Andreas Engqvist | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. joulukuuta 1987 Tukholma, Ruotsi |
Kansalaisuus | Ruotsi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Ante[1] |
Pelipaikka | keskushyökkääjä |
Maila | oikea |
Pituus | 190 cm |
Paino | 88 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2006–2018 |
Seurat |
Spånga IS (Ruotsi II) Djurgårdens IF (SEL/SHL) Hamilton Bulldogs (AHL) Montréal Canadiens (NHL) Atlant (KHL) TsSKA Moskova (KHL) Salavat Julajev Ufa (KHL) |
Andreas Gustaf Engqvist (s. 23. joulukuuta 1987 Tukholma, Ruotsi) on ruotsalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä.[2] Hän pelasi ammattilaisurallaan seitsemänä kautena SHL-joukkue Djurgårdens IF:ssä, viisi kautta KHL:ssä ja kaksi kautta Pohjois-Amerikassa. Engqvist pelasi myös 15 NHL-ottelua Montréal Canadiensissa. Hän pelasi myös Ruotsin pronssia voittaneessa MM-joukkueessa vuonna 2010. Kauden 2018–2019 Engqvist aloitti Djurgårdenin SHL-joukkueen kapteenina,[3] mutta hänen pelaajauransa päättyi tähän kuitenkin aivotärähdyksen vuoksi vain kahden runkosarjaottelun jälkeen.[4]
Djurgårdens IF:n toimitusjohtaja Joakim Erikssonin vuonna 2017 tekemän luonnehdinnan mukaan Engqvist oli klassinen kahden suunnan sentteri, joka pelasi tunnollisesti sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan ja oli hyvä aloittamaan.[3]
Engqvist on Spånga IS:n kasvatti. Hän pelasi seurassa ensimmäiset miesten pelinsä vain 16-vuotiaana Ruotsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla maan II-divisioonassa kaudella 2003–2004. Engqvist siirtyi kaudeksi 2005–2006 Djurgårdens IF:n J20-junioreihin. Hän debytoi kauden aikana myös seuran Elitserien-joukkueessa, jossa Engqvist sai tililleen yhden runkosarjaottelun. Engqvist teki Elitserien-debyyttinsä 19. tammikuuta 2006 vieraissa HV71:tä vastaan, mutta hän jäi ottelussa kuitenkin ilman peliaikaa.[5] Kausi 2006–2007 oli hänen varsinainen tulokaskautensa liigassa. Engqvist teki 43 runkosarjaottelussa tehot 1+3=4. Hän sai ensimmäiset jääaikansa Elitserienissä kauden ensimmäisessä ottelussaan 3. lokakuuta 2006 Skellefteå AIK:ta vastaan, jolloin Engqvist sai peliaikaa 6.57 minuuttia. Hän keräsi myös yhden kahden minuutin jäähyn. Elitserien-uransa avausmaalin Engqvist teki 19. joulukuuta 2006 Timrå IK:ta vastaan.[6] Hän vahvisti myös Djurgårdenin J20-junioreita, jossa Engqvist voitti kauden päätteeksi J20 SuperElitin hopeaa.[3]
Kaudella 2007–2008 Engqvist teki Elitserienin runkosarjassa 12 tehopistettä. Helmikuussa 2018 hän teki Djurgårdenin kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen. Kaudella 2008–2009 Engqvist onnistui tekemään 31 ottelussa 16 tehopistettä,[3] kunnes hänen kautensa päättyi rannevammaan jo joulukuussa 2008.[7]
Heinäkuussa 2009 NHL-varaamaton Engqvist teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Montréal Canadiensin kanssa.[8] Samalla hänen kerrottiin pelaavan kauden 2009–2010 vielä lainalla Djurgårdenissa.[7] Engqvist teki Ruotsin pääsarjatason yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+12=26. Hän oli Djurgårdenin kolmanneksi paras maalintekijä. Pudotuspeleissä Engqvist jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Marcus Nilsonin kanssa tehoilla 5+8=13.[9] Hän voitti kauden päätteeksi Elitserien-hopeaa.[3]
