Ben Bishop

Ben Bishop
Henkilötiedot
Syntynyt21. marraskuuta 1986 (ikä 38)
Denver, Colorado
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Lempinimi Big Ben, Bish
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 201 cm
Paino 102 kg
Pelinumero 30
Pelaajaura
Pääsarjaura 2008–2020
Seurat Peoria Rivermen (AHL)
St. Louis Blues (NHL)
Ottawa Senators (NHL)
Binghamton Senators (AHL)
Tampa Bay Lightning (NHL)
Los Angeles Kings (NHL)
Dallas Stars (NHL)
Texas Stars (AHL)
NHL-varaus 85. varaus, 2005
St. Louis Blues
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Tukholma 2013 jääkiekko
Bishop Ottawan peliasussa.

Benjamin Bishop III (s. 21. marraskuuta 1986 Denver, Colorado, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen ammattilaisuransa päättänyt jääkiekkomaalivahti, joka pelasi 11 kautta NHL-liigassa vuosina 2008–2020. Bishop on 201 senttimetriä pitkä, mikä tekee hänestä NHL:n kaikkien aikojen pisimmän maalivahdin.[1] Bishopin vahvuuksiin kuuluivat peittävyys, ketteryys, kiekonkäsittely ja pelinlukutaidot. Hän kuitenkin toisinaan otti liian suuria riskejä kiekon kanssa ja heittäytyi jäihin liian aikaisin.[2][3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junioriura ja yliopistovuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bishop syntyi Coloradon Denverissä, mutta kasvoi Missourin Saint Louisissa. Hän pelasi 8-vuotiaaksi asti hyökkääjänä, kunnes Bishop siirtyi maalivahdiksi. Hän pelasi juniorina Kirkwood Starsin ja St. Louis Junior Bluesin joukkueissa ja kävi lukion katolilaisessa Chaminade College Preparatory Schoolissa.[4] Bishop siirtyi 18-vuotiaana NAHL-liigan Texas Tornadoon kaudeksi 2004–2005, jonka päätteeksi hän voitti sarjan mestaruuden, Robertson Cupin. Bishop valittiin NAHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen[3] ja joukkueensa parhaaksi tulokkaaksi. Hän pelasi kauden aikana myös NAHL:n tähdistöottelussa.

Bishopin kotikaupungin NHL-joukkue St. Louis Blues varasi hänet kolmannella kierroksella 85. pelaajana kesällä 2005. Vuosina 2005–2008 Bishop kävi Mainen yliopistoa. Hänet valittiin ensimmäisellä yliopistokaudellaan 2005–2006 sekä Hockey Eastin lokakuun 2005 että helmikuun 2006 parhaaksi tulokkaaksi. Helmikuussa Bishop valittiin myös sarjan kuukauden pelaajaksi ja maalivahdiksi. Hänet valittiin myös usean kerran kauden aikana Hockey Eastin viikon tulokkaaksi. Bishop johdatti UMainen Frozen Four -turnauksen semifinaaleihin sekä vuonna 2006 että vuonna 2007. Vuosina 2007 ja 2008 hänet valittiin Hockey Eastin akateemiseen tähdistökentälliseen[3] ja viimeisen yliopistokautensa 2007–2008 päätteeksi myös sarjan toiseen tähdistökentälliseen.[1]

Ammattilaisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2008 Bishop teki kolmivuotisen tulokassopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Hän pelasi jo viimeisen yliopistokautensa 2007–2008 päätyttyä seuran farmijoukkue Peoria Rivermenissa, AHL:ssä. Bishop aloitti joukkueessa myös kauden 2008–2009. Hänet nostettiin ensimmäisen kerran Bluesin NHL-kokoonpanoon 19. lokakuuta 2008.[5] Bishop teki NHL-debyyttinsä 24. lokakuuta 2008 Los Angeles Kingsia vastaan, kun hänet vaihdettiin joukkueen maaliin toiseen erään. Tämä kuitenkin johtui erikoisesta syystä, sillä ottelun aloittanut maalivahti Manny Legacé loukkaantui kompastuttuaan mattoon, joka oli tuotu ottelun avauskiekon pudottanutta republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palinia varten. Legacé pelasi kuitenkin avauserän ja päästi kaksi maalia. Ottelu päättyi lopulta Kingsin 4–0-voittoon.[1][6] Bishop pelasi kauden aikana kuusi NHL-ottelua ja toimi loppukaudella Bluesin pääasiallisena kakkosmaalivahtina.

