Bert Schneider

Berton "Bert" Jerome Schneider (5. toukokuuta 1933 New York, New York, Yhdysvallat – 12. joulukuuta 2011 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen elokuvatuottaja.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schneider on peräisin yläluokkaisesta juutalaisperheestä. Hän opiskeli Cornellin yliopistossa mutta sai potkut 1953 huonojen elämäntapojen vuoksi[2]. Hän avioitui 1954 Judy Feinsteinin kanssa. Perhe oli mukana elokuva-alalla itärannikolla, mutta Schneider muutti 1965 Hollywoodiin ystävänsä Bob Rafelsonin kehotuksesta.

Kohtaamisesta Kalifornian hippikultturin kanssa seurasi, että Schneiderin elämä keskittyi seksiin ja huumeisiin mutta samalla hän osoitti merkittävää luovuutta. Rafelsonin kanssa hän tuotti The Monkeesia käsitelleen televisiosarjan, josta hän sai 1967 Emmyn[1], mutta kyllästyi sarjaan muutamassa vuodessa.

Schneider rahoitti tuotantoyhtiönsä Raybertin (myöhemmin BBS) kautta Peter Fondan ja Dennis Hopperin elokuvaa Easy Rider[1], kun he olivat joutuneet kahnauksiin APIn kanssa. Schneider edisti Easy Riderin syntyä, ja hänen merkittävin tehtävänsä oli arvaamattoman Hopperin pitäminen ohjissa. Schneider myös järjesti Jack Nicholsonille roolin elokuvassa vain siksi, että tämä toimisi välittäjänä Fondan ja Hopperin välillä. Schneider taivutteli Columbia Picturesin elokuvan jakelijaksi. Kun Easy Riderista tuli yllättäen menestyselokuva, se oli myös Schneiderille läpimurto nykyaikaisena riippumattomana tuottajana. Hopperin silloinen vaimo on kommentoinut Schneirin osuutta: "Bert oli sankari joka pelasti elokuvan. Ilman häntä koko Easy Rideria ei olisi syntynyt".[2]

Columbia taustavoimana hänen tuotantoyhtiönsä avasi toimiston osoittessa 933 North LaBrea, joka oli jossakin vaiheessa Hollywoodin muodikkain paikka. 8. helmikuuta 1971 (samana yönä, jolloin Kaliforniassa sattui maanjäristys, jossa kuoli 68 ihmistä) särkyi Schneiderin ja hänen vaimonsa Judyn avioliitto. Schneider muutti suureen bungalowiin, ja hänellä oli sen jälkeen pitkäaikainen suhde näyttelijä Candice Bergenin kanssa. Kotonaan hän järjesti maineikkaita suurellisia juhlia. Noihin aikoihin Schneider seurusteli radikaalien kuten Huey Newtonin kanssa. Vuonna 1972 hän alkoi kyllästyä BBS:ään, ja yritys ajatui taloudelliseen alamäkeen.

Poliittisten harrastustensa vuoksi hän tuotti Vietnamin sodasta dokumenttielokuvan Hearts and Minds[1], jonka ensi-ilta oli 1974. Schneidersin ja Bergenin suhde päättyi maaliskuussa 1975. 8. huhtikuuta 1975 Schneider vastaanotti parhaan dokumenttielokuvan Oscarin Hearts and Mindsista. Hän järkytti (ja ilahdutti) yleisöä lukemalla palkintojenjakotilaisuudessa Etelä-Vietnamin väliaikaishallituksen tervehdyksen ”Yhdysvaltain kansalle”[1][2].

Schneiderin ura polki kuitenkin paikallaan vuoden 1975 jälkeen, joskin hän tuotti vuonna 1978 Terrence Malickin ohjaaman elokuvan Onnellisten aika,[1] jossa näytteli muun muassa Richard Gere. Henkilökohtaiset ongelmat ja poliittisten tuulien suunnanmuutokset 1980-luvulla aiheuttivat sen, että Schneider irtautui elokuva-alalta. Hän asui vuosia Jack Nicholsonin naapurina.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Bert Schneider, producer of counterculture classics, died at 78, Hollywood Reporter, viitattu 14.12.2011 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Bert Schneider dies at 78, Variety, viitattu 14.12.2011 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]