Arthur Arz von Straussenburg

Arthur Arz von Straussenburg
Arthur Arz von Straussenburg vuonna 1910
Arthur Arz von Straussenburg vuonna 1910
Henkilötiedot
Syntynyt16. kesäkuuta 1857
Hermannstadt, Transilvania
Kuollut1. heinäkuuta 1935 (78 vuotta)
Budapest, Unkari
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Itävalta-Unkari Itävalta-Unkari
Palvelusvuodet 1876–1918
Komentajuudet 15. jalkaväkidivisioona
6. armeijakunta
1. armeija
Itävalta-Unkarin armeijan esikuntapäällikkö
Taistelut ja sodat ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo kenraalieversti

Arthur Arz von Straussenburg[1][2] (16. kesäkuuta 1857 Hermannstadt, Transilvania – 1. heinäkuuta 1935 Budapest, Unkari) oli itävaltalainen kenraalieversti, joka toimi Itävalta-Unkarin armeijan esikuntapäällikkönä ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa 1917–1918. Ennen esikuntapäällikön tehtävää hän toimi Itävalta-Unkarin armeijan 15. jalkaväkidivisioonan, 6. armeijakunnan ja 1. armeijan komentajana. Keisari Kaarle I tarjosi hänelle sodan lopussa myös ylipäällikön tehtävää, mistä hän kieltäytyi.

Sodan päätyttyä Arz von Straussenburg jätti sotilastehtävät ja asui Wienissä, kunnes kuoli vuonna 1935 matkallaan Budapestiin.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Arz von Straussenburg syntyi Transilvanian Hermannstadtissa (nyk. Sibiu) 16. kesäkuuta 1857. Hänen isoisänsä Martin Samuel Arz oli korotettu aateliin vuonna 1835 ja oli myös toiminut Hermannstadtin postimestarina.[2] Hänen isänsä Karl Gustav Arz von Straussenburg oli postimestari[3] ja evankelisen kirkon paikallinen apupappi[2].

Arz von Straussenburg pyrki ensin lyhyesti lakialalle.[4] Hän aloitti sotilasuransa vuonna 1876 vuoden vapaaehtoisella palveluksella unkarilaisessa jääkäripataljoona 23:ssa. Tämän jälkeen hän läpäisi reservin upseerin kokeen ja päätti ryhtyä vakituiseksi upseeriksi. 1. toukokuuta 1878 hänestä tuli luutnantti.[2] Arz von Straussenburg palveli myöhemmin pääesikunnassa sekä sotaministeriössä. Hänet ylennettiin 1902 everstiksi, 1908 kenraalimajuriksi[1] ja 1912 sotamarsalkkaluutnantiksi (kenraalimajurin arvon ylempi luokka).[2]

Maailmansodan syttyessä elokuussa 1914 Arz von Straussenburg oli sotaministeriön osastopäällikkö. Hän sai sodan alussa nimityksen 15. jalkaväkidivisioonan komentajaksi[4], mutta siirtyi jo saman vuoden lokakuussa kuudennen armeijakunnan johtoon Svetozar Boroevićin tilalle.[5][3][2] Joulukuussa 1914 käydyssä Limanowa-Lapanówin taistelussa Arz von Straussenburg komensi neljännen armeijan oikeaa siipeä, torjui venäläisten hyökkäyksen ja saartoi vastahyökkäyksen yhteydessä vihollisarmeijan toisen siiven, mikä ratkaisi voiton itävaltalaisille.[2][3] Hänen armeijakuntansa osallistui menestyksekkäästi saksalaisten johdolla touko–kesäkuussa 1915 käynnistettyyn Gorlicen–Tarnówin offensiiviin ja siihen liittyneisiin Gorlicen ja Grodek-Magierowin taisteluihin. Hän sai mainetta erityisesti Brest-Litovskin kaupungin valtaamisesta elokuussa 1915. Hänet ylennettiin syyskuussa jalkaväenkenraaliksi. Elokuussa 1916 Arz von Straussenburg siirrettiin jälleen Boroevićin tilalle Romanian vastaiselle rintamalle Transilvaniassa toimineen ensimmäisen armeijan komentajaksi. Hän johti sitä voitokkaasti Karpaateilla käydyissä taisteluissa, joissa huomattavasti monilukuisempien romanialaisten hyökkäys Transilvaniaan torjuttiin ja lyötiin takaisin.[2][3][5][4][6]