Kaudeksi 2010–2011 Engqvist siirtyi Montréal Canadiensin organisaatioon. Hän pelasi suurimman osan kaudestaan AHL-joukkue Hamilton Bulldogsin vahvuudessa. Engqvistin tulokaskausi siellä toi 71 runkosarjaottelussa tehot 10+15=25 ja 20 playoff-ottelussa tehot 4+5=9. Hän jakoi pudotuspeleissä joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Frédéric St-Denisin kanssa.[10] Engqvist pelasi kauden aikana Canadiensin NHL-joukkueessa kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Hän teki NHL-debyyttinsä 21. tammikuuta 2011 vieraissa Ottawa Senatorsia vastaan. Engqvist sai ottelussa jääaikaa 12.30 minuuttia.[11] Kaudella 2011–2012 hän oli Bulldogsin paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Brian Willsien jälkeen tehoilla 20+23=43.[12] Engqvist pelasi kauden aikana 12 NHL-ottelua ilman tehopisteitä.[2]
Kauden 2011–2012 jälkeen Canadiens teki Engqvistille uuden sopimustarjouksen ja säilytti näin ollen pelaajaoikeudet häneen. Engqvist siirtyi kaudeksi 2012–2013 kuitenkin vuoden mittaisella sopimuksella KHL-joukkue Atlantiin.[13] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi.[3] Engqvist oli tehoilla 12+24=36 Atlantin paras syöttäjä Nikolai Žerdevin kanssa ja toiseksi paras pistemies hänen jälkeensä.[14] Huhtikuussa 2013 Engqvist teki joukkueen kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[15] Kaudella 2014–2015 hän jakoi Atlantin sisäisen tehotilaston voiton Igor Levitskin kanssa lukemalla +9.[16] Kesken kauden, joulukuussa 2014 Engqvist siirtyi kuitenkin TsSKA Moskovaan yhdessä tšekkiläispuolustaja Ondřej Němecin kanssa. Siirron taustalla olivat myös Atlantin taloudelliset ongelmat, sillä seuran jättivät myös Jakub Vrána ja Dzmitryi Korabau.[17] Hänen pudotuspelinsä päättyivät loukkaantumisen vuoksi vain yhden ottelun jälkeen.[18]
Kesäkuussa 2015 TsSKA kauppasi Engqvistin ja Nikolai Prohorkinin pelaajaoikeudet Salavat Julajev Ufaan vaihdossa Aleksandr Kutuzoviin.[18] Pari viikkoa myöhemmin hän teki Ufan kanssa kauden 2015–2016 kattavan sopimuksen.[19] Engqvist jakoi 18 osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Linus Omarkin ja Igor Grigorenkon kanssa.[20] Tammikuussa 2017 hän teki Ufan kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[21] Kaudella 2016–2017 Engqvist ehti pelata joukkueessa 12 ottelua, kunnes aivotärähdys päätti hänen kautensa lokakuussa 2016. Vamman myötä koko Engqvistin pelaajaura oli vaakalaudalla. Hänen sopimuksensa purettiin joulukuussa, jolloin Engqvist palasi kotimaahansa kuntoutumaan.[22]
Aivotärähdyksestä kuntouduttuaan Engqvist palasi kaudeksi 2017–2018 nelivuotisella sopimuksella kotimaahansa ja Djurgårdens IF:n SHL-joukkueeseen.[1] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi. Engqvist kärsi aivotärähdyksestä ja loukkaantumisista myös Djurgårdenissa ja hän pelasi kauden aikana vain 27 runkosarjaottelua.[23] Kaudeksi 2018–2019 Engqvist nimettiin joukkueen kapteeniksi.[3] Hän ehti pelata Djurgårdenissa vain kaksi runkosarja- ja neljä Mestarien liigan ottelua, mutta aivotärähdyksen oireet kuitenkin päättivät Engqvistin kauden jo syyskuussa. Vuotta myöhemmin Engqvist vahvisti lopettavansa pelaajauransa, kun hän kertoi Djurgårdenin ilmoituksessa kohtaavansa ongelmia jokapäiväisessä arjessaan.[4]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Engqvist (nro 25) aloittamassa Tšekin Jan Kovářia (nro 43) vastaan Channel One Cupissa joulukuussa 2015. Kuvassa myös Ruotsin Linus Omark (nro 27) ja Tšekin Roman Červenka (nro 84). | |||
