AIM-7 Sparrow

AIM-7 Sparrow
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle ampuu Sparrow-ohjuksen.
Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 Eagle ampuu Sparrow-ohjuksen.
Tyyppi ilmataisteluohjus
Valmistushistoria
Valmistaja Sperry, General Dynamics ja Raytheon
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistusvuodet 1958 -
Ohjus
Massa 227-231 kg
Räjähdysaineen massa 20 - 40 kg[1]
Ammuksen lähtönopeus n. 2,5 Mach
Kantomatka 22 km (keskimäärin)
Maalinhaku puoliaktiivinen tutkaohjaus[1]
Mitat
Pituus 3,66 m
Halkaisija 203 mm
Kärkiväli 1,02 m; pyrstöväli 0,62 m
Käyttäjämaat USA, Japani, Alankomaat, Saksa sekä useita muita maita[1]

AIM-7 Sparrow ("Varpunen") on yhdysvaltalainen, puoliaktiivinen, tutkahakuinen keskimatkan ilmasta-ilmaan-ohjus. Se on ollut muun muassa Yhdysvaltain laivaston, merijalkaväen ja ilmavoimien käytössä. Ohjus on ollut länsimaiden käytössä 1950-luvun lopulta 2000-luvun alkuun asti. Yhdysvalloissa se on väistynyt AIM-120 AMRAAM:n tultua käyttöön. Sen viimeisin versio on AIM-7P, johon olemassa olevia ohjuksia on päivitetty. Ohjuksen varsinainen kehitystyö on kuitenkin päättynyt.[2]

Ohjuksen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjuksen kehittely aloitettiin 1940-luvun lopulla Yhdysvaltain laivaston ohjelmassa ohjattavan rakettiaseen saamiseksi ilmasta-ilmaan -käyttöön.[3] Ohjus saatiin palveluskäyttöön 1950-luvun lopussa ja oli eräs ensimmäisiä lajissaan. Kuten kaikkien vastaavien ohjusten on sen puoliaktiivisuuden heikkoutena jatkuva tutkalähetteen tarve ampuvasta koneesta.[4] Tämä sitoo ampuvan koneen osoittamaan maalia osumaan tai ohimenoon asti. Jos tässä tilanteessa joutuu väistämään vihollisen hyökkäyksiä se voi aiheuttaa tutkalukituksen menettämisen, jolloin ohjus eksyy.[4] Ohjuksesta tehtiin sekä tavanomainen kiskolta ammuttava versio että runkoon asennettava versio. Laukaisulaitteessa oli tällöin heittäjä, joka irrotti ohjuksen ennen moottorin käynnistymistä.[4]

Asetta käytettiin Vietnamissa, missä sen menestys oli heikkoa. Tämä johtui mm. pitkästä minimilaukaisuetäisyydestä ja yleisestä epäluotettavuudesta, jota trooppinen ilmasto korosti.[4]

Italiassa ja Isossa-Britanniassa ohjuksesta kehitettiin parannetut versiot nimillä Aspide ja Skyflash.[4] RIM-7 Sea Sparrow on AIM-7 -ohjuksesta kehitetty ilmatorjuntaohjus merivoimille. Tutkan tuhoamiseen tarkoitettu AGM-45 Shrike -ohjus kehitettiin Sparrow-ohjuksesta yhdistämällä sen moottoriin ja runkoon tutkasäteilyn ilmaisin.[3]

Kaavaillun R- version kehitys lopetettiin korkeiden kustannusten vuoksi.[2]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [5]

  • Puoliaktiivinen
  • Laukaisuetäisyys minimi 600 m
  • Poispäin lentävää maalia vastaan maksimi toimintamatka 50 km, kohtilentävä 100 km
  • Pituus 3,70 m
  • Evien kärkiväli 1 m
  • Läpimitta 20 cm
  • Paino 228 kg josta taistelukärki 40 kg

Taistelukärjessä on räjähteen ympärillä toisiinsa sidottuja metallitankoja. Räjähdyksessä niistä muodostuu laajeneva, leikkaava rengas.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gunston, Bill: The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles. Salamander Books Ltd, 1979. ISBN 978-0861010295
  • Useita kirjoittajia, Ohjukset DI Heikki Järvenpää: Ilmavoimat 1991 osio Ilmataisteluohjukset tänään ja huomenna, s. 73. nro 1991 Helsinki: Ilmavoimien tuki-säätiö. ISSN 0784-7319

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c https://weaponsystems.net/system/1391-RIM-7%20Sea%20Sparrow Viitattu 21.6.2022.
  2. ↑ a b Sparrow kehitys designation-systems.net.
  3. ↑ a b Gunston s. 228
  4. ↑ a b c d e Ilmavoimat 1991 s. 82
  5. ↑ Ilmavoimat taulukko s. 92

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]