David Brabham | |
---|---|
David Brabham vuonna 2007 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. syyskuuta 1965 Wimbledon, Lontoo |
Kansalaisuus | Australia |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1990, 1994 |
Talli(t) | Brabham, Simtek |
Kilpailuja | 30 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 0 |
Ensimmäinen kilpailu | San Marinon Grand Prix 1990 |
Viimeinen kilpailu | Australian Grand Prix 1994 |
Aiheesta muualla | |
www.davidbrabham.com | |
David Brabham (s. 5. syyskuuta 1965 Wimbledon, Lontoo)[1] on australialainen autourheilija, Le Mansin 24 tunnin voittaja (2009) ja entinen Formula 1 -kuljettaja.[2][3][4] Hän ajoi F1-urallaan Brabham- ja Simtek-talleissa. Brabham on lajin maailmanmestarin Jack Brabhamin nuorin poika.
Brabhamin ammattilaiskilpaura alkoi Australiassa vuonna 1983. Siellä hän ajoi kartingia kaksi vuotta. Sen jälkeen hän siirtyi Touring car -sarjaan yhdeksi vuodeksi. Vuonna 1986 hän vaihtoi Formula Ford 1600 -sarjaan ja sen jälkeen Formula Atlantic -sarjaan vuodeksi 1987. Muutto Australiasta Eurooppaan Camel-sponsorin alla vuonna 1989 auttoi häntä liittymään Bowmanin talliin ja voittamaan Britannian Formula 3 -mestaruuden.[2][5][6]
Brabhamin kilpaileminen Formula 1 -sarjassa ei alkanut onnistua. 14 kisassa hän pääsi kilpailuun mukaan vain kahdeksan kertaa, moottorina oli kilpailukyvytön Judd (parhaaksi tulokseksi jäi Ranskan GP:n 15. sija).[6][7] Tämän takia hänen paikkansa tallissa vietiin kauden lopussa. Brabham liittyi Tom Walkinshaw Racing Jaguar -talliin vuonna 1991 ja sinä vuonna voitti Span 24 tunnin ajon Nissanilla.[2] Vuonna 1992 hän voitti Daytonan 24 tunnin ajon Jaguarilla GTP-luokassa.[8]
Brabham palasi Formula 1:een vuonna 1994 Simtekille, joka kärsi Roland Ratzenbergerin kuolemasta San Marinon Grand Prix'n aika-ajoissa. Vaikka Brabham teki kaikkensa motivoidakseen talliaan parempiin suorituksiin, häneltä loppuivat sponsorirahat ja lopetti Formula 1 -uransa kauden päätteeksi (kilpailuista parhaaksi tulokseksi jäi Espanjan GP:n 10. sija) aloittaakseen taas touring car -kilpailun.[5][9] Vuoden 1995 BTCC BMW -kausi ei ottanut onnistuakseen, mutta onnistumisiin lukeutui vuonna 1996 JGTC-sarjassa saavutettu GT500-luokan mestaruus McLaren F1 GTR:llä ja Bathurst 1000-kilpailu vuonna 1997.[6][2]
Brabham voitti Professional Sport Car -mestaruuden Yhdysvalloissa Panoz-tallissa vuonna 1998 ja vuonna 1999 Petit Le Mans -kilpailun myös Panozilla. Vuodesta 1999 lähtien hän on ajanut Amerikan Le Mans -sarjassa. Hän on osallistunut Bathurstin 24 tunnin ajoon muutamia kertoja, joista tuloksina olivat keskeytykset.[10][11] Hän voitti Sebringin 12 tunnin ajon GT1-luokassa vuonna 2005 (kokonaistuloksissa hän oli neljäs).[12]
Vuoden 2006 Le Mansin 24 tunnin ajossa hän oli neljäs GT1-luokassa (9. kokonaiskilpailussa) Aston Martin DBR9 -autolla Russian Age Racing -tallissa.[6][13]
Kilpa-ajojen ohella Brabham on harrastanut hyväntekeväisyystyötä sekä toiminut vihreämmän ja kestävän kehityksen mukaisen kilpa-autoilun lähettiläänä.[14][15] Vuonna 2018 hän perusti kilpa-autoja valmistavan Brabham Automotiven, ja yhtiön tavoitteena on osallistua muun muassa FIA WEC -kestävyysajosarjaan vuonna 2021 sekä vuoden 2022 Le Mansin 24 tunnin ajoihin.[16][17][18]
Brabhamin kaksi vanhempaa veljeä Geoff ja Gary, veljenpoika Matthew sekä Davidin oma poika Sam ovat myös kilpa-ajajia.[19]
Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Sijoitus | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1990 | Brabham | USA | BRA | SMR DNQ |
MON kesk. |
CAN DNQ |
MEX kesk. |
FRA 15 |
GBR DNQ |
GER kesk. |
HUN DNQ |
BEL kesk. |
ITA DNQ |
POR kesk. |
ESP DNQ |
JPN kesk. |
AUS kesk. |
- | 0[20] |
1994 | Simtek | BRA 12 |
PFC kesk. |
SMR kesk. |
MON kesk. |
ESP 10 |
CAN 14 |
FRA kesk. |
GBR 15 |
GER kesk. |
HUN 11 |
BEL kesk. |
ITA kesk. |
POR kesk. |
EUR kesk. |
JPN 12 |
AUS kesk. |
- | 0[20] |