Arne Somersalo

Arne Somersalo
Somersalo IKL:n järjestöpuvussa.
Kansanedustaja
1.9.1933–31.8.1936
Vaalipiiri	Turun läänin pohjoinen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt	6. maaliskuuta 1891 Rautio
Kuollut	17. elokuuta 1941 (50 vuotta) Kiestinki, Neuvostoliitto
Puoliso	Wilhelmina Bertha Eva Becker
Tiedot
Puolue	Isänmaallinen kansanliike
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo	everstiluutnantti
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aarne (Arne) Sakari Somersalo (vuoteen 1906 Sommer; 6. maaliskuuta 1891 Tampere – 17. elokuuta 1941 Kiestinki, Neuvostoliitto) oli suomalainen sotilas, toimittaja, oikeistoradikaali poliitikko ja muistelmakirjailija. Hän toimi Suomen ilmavoimien komentajana vuosina 1920–1926, mutta erosi armeijasta ja omistautui politiikalle. 1930-luvulla Somersalo toimi Lapuan liikkeen Ajan Sanan ja Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) Ajan Suunnan jyrkkälinjaisena päätoimittajana. Hän käytti nimimerkkiä Antti Suomenpoika poliittisissa pakinoissaan.

Tausta

Arne (Aarne) Sakari Somersalo oli tamperelaisen kauppiasperheen toinen poika. Hänen vanhempansa olivat kauppaneuvos Arthur Sommer ja Lydia Johansson. Hän syntyi Arne Sommerina, mutta muutti nimensä vuonna 1906 Somersaloksi. Arne Somersalon sisar oli kirjailija Aili Somersalo.

Somersalo tuli ylioppilaaksi vuonna 1908. Hän opiskeli luonnontieteitä ensin Helsingin yliopistossa ja vuosina 1908–1914 Jenan yliopistossa Saksassa.

Saksassa hän ei voinut "venäläisenä" jatkaa opiskelua mutta pystyi liittymään vapaaehtoisena suomalaisena Saksan armeijaan. Hän osallistui sotaan Saksan armeijan joukoissa ja sai kaksi rautaristiä. Hän suoritti upseeritutkinnon Lockstedtin leirillä vuonna 1915. Hän oli Saksalaisen husaarirykmentti n:o 16 husaariluutnantti 1916–1917. Vuosina 1917–1918 hän toimi 9. saksalaisen armeijakunnan yleisesikunnassa länsirintamalla.

Hän avioitui vuonna 1916 Wilhelmina Bertha Eva Beckerin kanssa.

Toiminta ilmavoimissa

Somersalo liittyi Suomen armeijaan majurina vuonna 1918 sisällissodan jälkeen. Hän oli yleisesikunnan keskusosaston päällikkö 1918–1919 ja operatiivisen osaston päällikkö 1919–1920.

Hän toimi Suomen Ilmavoimien neljäntenä komentajana 26. lokakuuta 1920 – 2. helmikuuta 1926. Majuri Somersalon kaudella ilmavoimille tehtiin useita jopa 10-vuotisia kehitysohjelmia, joita ei kyetty toteuttamaan määrärahojen puutteen vuoksi. Suomessa oli jo kokemusta lentokoneiden korjaus-, kokoonpano- ja pienimuotoisesta rakennustoiminnasta (muun muassa vesilentokoneiden kellukkeita ilmailutelakalla). Tältä pohjalta vuoden 1920 loppupuolella aloitettiin lentokonetehtaan suunnittelu. Tarkoitus oli saada ilmavoimille kalustoa ja säästää rahaa, erityisesti ulkomaan valuuttaa. Hansa-Brandenburg W.33 -koneen lisenssi hankittiin vuonna 1921 ja lentokonetehdas aloitti toimintansa vielä samana vuonna Suomenlinnassa. Se rakensi ilmavoimille vuosina 1922–1926 muun muassa kuusi Caudron G.3 -koulukonetta ja 118 Hansa-vesikonetta.^[1]

Alkuvuodesta 1923 Somersalo kutsui ensimmäisen maailmansodan yhden johtavan elossa olevan hävittäjä-ässän Emil Thuyn neuvonantajakseen ja hävittäjälentäjäkouluttajaksi Santahaminaan sekä Uttiin. Vuoden 1924 lopussa Thuy lähti Neuvostoliittoon kouluttamaan tulevia Luftwaffen lentäjiä.^[2]

Vuonna 1924 ilmavoimille hankittiin Ranskasta edellisvuonna ostetun koekoneen jatkoksi 18 Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjää sekä kolme Caudron C.59 ja 30 Caudron C.60 -harjoituskonetta, joista viimeksi mainittuja tehtiin lisäksi lisenssillä 34. Samaan aikaan lentokonetehdas rakensi kaksi kotimaisen hävittäjän prototyyppiä, C.24:n ja C.25:n, jotka eivät kuitenkaan huonon moottorin vuoksi päätyneet sarjavalmistukseen^[3] vaan ilmavoimille hankittiin Martinsyde F.4 Buzzard kalustoa vanhenevan Gourdou-Lesseure -kaluston tilalle vuonna 1927.

