. fol. no 4, jonka Bergenin piispana vuosina 1305-1314 toiminut Árni Sigurðsson lähetti Vadstenan luostariin vuonna 1314. Didrikskrönikan on säilynyt paperikäsikirjoituksessa cod. Skokloster 115-116. [7]

Þiðrekrin saaga ja historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Þiðrekrin saagalla voidaan katsoa olevan historiallinen ydin, sillä siinä on joitain yhtymäkohtia Teoderik Suuren (493-526) elämäntarinaan, ja osalla muistakin saagassa esiintyvistä hahmoista on ollut historiallinen esikuva. Saagassa nämä hahmot esiintyvät kuitenkin kaikki Þiðrekrin aikalaisina, huolimatta siitä, että hahmojen esikuvat ovat eläneet eri aikoina. Tällaisia ovat esimerkiksi Þiðrekrin sukulaismieheksi mainittu ostrogoottien aiempi kuningas Ermanarik, joka kuoli noin 376, tai hunnipäällikkö Attila, joka kuoli hieman ennen historiallisen Teoderikin syntymää.[8]

Þiðrekrin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin. [9]

Suurvalta-ajan Ruotsissa Þiðrekrin saaga oli gööttiläisen historiankirjoituksen kantava voima. Saagan koettiin olevan avainasemassa, koska sen katsottiin käsittelevän goottien historiaa ja näiden kuningasta Teoderik Suurta. Saagassa mainittua Vilkinalandia, joka alkujaan viittasi slaavilaisiin alueisiin, pidettiin Ruotsin vanhana nimenä. Saagasta puhuttiinkin Vilkina sagana. Saagan merkittävällä asemalla Ruotsissa oli pitkät juuret: Þiðrekrin saagan 1400-luvulla tehtyä ruotsinkielistä, alkuperäistekstiä lyhentelevää ja tiivistävää käännöstä Didrikskrönikan pidettiin jo alkujaan historiallisena totuutena. Sen poliittinen merkitys oli suuri jo 1400-luvulla, ja erilaiset poliittisesti motivoituneet tarkoitusperät vaikuttivat siihen, että saagaa tulkittiin virheellisesti. Käännös sisälsi myös useita käännös- ja tulkintavirheitä. Saagan länsiskandinaavinen versio vaipui pitkäksi ajaksi unholaan. Didrikskrönikan vaikutti yleisiin käsityksiin ruotsalaisten menneisyydestä useiden vuosisatojen ajan. 1600-luvulla oppineet kiinnostuivat kuitenkin uudelleen myös saagan varhaisesta versiosta, ja Stock. Perg. fol. no 4 käsikirjoituksen aukkokohtia pyrittiin täyttämään islantilaisten käsikirjoitusten avulla. [10]

Saaga ilmestyi lopulta myös uutena, myös länsiskandinaavisille käsikirjoituksille pohjautuvana käännöksenä Johan Fredrich Peringskiöldin teoksessa Wilkina Saga / Eller Historien Om Konung Thiderich af Bern Och hans Kämpar; Samt Niflunga Sagan vuonna 1715 (Stockholm: Horrn). Motiivina kääntämiselle ei kuitenkaan ollut Þiðrekrin saagan olemus kirjallisuutena vaan sen oletettu arvo Ruotsin muinaisesta historiasta kertovana lähteenä. [11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Andersson, Theodore M. 1980. The Legend of Brynhild. Ithaca & London: Cornell University Press.
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Finch, R. G. 1993. Þiðrekrs saga af Bern. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 662-663.
  • Henning, Bengt. 1970. Didrikskrönikan. Handskriftsrelationer, överstättningsteknik och stildrag. Stockholm: Almqvist & Wiksell.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Kramarz-Bein, Susanne. 2002. Die Þiðreks saga im Kontext der altnorwegischen Literatur. Tübingen: A. Francke.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? (Arkistoitu – Internet Archive) Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ "Berniläinen" ei viittaa Berniin, vaan Veronaan.
  2. ↑ Finch 1993; Busch 2004 [2002], 205; Simek & Hermann Pálsson 2007, 375-376.
  3. ↑ Henning 1970, 12; Finch 1993; Kramarz-Bein 2002, erit. 102-106, 318-341 sekä laaja käsittely yhteyksistä Þiðrekr Berniläisen saagan ja ritarisaagojen välillä s. 115-317; Busch 2004 [2002], 205; Simek & Hermann Pálsson 2007, 375.
  4. ↑ Henning 1970, 11; Anderson 1980, 128-150; Finch 1993; Simek & Hermann Pálsson 2007, 375.
  5. ↑ Henning 1970, 11; Anderson 1980, 128-131;Kramarz-Bein 2002, 68-101; Simek & Hermann Pálsson 2007, 375.
  6. ↑ Henning 1970, 13 ja passim; Finch 1993.
  7. ↑ Henning 1970, 13-14; Finch 1993; Busch 2004 [2002], 203, 207; Simek & Hermann Pálsson 2007, 376.
  8. ↑ Henning 1970, 12; Finch 1993.
  9. ↑ Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, 1015–1016.
  10. ↑ Busch 2004 [2002], 203-206.
  11. ↑ Busch 2004 [2002], 206, 212.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]