Johann Heinrich Alfred Escher | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. helmikuuta 1819 Zürich |
Kuollut | 6. joulukuuta 1882 (63 vuotta) Zürich |
Johann Heinrich Alfred Escher (20. helmikuuta 1819 Zürich – 6. joulukuuta 1882 Zürich) oli sveitsiläinen valtiomies ja yritysjohtaja. Hän oli vuosien 1850–1870 välillä luultavasti Sveitsin vaikutusvaltaisin poliitikko. Häntä on kuvattu yhdeksi modernin, rahoitus- ja talousosaamisesta tunnetun Sveitsin valtion perustajista.[1][2][3]
Escheristä tuli oikeustieteen tohtori Zürichin yliopistossa vuonna 1843, ja vuonna 1844 hänet valittiin Zürichin kantonin suurneuvoston jäseneksi, vuonna 1847 tämän kokouksen puheenjohtajaksi ja vuonna 1848 Zürichin kantonin valtioneuvoston jäseneksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Ticinon kantonin liittovaltuuskunnan komissaariksi, ja hän onnistui tässä tehtävässään ratkaisemaan kyseisen kantonin ja Itävallan välille syntyneitä kiistoja. Joulukuussa 1848 hänet nimitettiin Zürichin kantonin johtajaksi ja vuonna 1849 hänestä tuli uuden Sveitsin kansallisneuvoston puheenjohtaja. Tässä tehtävässä hän vaikutti merkittävästi koulutusjärjestelmän parantamiseen ja Sveitsin rautatieverkon laajentamiseen. Hänen ajamaansa vuoden 1852 rautatielakia kritisoitiin kuitenkin siitä, että se jätti Sveitsin rautateiden rakentamisen kantonien ja niiden toimiluvan saaneiden yksityisten yhtiöiden tehtäväksi ja esti puolen vuosisadan ajan Sveitsin valtionrautateiden syntymisen. Hän toimi vuorotellen Sveitsin kansallisneuvosto puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana vuosina 1849–1850, 1856–1857 ja 1861–1862. Vuonna 1854 Escher valvoi valtiollisen polyteknillisen korkeakoulun perustamista Zürichiin (ETH Zürich) ja oli useiden Sveitsin suurimpien rautatiehankkeiden, kuten koillisradan ja ennen kaikkea Gotthardin radan, jonka johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1871, liikkeelle paneva voima. Escher perusti rahoittamaan hankkeita 5. heinäkuuta 1856 Schweizerische Kreditanstaltin, Credit Suissen edeltäjän. Hän oli myös mukana perustamassa jälleenvakuutusyhtiötä Swiss Re:tä ja eläkevakuutusyhtiö Swiss Lifea. Preussin kanssa käydyn Neuchâtelin kriisin aikana 1856–1857 hän toimi maltillisesti ja pyrki myös rauhanomaiseen sovintoon kiistassa, joka syntyi Savoijin luovuttamisesta Ranskalle vuonna 1860. Kotikantonissaan hän toimi toistuvasti neuvoston puheenjohtajana ja johti kantonin politiikkaa vuoteen 1868 asti, jolloin demokraattinen puolue kukisti hänen puolueensa ja ajoi läpi perustuslain muutoksen. Escherille pystytettiin vuonna 1889 muistomerkki Zürichin Bahnhofplatzille.[2][1][3]