Arno Gruen (26. toukokuuta 1923 Berliini – 20. lokakuuta 2015 Zürich[1][2]) oli saksalais-sveitsiläinen psykologi ja psykoanalyytikko. Hän muutti vanhempiensa kanssa jo nuorena vuonna 1936 Yhdysvaltoihin, missä hän myöhemmin loi uraa. Gruen oli muun muassa neurologisen tutkimuksen professori Cornellin yliopistossa ja psykologian professori Rutgersin yliopistossa. Lisäksi hän työskenteli useilla klinikoilla.[3]
Gruen tutki ihmisen väkivaltaisuuden syitä ja haastoi Sigmund Freudin näkemyksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Gruenin mukaan väkivaltaisuuden perusongelma kulminoituu kieltämistä ja palkitsemista suosivaan kasvatukseen, joka opettaa miellyttämään auktoriteetteja, mutta ei ohjaa yksilöä varsinaiseen moraaliseen kasvuun. Tämä johtaa välinpitämättömyyteen, väkivaltaisuuteen ja lopulta sellaiseen yhteiskuntaan, joka nostaa omistamisen kaltaiset seikat henkilökohtaisen omanarvontunnon mitaksi.[4]
Gruenin mukaan ihmisten ei pidä tyytyä siihen, että maailmassa käydään sotia, sillä sodat ovat ihmisten aiheuttamia ja jokainen voi tehdä jotain niiden estämiseksi. Hänen mielestään monet pitävät ajatusta väkivallattomasta maailmasta naurettavana, koska tällaisten unelmien voima vaarantaa sopeutumisen ikuiseksi kuviteltuun todellisuuteen ja maailmanjärjestykseen.[5]
Gruenin lukuisista kirjoista on julkaistu suomeksi ainakin Itseään pettävä ihminen (Otava 1988) sekä Tahdon maailman ilman sotaa (Like 2008).