de Havilland Canada DHC-2 Beaver | |
---|---|
De Havilland Canada DHC-2 Beaver (N130WA) |
|
Tyyppi | Matkustajalentokone |
Valmistaja | De Havilland of Canada, Ltd. |
Suunnittelija |
W. J. Jakimiuk W. Z. Stepniewski R. D. "Dick" Hiscocks |
Ensilento | 16. elokuuta 1947 |
Pääkäyttäjät | Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat |
Valmistusmäärä | 1 657 |
Valmistusvuodet | 1947-1967 |
De Havilland Canada DHC-2 Beaver on pieni matkustajalentokone, jota on käytetty 1940-luvun lopulta lähtien monenlaisiin lentotehtäviin. Beaver suunniteltiin Kanadan erämaa-alueiden ilmakuljetuksiin. Se on metallirakenteinen ja sisältää ohjaajan lisäksi viisi paikkaa matkustajille.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Kanadassa toimiva De Havilland Canada -lentokonetehdas kehitti Beaverin Kanadan maaseudun tarpeisiin. Yksimoottorisen, kuusipaikkaisen koneen prototyypin ensilento lennettiin 16. elokuuta 1947. Laajojen erämaa-alueiden vuoksi hyvän kuljetuskyvyn sekä lyhyen nousu- ja laskumatkan omaava kone oli myyntimenestys; konetta valmistettiin vuoteen 1967 mennessä 1 657 kappaletta. Suuri osa valmistuneista koneista, 968 kappaletta, myytiin Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaaroille.[2] Huomattava asiakas oli myös Ison-Britannian armeija, joka osti 46 Beaver-konetta.[3] Konetta käytettiin kuljetuslentotoiminnan lisäksi muun muassa peltojen pölytyslennoilla, turistilennoilla, ambulanssikoneena ja metsäpalojen valvontaan.
Vuonna 2005 satoja Beavereita oli edelleen käytössä. Yhdysvalloissa Beaverin hinta oli vuonna 2005 noin 300 000 dollaria.lähde?
Rajavartiolaitos osti vuonna 1951 ja 1952 DHC-2 Beaver lentokoneet OH-MVK:n ja OH-MVL:n. Koneiden oli tarkoitus tehostaa syrjäseutujen sairaskuljetuksia, mutta hoitaa myös muita siviililuonteisia tehtäviä. Vuonna 1955 ostettiin rajavartiolaitokselle kolmas DHC-2 Beaver OH-MVM. Se siirrettiin vuoden 1957 helmikuussa Rovaniemelle Norvajärven vesilentosatamaan. OH-MVK sijaitsi Turussa ja OH-MVL Vaasassa.[1]
Ohjaajan lisäksi koneessa oli viisi paikkaa matkustajille. Koneen sisätiloja muuttelemalla mahtui koneen matkustamoon parhaimmillaan hoitaja ja kahdet paarit. Sairaskuljetusten lisäksi rajavartiolaitos käytti koneita luonnollisesti rajavalvontaan, mutta myös huolto-, metsäpalo-, pelastuspalvelu- ja kalanviljelylentoihin. Presidentti Urho Kekkosta seurueineen lennätettiin hiihtoretkillä Lapissa.[1]
Turkuun sijoitettu OH-MVK myytiin Kanadaan vuonna 1976[4], kun sen korvasivat uudet Piper PA-31 Navajot. OH-MVM oli viimeinen Beaver-kone rajavartiolaitoksessa ja se siirrettiin museoon marraskuussa 1988 lentämällä.[1] Nykyisin kone sijaitsee Kotkan Merikeskus Vellamossa, Merivartiomuseon näyttelyssä.[5][6] OH-MVL on museoituna Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla. Luotettavia Beavereita pidettiin onnistuneena valintana rajavartiolaitoksen lentotoimintaan.[1]
Suomen ilmavoimilla oli käytössään kolme Beaveria, ensimmäiset kaksi hankittiin huhtikuussa 1958 ja kolmas vuonna 1962. Koneiden rekisteritunnukset olivat BV-1–3.[2] Yhteyslentueen ja Ilmavoimien varikon käytössä olleita koneita käytettiin yhteyslentojen lisäksi koulutukseen, laskuvarjokokeiluihin sekä valokuvaus- ja maalilentoihin. Kaikki ilmavoimien Beaver-koneet tuhoutuivat; BV-2 tuhoutui moottoriviasta johtuneessa pakkolaskussa Rovaniemen Perunkajärvellä vuonna 1961, BV-3 samoin moottoriviasta johtuneen maahansyöksyn takia Tampereella vuonna 1962 sekä BV-1 upotessaan mereen Uudenkaupungin lähistöllä vuonna 1973.[7]
Imatran Voiman käytössä oli yksi Beaver vuosina 1957–1974.[7]