Vuonna 1924 Suomeen kutsuttiin brittiläisiä neuvonantajia, jotka saivat ohjenuorakseen Suomen taloudellisen kantokyvyn huomioon ottamisen suunnitelmia tehdessään. Britit tekivätkin lyhyen tähtäimen ohjelman, joka perustui yhteen maa- ja kolmeen meritukikohtaan. Britit itse olivat siirtymässä maakoneisiin mutta he ymmärsivät, ettei Suomella ollut siihen vielä varaa. Tämä väliaikaiseksi tarkoitettu suunnitelma ymmärrettiin väärin pidemmän ajan ohjelmaksi ja se tuli vaikuttamaan Suomen ilmavoimien kehitykseen 1930-luvun alkuun saakka. Brittien suunnitelmat eivät miellyttäneet Somersaloa. Hän erosi helmikuussa 1926 kiistoissa lähialaistensa, etenkin Aarne Snellmanin, kanssa. Kiistat kulminoituivat alaisen tekemään ilmiantoon koskien lentokonehankintoja, joihin komentajalla ei ollut täyttä valtuutusta. Ilmianto johti tuomioistuimen antamaan vähäiseen rangaistukseen, mutta se puolestaan pakotti Somersalon eroamaan.

Lokakuussa 1926 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi. Hän oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä kehittäjä. Hänen kaudellaan perustettiin Suomenlinnaan ilmavoimien lentokonetehdas (I.V.L.). 1920-luvulla hän toimi Aero Oy:n teknisenä neuvonantajana. Myös hänen veljensä toimi ilmavoimissa ja oli Santahaminan varikon päällikkö.

Suomen Ilmapuolustusliiton perustaminen 1920-luvun puolivälissä kuuluu Somersalon saavutuksiin. Ilmapuolustusliitto toimi yhdessä ilmavoimien kanssa, järjesti ilmailupäiviä, julkaisi lehteä ja toimi ilmavoimien lobbausjärjestönä. Suomen ilmailuliitto (SIL) on sen seuraaja. Hän oli Kansainvälisen lentäjäliiton Suomen osaston puheenjohtaja ja Lucanderin lentoyhtiön johtokunnan jäsen.

Muuta toimintaa

1932 Everstiluutnantti Somersalo liittyi Mäntsälän kapinaan. Vaikutusvaltaisena kapinapäällikkönä Somersalo vietiin Helsinkiin poliisin kuulusteltavaksi.

Myöhemmin Somersalo toimi IKL:n Ajan Suunnan päätoimittajana ja arvosteli usein ilmavoimiin liittyviä päätöksiä. Maaliskuussa 1934 hän tuomitsi jyrkästi Konstantin Pätsin Virossa suorittaman vallankaappauksen, minkä "loukkaavien lausumien" johdosta presidentti P. E. Svinhufvud määräsi nostettavaksi rikossyytteen. Tuomioksi tuli korkeimmassa oikeudessa 4 kuukautta vankeutta.^[4]

Somesalo oli IKL:n kansanedustaja 1933–1936 Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hän oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Hänet valittiin valitsijamieheksi 1937, jotka suorittivat tasavallan presidentin vaalin 1937 ja 1940.

IKL:n saksalaismielistä jyrkkää siipeä edustanut Somersalo erotettiin Ajan Suunnasta vuonna 1935 ja hän putosi eduskunnasta 1936. Hän siirtyi sitten IKL:n maakuntalehtien päätoimittajaksi Kuopioon. Saksasta tuomansa kopfblatt-menetelmää soveltaen Somersalo perusti useita Suunta-nimisiä IKL:n maakuntalehtiä, joista ensimmäinen oli Kuopiossa ilmestynyt Savon Suunta. Lehtien yleisuutisosa oli aina sama, mutta kirjapainossa kuhunkin lehteen lisättiin paikallista aineistoa. Somersalo kirjoitti lehtien pääkirjoitukset ja Antti Suomenpoika-nimimerkillä kirjoitetut pakinat. Enimmillään näitä Suunta-lehtiä oli yhdeksän. Suunta-lehtien ilmestyminen päättyi talvisodan alkaessa.^[5]

Talvisodassa Somersalo toimi maavoimissa everstiluutnanttina Suomussalmella Ryhmä Sudessa Paavo Susitaipaleen esikuntapäällikkönä.