Kauden 2009–2010 Bishop pelasi kokonaan farmijoukkue Rivermenissa. Kaudella 2010–2011 hän pelasi seitsemän NHL-ottelua. Bishop nostettiin Bluesin NHL-kokoonpanoon 4. helmikuuta 2011, kun Jaroslav Halák loukkaantui.[7] Hän pelasi NHL-uransa ensimmäisen nollapelin 25. helmikuuta 2011 vieraissa Edmonton Oilersia vastaan. Bishop torjui Bluesin 0–5-voittoon päättyneessä ottelussa 39 kertaa. Heinäkuussa 2011 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[8] Bishop aloitti myös kauden 2011–2012 farmissa, eikä ehtinyt pelata otteluakaan Bluesissa. Hänet valittiin 15. tammikuuta 2012 AHL:n viikon pelaajaksi. Helmikuussa 2012 Blues kauppasi Bishopin Ottawa Senatorsiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon kesälle 2013.[9] Senators solmi samalla vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[10] Bishop siirrettiin kauppaamisensa jälkeen farmijoukkue Binghamton Senatorsiin,[11] mutta maaliskuussa hänet nostettiin Ottawan NHL-joukkueen kakkosmaalivahdiksi, kun Robin Lehner puolestaan siirrettiin farmiin.[12] Bishop pelasi loppukaudella kymmenen NHL-ottelua. Suurimman osan kaudestaan AHL:ssä pelannut Bishop valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[1][3]

Bishop aloitti kauden 2012–2013 Bingmantonin AHL-joukkueessa lähinnä tammikuuhun 2013 asti kestäneen NHL:n työsulun vuoksi.[13] Työsulun päätyttyä hän liittyi kuuden muun pelaajan ohella Ottawan harjoitusleirille[14] ja sai paikan Senatorsin kokoonpanosta. Bishop sai vastuuta varsinkin Craig Andersonin loukkaantumisen myötä ja pelasi 13 ottelua, kunnes hänet kaupattiin siirtotakarajalla, huhtikuussa 2013 Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Cory Conacheriin ja kesän 2013 neljännen kierroksen varausvuoroon.[15] Bishop torjui heti Ligtning-debyytissään nollapelin 4. huhtikuuta 2013 vieraissa Carolina Hurricanesia vastaan. Hänestä tuli joukkueen seurahistorian toinen debyytissään nollapelin torjunut maalivahti Dwayne Rolosonin jälkeen. Bishop teki myös 45 torjunnallaan Lightningin historian uuden torjuntaennätyksen nollapelissä.[16] Yhteensä hän pelasi lyhennetyn NHL-kauden aikana 22 runkosarjaottelua.

Huhtikuussa 2013 Bishop teki kaksivuotisen ja 4,6 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Lightningin kanssa.[16][17] Hän nousi kaudella 2013–2014 joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja torjui 63 runkosarjaottelua. Bishop teki voitoillaan (37), nollapeleillän (5), päästyttyjen maalien keskiarvollaan (2.23) ja torjuntaprosentillaan (92,4) Lightningin seurahistorian yhden kauden runkosarjan ennätyksen. 19. tammikuuta 2014 Carolina Hurricanesia vastaan hän teki myös joukkueen seurakohtaisen yhden ottelun torjuntaennätyksen 48 torjunnallaan.[18] Pudotuspelit Bishopilta jäi kuitenkin väliin aivan runkosarjan lopulla sattuneen loukkaantumisen vuoksi. Bishop oli kauden päätteeksi ehdolla NHL:n parhaalle maalivahdille myönnettävän Vezina Trophyn voittajaksi,[19] mutta palkinto meni lopulta Boston Bruinsin Tuukka Raskille. Elokuussa 2014 Bishopin sopimusta Lightningin kanssa pidennettiin kahdella vuodella kevääseen 2017 saakka ja se on arvoltaan 11,9 miljoonan dollarin suuruinen.[20]