Esikuntapäällikkönä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohottuaan valtaistuimelle keisari Kaarle I halusi tehdä henkilömuutoksia asevoimien johdossa, joten hän nimitti Arz von Straussenburgin 1. maaliskuuta 1917 uudeksi esikuntapäälliköksi kenraali Franz Conrad von Hötzendorfin tilalle. Aiemmasta menestyksestään huolimatta Arz von Straussenburg ei kyennyt pysäyttämään kaksoismonarkian armeijan hajoamiskehitystä. Hänen alaisuudessaan itävaltalaiset onnistuivat silti torjumaan venäläisten niin sanotun Kerenskin offensiivin kesällä 1917, valtaamaan takaisin Galitsian ja Bukovinan ja saamaan saman vuoden syksyllä suuren voiton italialaisista Caporetton taistelussa.[6][2] Keisari halusi kuitenkin itse tehdä tärkeimmät sodanjohtoon liittyneet päätökset, eikä Arz von Straussenburg saanut näin varsinaista ylipäällikön roolia.[6] Operatiiviseen suunnitteluun osallistui enemmän varaesikuntapäällikkö Alfred von Waldstätten.[4]

Arz von Straussenburg sai vuonna 1917 Unkarin aatelissa paronin arvon[3], ja hänet ylennettiin kenraalieverstiksi helmikuussa 1918.[2] Hän asettui vastentahtoisesti tukemaan Italian-rintamalla kesäkuussa 1918 käynnistettyä kahden kärjen taktiikkaan perustunutta hyökkäystä, joka päättyi tappioon Piaven taistelussa ja käynnisti Itävalta-Unkarin armeijan lopullisen hajoamisen.[6] Jo tässä vaiheessa hän tarjoutui eroamaan tehtävästään esikuntapäällikkönä.[7]

Arz von Straussenburgin seuraajaksi esikuntapäällikkönä suunniteltiin ensin aktiiviset komentajuudet keväällä 1918 jättänyttä Eduard von Böhm-Ermollia, mutta tämä yritys raukesi.[8] Kun Arz von Straussenburg lopulta erosi esikuntapäällikön tehtävistä aselevon astuessa voimaan marraskuun 1918 alussa, hänen lyhytaikaiseksi seuraajakseen tuli marsalkka Hermann Kövess von Kövessháza.[2][7] Aselevon solmimista edeltäneenä yönä keisari oli tarjonnut Arz von Straussenburgille ylipäällikkyyttä, mutta tämä kieltäytyi siitä.[2]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arz von Straussenburg päätti sotilasuransa sodan päätyttyä ja asettui Wieniin Itävaltaan, koska ei halunnut asua Romanian hallintaan siirtyneessä Transilvaniassa.[2] Hänellä ei ollut tiettävästi minkäänlaisia poliittisia intohimoja.[6]

Mikään maa ei aluksi myöntänyt Arz von Straussenburgille eläkettä, joten hän eli alkuun siviilielämäänsä köyhyydessä saaden toimeentulonsa upseerikumppaniensa muodostamasta rahastosta. Unkari myönsi hänelle lopulta vuonna 1926 eläkkeen, jonka ehtona oli, että hänen tulisi noutaa se joka kerta henkilökohtaisesti Budapestistä.[2]

1. heinäkuuta vuonna 1935 Arz von Straussenburg oli matkalla Budapestissä noutamassa eläkettään, mutta sai sydänkohtauksen ja kuoli. Hänet haudattiin Kerepesterin hautausmaalle Budapestiin.[2][5][6]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arz von Straussenburg avioitui vuonna 1903 unkarilaisen aatelisnaisen Stefanie Thomka von Tomkaházan kanssa. Pariskunnalle syntyi yksi tytär, Stefanie ”Steffia” Verehel Ried.[1][2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tucker, Spencer (toim.): World War I: A Student Encyclopedia. ABC-CLIO, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hoch geschätrzer General: Arthur Arz von Straussenburg, siebenbuergen.de. Viitattu 8.4.2020 (saksaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Steiner, Jörg & Jewison, Glenn: Generaloberst Arthur Freiherr von Straussenburg (Arkistoitu – Internet Archive), Austro-Hungarian Army. Viitattu 8.4.2020
  3. ↑ a b c d e Gustav Adolf Metnitz: Arz von Straußenburg, Arthur Albert (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1953) Deutsche Biographie. Viitattu 11.4.2020.
  4. ↑ a b c d Tucker 2006, s. 233
  5. ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 318 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.12.2013.
  6. ↑ a b c d e f Arz von Straussenberg (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 27.12.2013.
  7. ↑ a b Tucker 2006, s. 234
  8. ↑ Tucker 2006, s. 352

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]