Camille Chautemps | |
---|---|
Ranskan pääministeri | |
Presidentti | Gaston Doumergue |
Edeltäjä | André Tardieu |
Seuraaja | André Tardieu |
Presidentti | Albert Lebrun |
Edeltäjä | Albert Sarraut |
Seuraaja | Édouard Daladier |
Presidentti | Albert Lebrun |
Edeltäjä | Léon Blum |
Seuraaja | Léon Blum |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. helmikuuta 1885 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 1. heinäkuuta 1963 (78 vuotta) Washington (DC), Yhdysvallat |
Tiedot | |
Puolue | Radikaalipuolue |
Nimikirjoitus |
|
Camille Chautemps (1. helmikuuta 1885 Pariisi – 1. heinäkuuta 1963 Washington (DC), Yhdysvallat)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi kolmesti Ranskan pääministerinä vuosina 1930, 1933–1934 ja 1937–1938.
Chautemps syntyi tunnettuun poliitikkoperheeseen ja loi menestyksekkään uran asianajajana, minkä myötä hän kohosi vaikutusvaltaiseksi henkilöksi radikaalisosialistisessa puolueessa. Hänet valittiin ensin Toursin pormestariksi ja vuonna 1919 edustajainkamarin jäseneksi. Chautemps toimi useita kertoja Ranskan oikeus- ja sisäministerinä vuosien 1924 ja 1926 välillä. Pääministerinä hän oli ensi kerran parin viikon ajan helmikuussa 1930 ja uudelleen marraskuusta 1933 tammikuuhun 1934. Hän joutui eroamaan sen jälkeen kun hänet oli julkisuudessa yhdistetty Staviskyn tapauksena tunnettuun taloudellisen skandaaliin. Pääministerikausiensa välillä Chautemps oli eri ministerinviroissa useissa hallituksissa. Kolmannen kerran hän toimi pääministerinä kesäkuusta 1937 maaliskuuhun 1938. Chautempsin kolmas hallitus myötäili kansanrintamapolitiikkaa, mutta ei toteuttanut yhtä kunnianhimoisia uudistuksia kuin edeltäjänsä Léon Blumin hallitus.[1]
Chautemps oli ministerinä myös silloin, kun Ranskan puolustus luhistui toisessa maailmansodassa vuonna 1940. Hän oli hallituksen sisällä ensimmäisten joukossa kannattamassa aselepoa saksalaisten kanssa ja tukemassa kenraali Philippe Pétainin nostamista Ranskan johtoon. Chautemps jatkoi ministerinä jonkin aikaa myös Vichyn hallituksessa, mutta ollessaan virkamatkalla Yhdysvalloissa hän teki siihen pesäeron. Hän asui pääosan loppuelämästään Yhdysvalloissa. Sodan jälkeen hänet tuomittiin Ranskassa poissaolevana yhteistyöstä vihollisen kanssa.[1]