Kaudella 2014–2015 Bishop rikkoi oman Lightningin seurahistorian yhden kauden voittoennätyksensä torjumalla runkosarjassa 40 voittoa. Hän torjui joukkueen aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jossa vastaan asettui Chicago Blackhawks. Toisessa finaaliottelussa 6. kesäkuuta 2015 Bishop loukkasi nivusensa kolmannessa erässä ja hänet vaihdettiin Andrei Vasilevskiin. Bishop palasi ottelussa pian taas Lightning-maalille, mutta hänet jouduttiin vaihtamaan uudestaan.[21] Lightning voitti ottelun 3–4. Bishop huilasi nivusensa vuoksi neljännen finaaliottelun, mutta pelasi vaivoistaan huolimatta kaikki kolme muuta ottelua.[22] Blackhawks voitti kuitenkin lopulta mestaruuden otteluvoitoin 4–2.

Toukokuussa 2017 Bishop solmi Dallas Starsin kanssa 6 vuoden ja 29,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[23] Bishop oli Dallasin ykkösmaalivahti kolmen kauden ajan. Kauden 2019–2020 jälkeen hänen polvensa leikattiin, mistä seurasi pitkä kuntoutusjakso. Bishop oli koko seuraavan kauden sivussa ja lopulta kokeili joulukuussa 2021 pelaamista Dallasin farmiseurassa Texas Starsissa. Yhden pelatun ottelun jälkeen hän ilmoitti lopettavansa pelaajauransa kokonaan.[24]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bishop edusti Yhdysvaltoja MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2013, joista jälkimmäinen turnaus päättyi pronssiin.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bishop kantaa Benjamin-nimeä kolmannessa sukupolvessa. Hänen isoisänsä pelasi tennistä ammattilaisena ja osallistui myös Yhdysvaltain avoimeen tennisturnaukseen.

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot  
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2004–2005 Texas Tornado NAHL 45 35 8 0 2577 83 5 1.93 92,0 11 9 2 660 30 0 2.73 89,1
2005–2006 Univ. of Maine NCAA 31 21 8 2 1788 68 0 2.22 90,8 – – – – – – – –
2006–2007 Univ. of Maine NCAA 34 21 9 2 1907 68 3 2.14 92,3 – – – – – – – –
2007–2008 Univ. of Maine NCAA 34 13 18 3 1972 80 2 2.43 92,0 – – – – – – – – Kakkostähdistö
Peoria Rivermen AHL 5 2 2 1 302 12 0 2.38 90,8 – – – – – – – –
2008–2009 Peoria Rivermen AHL 33 15 16 1 1898 89 1 2.81 89,7 – – – – – – – –
St. Louis Blues NHL 6 1 1 1 245 12 0 2.94 89,3 – – – – – – – –
2009–2010 Peoria Rivermen AHL 48 23 18 4 2793 129 0 2.77 90,1 – – – – – – – –
2010–2011 Peoria Rivermen AHL 35 17 14 2 2043 87 2 2.55 91,4 1 0 1 59 2 0 2.04 89,5
2011–2012 Peoria Rivermen AHL 38 24 14 0 2258 85 6 2.26 92,8 – – – – – – – –
Binghamton Senators AHL 3 2 1 0 179 7 0 2.35 94,4 – – – – – – – – Kakkostähdistö
Ottawa Senators NHL 10 3 3 2 532 22 0 2.48 90,9 – – – – – – – –
2012–2013 Binghamton Senators AHL 13 8 3 2 787 34 0 2.59 92,8 – – – – – – – –
Ottawa Senators NHL 13 8 5 0 758 31 1 2.45 92,2 – – – – – – – –
Tampa Bay Lightning NHL 9 3 4 1 502 25 1 2.99 91,7 – – – – – – – –
2013–2014 Tampa Bay Lightning NHL 63 37 14 7 3586 133 5 2.23 92,4 – – – – – – – –
2014–2015 Tampa Bay Lightning NHL 62 40 13 5 3519 136 4 2.32 91,6 25 13 11 1459 53 3 2.18 92,1
2015–2016 Tampa Bay Lightning NHL 61 35 21 4 3585 123 6 2.06 92,6 11 8 2 2042 18 2 1.86 93,9
2016–2017 Tampa Bay Lightning NHL 32 16 12 3 1813 77 1 2.55 91,1 – – – – – – – –
Los Angeles Kings NHL 7 2 3 2 411 17 0 2.49 90,0 – – – – – – – –
2017–2018 Dallas Stars NHL 53 26 17 5 2887 120 5 2.49 91,6 – – – – – – – –
2018–2019 Dallas Stars NHL 46 27 15 2 2637 87 7 1.98 93,4 13 7 6 811 30 0 2.22 93,3
2019–2020 Dallas Stars NHL 44 21 16 4 2474 103 2 2.50 92,0 3 1 2 133 12 0 5.43 84,4
2020–2021 Dallas Stars Loukkaantunut NHL 0 – – – – – – – – – – – – – – – –

Maajoukkuetilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Turnaus O V H MIN PM NP PMK TP%
2010 MM 1 0 0 20 0 0 0.00 100
2013 MM 5 3 2 297 14 0 2.83 87,6

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Ben Bishop Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  2. ↑ Ben Bishop – The Hockey News (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Ben Bishop Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ Pinkert, Chris: Home Sweet Home for Blues' Bishop 24.10.2008. St. Louis Blues. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Blues Recall Bishop from Peoria 19.10.2008. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Leppänen, Marko: Sarah Palinin matto satutti St. Louisin maalivahdin 25.10.2008. Toronto: Ilta-Sanomat. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 30.1.2014.
  7. ↑ Halak Day-to-Day; Bishop Recalled 4.2.2011. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Blues Re-Sign Ben Bishop 5.7.2011. ST. LOUIS: St. Louis Blues. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Bulletin: Senators acquire goaltender Ben Bishop from St. Louis for a second-round draft pick 26.2.2012. OTTAWA: Ottawa Senators. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Wolski Floridaan, Bishop Ottawaan 26.2.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 30.1.2014.
  11. ↑ Senators assign newly acquired G Bishop to Binghamton 27.2.2012. OTTAWA: The Sports Network. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Bulletin: Senators recall Bishop, reassign Lehner to Binghamton (AHL) 5.3.2012. OTTAWA: Ottawa Senators. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  13. ↑ B-SENS SIGN GOALTENDER BEN BISHOP 15.10.2012. BINGHAMTON, N.Y.: Binghamton Senators. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Jakob Silfverberg, Robin Lehner among seven Binghamton Senators to attend training camp in Ottawa 12.1.2013. Press & Sun-Bulletin. Arkistoitu 25.6.2013. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Lightning Acquire Goaltender Ben Bishop from Ottawa 3.4.2012. Tampa Bay Lightning. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  16. ↑ a b Lightning sign goaltender Ben Bishop to two-year extension 15.4.2013. TAMPA BAY: Tampa Bay Lightning. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Bishop jatkaa salamapaidassa 17.4.2013. Jatkoaika.com. Viitattu 30.1.2014.
  18. ↑ Bishop boosts Lightning past Hurricanes 19.1.2014. RALEIGH, N.C.: Tampa Bay Times. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Rask nimettiin Vezina-ehdokkaaksi Iltalehti. 25.4.2014. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 24.6.2015.
  20. ↑ Vezina-ehdokas Ben Bishop pidensi sopimustaan 3.8.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 24.6.2015.
  21. ↑ Wennström, Antti: Lightning voitti maalivahdin vaihdosta huolimatta − Teräväinen täräytti taas osuman 7.6.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 24.6.2015.
  22. ↑ Tammilehto, Teemu: Tampa-tähdillä hurjat vammat – "Turhauttavaa" yle.fi. 16.6.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 24.6.2015.
  23. ↑ Dallas Stars sign goaltender Ben Bishop to a six-year contract extension NHL.com. Viitattu 18.5.2017. (englanti)
  24. ↑ Ben Bishop lopettaa uransa jatkoaika.com. Viitattu 14.12.2021.