Jatkosodassa hän oli SS-joukkojen yhteysupseerina Lapissa. Hän kuoli 17. elokuuta 1941 opastaessaan saksalaisten iskua Kiestingissä Operaatio Napaketussa. Ennen hyökkäystä, jossa hän kuoli hän piti seuraavan lyhyen puheen: "Kymmenen päivää ja valtaamme Louhen. Sinne on matkaa 60 kilometriä ja hyvä maantie."

Somersalo kuoli omaa varomattomuuttaan ratsastamalla keskellä tietä hevosella tunnustelijoiden perässä.^[6] Hänet on haudattu sankarihautaan Kulosaaren hautausmaalle.

Kirjallista tuotantoa

• Taisteluvuosien varrelta : suomalaisen sotilaan muistelmia maailmansodasta, Otava 1928. – Kirja kuvaa Somersalon toimintaa Saksan armeijan luutnanttina ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kuvaa koulutusta, hiihtojoukoissa toimimista itärintamalla ja esikuntatyötä länsirintamalla. Länsirintaman taistelukuvaukset on kuvattu kuin romaanissa, koska niitä kirjoittaja seurasi esikunnasta eikä omannut kokemusta länsirintaman taisteluista.
• Totuus Neuvosto-Venäjästä, virallisten neuvostolähteiden mukaan. Suomen suojelusliiton julkaisuja n:o 3. Otava 1930
• Lapuan tie. Suomen suojelusliiton julkaisuja n:o 4. Kirja, Helsinki 1930. – Teos esittelee Lapuan liikettä ja sen toiminta-ajatuksia.
• Ein Volk steht auf : die Lappobewegung in Finnland. Publikationen des finnischen Schutzverbandes 4. Suomen suojelusliitto, Helsinki 1930
• Totuus Mäntsälästä, Ajan Sana, Helsinki 1932
• Isänmaallisen kansanliikkeen maanpuolustusohjelman suuntaviivoja : alustus IKL:n 2. edustajakokouksessa Lapualla 7-8. VII. 1934. I.K.L. keskustoimisto, Helsinki 1934
• Maalaisliiton "vaaliaapinen". I.K.L:n piiri, Kuopio 1936

Lähteet

• Ilmavoimien sivusto
• Niinistö, Jussi: Suomalaisia soturikohtaloita. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1998. ISBN 951-96348-5-1 Yksi kirjan pienoishenkilöhistorioista käsittelee Arne Somersaloa.
• Raunio, Jukka: Valtion lentokonetehtaan historia, Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. Jukka Raunio, Halli, 2005. ISBN 951-96866-6-5
• Parjanen Matti: Marskin ritari Paavo Koli, itseään käskenyt mies. Tampereen yliopisto, 2009. ISBN 9789514477966

Viitteet

1. Raunio 2005 s. 17–19
2. M.Peltonen: Ilmasotakoulun historia, M.Uola: Suomen ilmavoimat
3. Raunio 2005 s. 96–101
4. Pehr Evind Svinhufvud Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 8.7.2018. (viroksi) (suomeksi)
5. Savon historia : IKL - oikeistoa pirstova tekijä, kappale Somersalon Suunta-tehdas
6. Parjanen. s. 149

Aiheesta muualla

• Arne Somersalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Kaarle Sulamaa: Somersalo, Arne (1891 - 1941) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Suomen ilmavoimien komentajat

Ilmailuvoimien päälliköt (1918–1937) John-Allan Hügerth | Carl Seber | Torsten Aminoff | Sixtus Hjelmman | Arne Somersalo | Väinö Vuori | Jarl Lundqvist Ilmavoimien komentajat (1937–) Jarl Lundqvist | Frans Helminen | Reino Artola | Olavi Seeve | Reino Turkki | Eero Salmela | Rauno Meriö | Pertti Jokinen | Heikki Nikunen | Matti Ahola | Jouni Pystynen | Heikki Lyytinen | Jarmo Lindberg | Lauri Puranen | Kim Jäämeri | Sampo Eskelinen | Pasi Jokinen | Juha-Pekka Keränen