Ruotsi: kiltalaitokseen kuuluvat veronmaksajanaiset saivat äänioikeuden paikallisvaaleissa kaupungeissa. Äänioikeus kumottiin vuonna 1758 koskien paikallisvaaleja ja valtakunnan vaaleissa vuonna 1771.[2]
1734
Ruotsi: naispuoliset täysi-ikäiset verovelvollisetselvennä saivat äänestää paikallisissa vaaleissa maaseudulla. Uudistus jäi pysyväksi.[2]
1755
Korsikan tasavalta: naisille annettiin äänioikeus. Äänioikeus kumottiin vuonna 1769, kun saari joutui Ranskan hallintaan.[3]
Uuden Granadan tasavalta: Vélezin maakunta silloisessa Uuden Granadan tasavallassa (nykypäivän Kolumbia) myönsi yleisen äänioikeuden miehille ja naisille. Korkein oikeus kumosi naisia koskevan säännöksen muutamaa vuotta myöhemmin.[10]
Suomen suuriruhtinaskunta: veroa maksavat naiset saivat oikeuden äänestää paikallisvaaleissa maaseudulla vuonna 1863 ja kaupungeissa vuonna 1872.[11]
1864
Böömin kuningaskunta: äänioikeus rajoittui naisiin, jotka maksoivat veroa, olivat korkeissa ammateissa, joilla oli valtuudet äänestää valtakirjalla ja jotka olivat oikeutettuja asettumaan ehdolle lainsäädäntöelimeen vuonna 1864.[11]
Mansaari: äänioikeus rajoitettiin aluksi koskemaan vain vapaita naisia, mutta muutaman vuoden kuluttua se laajennettiin koskemaan myös kotirouvia.[19] Yleinen äänioikeus otettiin käyttöön vuonna 1919. Kaikki miehet ja naiset, vain harvoja poikkeuksia (kuten papistoa) lukuun ottamatta, saivat myös asettua ehdolle vaaleissa vuodesta 1919.[20]
1884
Ontario: äänioikeus Ontarion paikallisvaaleissa annettiin leskille ja naimattomille naisille. Sama tapahtui myöhemmin myös muissa provinsseissa.[21]
1888
Yhdysvallat: ehdotettiin perustuslain tarkistus, jolla laajennettiin äänioikeutta ja annettiin naisille oikeus virallisiin asemiin. Tämä rajoittui niin kutsuttuihin vanhoihinpiikoihin ja leskiin, jotka omistivat maaomaisuutta.[22]
Uusi-Seelanti: maa oli ensimmäinen itsehallinnollinen siirtomaa, jossa kaikille naisille annettiin äänioikeus parlamenttivaaleissa. Ensimmäinen nainen oli kuitenkin ehdolla vaaleissa vasta 1919.[24][25]
Cookinsaaret: naiset saivat yleisen äänioikeuden. Maa oli tällöin Britannian protektoraatti.[26]
Colorado: naisten äänioikeus sallittiin ensimmäisenä osavaltiona Yhdysvalloissa.[27]
1894
Etelä-Australia: ensimmäinen osavaltio, jossa yleinen äänioikeus sallittiin laajentamalla oikeutta naisista, jotka omistivat maata, kaikkiin naisiin. Osittainen ääni oikeus oli myönnetty jo vuonna 1861.[28][29][30]
Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta: naisten äänioikeus sallittiin paikallisvaaleissa ja äänioikeutta laajennettiin naimisissa oleville naisille.[13][15] Vuoteen 1900 mennessä Englannissa rekisteröitiin yli miljoona naista paikallishallinnon vaaleissa.[12]
Uudet-Hebridit: naisille annettiin oikeus äänestää kunnallisvaaleissa, mutta tämä koski vain brittiläisiä, ranskalaisia ja muita siirtokuntalaisia. Äänioikeus ei koskenut alkuperäisasukkaita.[37]
1908
Tanska: naisten äänioikeus paikallisvaaleissa.[38]
Portugali: koski "kaikkia vähintään 21-vuotiaita portugalilaisia, jotka asuivat maassa, osasivat lukea ja kirjoittaa sekä olivat perheensä pää"; Carolina Beatriz Ângelon onnistui äänestää ensimmäisenä naisena Portugalissa tämän turvin.[41]
Ecuador: ensimmäinen nainen, Matilde Hidalgo, rekisteröityi äänestäjäksi jo 1924 vedoten siihen, että hän täytti kaikki lailliset vaatimukset (väh. 21-vuotias sekä luku- ja kirjoitustaitoinen).[82]
Irlannin vapaavaltio: yhtäläinen äänioikeus paikallisvaaleissa osittainen äänioikeus osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa vuodesta 1869, laajennettu vuonna 1918[87][88][89]
Romania: naisille myönnetään oikeus äänestää tasa-arvoisesti miesten kanssa; käytännössä rajoitukset koskettivat naisia enemmän kuin miehiä. Lukutaito ja korkea ikä olivat rajoituksen kriteerejä.[92][93]