Maa: Ruotsi | |||
Miesten jääkiekko | |||
MM-kilpailut | |||
Pronssia | Saksa 2010 | jääkiekko |
Engqvist edusti Ruotsia MM-kilpailuissa vuonna 2010, jolloin hän voitti pronssia. Yhteensä Engqvist pelasi 37 A-maaottelua tehopistein 6+5=11.[3] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin Prahan O2 Arenalla 13. joulukuuta 2007 pelatussa avausottelussa Tšekkiä vastaan. Engqvist merkittiin heti Ruotsin ykkössentteriksi laidoilleen Martin Thörnberg ja Björn Melin.[24] Ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa hän teki vuoden 2010 MM-kilpailujen välieräottelussa 22. toukokuuta 2010 Saksan Kölnissä Tšekkiä vastaan.[25]
Engqvist pelasi myös 11 nuorten maaottelua.[3]
Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
2003–2004 | Spånga IS | Ruotsi II | 32 | 4 | 3 | 7 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
2004–2005 | Spånga IS | Ruotsi II | 32 | 12 | 17 | 29 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
2005–2006 | Djurgårdens IF | Elitserien | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
2006–2007 | Djurgårdens IF | Elitserien | 43 | 1 | 3 | 4 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
2007–2008 | Djurgårdens IF | Elitserien | 51 | 5 | 7 | 12 | 16 | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
2008–2009 | Djurgårdens IF | Elitserien | 31 | 9 | 7 | 16 | 12 | – | – | – | – | – | |||||||||
2009–2010 | Djurgårdens IF | Elitserien | 55 | 14 | 12 | 26 | 30 | 16 | 5 | 8 | 13 | 10 | MM | 8 | 1 | 3 | 4 | 6 | |||
2010–2011 | Montréal Canadiens | NHL | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
Hamilton Bulldogs | AHL | 71 | 10 | 15 | 25 | 18 | 20 | 4 | 5 | 9 | 0 | ||||||||||
2011–2012 | Montréal Canadiens | NHL | 12 | 0 | 0 | 0 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
Hamilton Bulldogs | AHL | 60 | 20 | 23 | 43 | 36 | – | – | – | – | – | ||||||||||
2012–2013 | Atlant | KHL | 48 | 12 | 24 | 36 | 22 | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||||||||
2013–2014 | Atlant | KHL | 49 | 8 | 10 | 18 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
2014–2015 | Atlant | KHL | 36 | 14 | 12 | 26 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
TsSKA Moskova | KHL | 14 | 3 | 6 | 9 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
2015–2016 | Salavat Julajev Ufa | KHL | 51 | 18 | 16 | 34 | 8 | 15 | 2 | 5 | 7 | 0 | |||||||||
2016–2017 | Salavat Julajev Ufa | KHL | 12 | 3 | 8 | 11 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
2017–2018 | Djurgårdens IF | SHL | 27 | 10 | 12 | 22 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
2018–2019 | Djurgårdens IF | SHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
2 kautta | yhteensä | NHL | 15 | 0 | 0 | 0 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||
5 kautta | yhteensä | KHL | 210 | 58 | 76 | 134 | 56 | 20 | 3 | 5 | 8 | 0 | |||||||||
7 kautta | yhteensä | Elitserien/SHL | 210 | 39 | 41 | 80 | 78 | 21 | 5 | 8 | 13 | 10 | |||||||||
2 kautta | yhteensä | AHL | 131 | 30 | 38 | 68 | 54 | 20 | 4 | 5 | 9 | 0 |