Argentiina: yleinen äänioikeus kansallisella tasolla. Argentiinan, ja koko Latinalaisen Amerikan, ensimmäinen nainen, Julieta Lanteri, oli rekisteröitynyt äänestäjäksi ja äänestänyt paikallisvaaleissa jo vuonna 1911.[102]
Länsi-Samoa: yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Tätä ennen äänioikeus oli rajoitettu vain sellaisiin eurooppalais- tai kiinalaistaustaisiin naisiin, jotka olivat suorittaneet kaikki kansalaisuuden ja oleskeluluvan hakuun liittyvät velvoitteet.[141]
1991
Appenzell Innerrhoden: liittovaltion korkeimman oikeuden päätöksellä kantonin tuli myöntämään naisille äänioikeuden paikallisvaaleissa.[131]
1994
Oman: ensimmäinen Persianlahden maa, jossa naiset saivat sekä äänioikeuden että oikeuden asettua ehdolle.[142]
↑ abKarlsson-Sjögren, Åsa: Männen, kvinnorna och rösträtten: medborgarskap och representation 1723-1866 (Men, women and suffrage: citizenship and representation 1723-1866). Tukholma: Carlssons, 2006. ISBN 978-917-203-766-3
↑Felli, Lucien: La renaissance du Paolisme, s. 29. (Il est un point où le caractère précurseur des institutions paolines est particulièrement accusé, c'est celui du suffrage en ce qu'il était entendu de manière très large. Il prévoyait en effet le vote des femmes qui, à l'époque, ne votaient pas en France.) M. Bartoli, Pasquale Paoli, père de la patrie corse, Albatros, 1974.
↑Markcus, John: Lydia Chapin TaftHistory of American Women. 15.9.2008. Viitattu 21.4.2024. (englanti)
↑Mirrow, M. C.: Latinalaisen Amerikan perustuslaki: Cadizin perustuslaki ja sen perintö. Määritä julkaisija!
↑ abcdRay, P. Orman: Woman Suffrage in Foreign Countries. The American Political Science Review, 12. vsk, Nro. 3, Elokuu 1918, s. 469-474. American Political Science Association.
↑ abThe History of the Parliamentary Franchise s. 37–39. (by 1900 the number of women registered for the local government franchise in England was over 1 million) 1.3.2013. House of Commons Library. Viitattu 1.6.2018.
↑ abHeater, Derek: Citizenship in Britain: A History, s. 136. Edinburgh University Press, 2006. ISBN 978-074-862-672-4
↑Women in TynwaldTynwald, The Parliament of the Isle of Man. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
↑Bélanger, Claude: History of Women Suffrage in CanadaL’Encyclopédie de l’histoire du Québec / The Quebec History Encyclopedia (Marianopolis College). 2005. Viitattu 22.10.2012.
↑ abFenna, Alan Fenna; Robbins, Jane & Summers, John: Government Politics in Australia, s. 312–. Pearson Higher Education AU, 5 .9.2013. ISBN 978-1-4860-0138-5
↑ abBebel, August: Woman and Socialism (English Edition), s. 196–. Socialist Literature Company, 12.11.2018. GGKEY:PAF3FSJXP21
↑ abMaule, Frances & Webb Porritt, Annie Gertrude: Woman Suffrage: History, Arguments, and Results : a Collection of Six Popular Booklets Covering Practically the Entire Field of Suffrage Claims and Evidence : Designed Especially for the Convenience of Suffrage Speakers and Writers and for the Use of Debaters and Libraries. National Woman Suffrage Publishing Company, 1917.
↑Bourdiol, Julien: Condition internationale des Nouvelles-Hebrides, s. 106. Määritä julkaisija!
↑ abDahlerup, Drude: Women's Entry into Politics: The Experience of the Danish Local and General Elections 1908-20. Scandinavian Political Studies, 1.1.1978. ISSN 1467-9477Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Pipes, Richard: The Formation of the Soviet Union: Communism and Nationalism, 1917-1923, s. 81. Harvard University Press, 1997. ISBN 9780674309517(englanniksi)
↑Ward, Robert E. & Sakamoto, Yoshikazu (toim.): Democratizing Japan: The Allied Occupation, s. 322. University of Hawai'i Press, 1987. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)