Doris Jane Hart (20. kesäkuuta 1925 Saint Louis, Missouri – 29. toukokuuta 2015 Coral Gables, Florida[1]) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan 35 Grand Slam -mestaruutta.[2]
Lapsena Hart kärsi vakavasta polvi-infektiosta. Tenniksen pelaaminen alkoi jalan hoitomuotona hänen ollessaan 6-vuotias.[2]
Hart otti ensimmäisen Grand Slam -turnausvoittonsa Wimbledonin nelinpelissä 1947. Ensimmäinen kaksinpelimestaruus tuli 1949 Australian mestaruuskilpailuista. Hän voitti kaksinpelimestaruuden myös Ranskan mestaruuskisoissa 1950 ja 1952, Wimbledonissa 1951 sekä Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa 1954 ja 1955.[2]
Vuonna 1951 Hart voitti Wimbledonissa sekä kaksinpelin, nelinpelin että sekanelinpelin. Kaikki loppuottelut pelattiin saman päivän aikana.[3] Hän otti kolmoisvoiton myös Ranskan mestaruuskilpailuissa 1952 sekä Yhdysvaltain mestaruuskisoissa 1954. Wightman Cup -urallaan vuosina 1946–1955 hän voitti kaikki 14 kaksinpeliotteluaan ja kahdeksan yhdeksästä pelaamastaan nelinpelistä.[2]
Hart voitti uransa aikana kaikkiaan 35 Grand Slam -mestaruutta, ja hän sijoittuu niiden määrässä kaikkien aikojen listalla viidenneksi Louise Broughin kanssa.[2] Mestaruuksista kuusi tuli kaksinpelistä, 14 nelinpelistä ja 15 sekanelinpelistä. Hart on yksi kolmesta naispuolisesta tennispelaajasta, jotka ovat voittaneet kaikki mahdolliset Grand Slam -tittelit (kaksin-, nelin- ja sekanelinpelin) kaikissa neljässä Grand Slam -turnauksessa. Kaksi muuta saavutukseen yltänyttä pelaajaa ovat Margaret Smith Court ja Martina Navrátilová.[4]
Hart lopetti ammattilaisuransa 1955 ja ryhtyi opettamaan tennistä ammatikseen. Hänet valittiin International Tennis Hall of Famen jäseneksi 1969.[2]
Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Loppuottelun tulos [5][6][7][8] |
1949 | Australian mestaruuskilpailut | Nancye Wynne Bolton | 6–3, 6–4 |
1950 | Ranskan mestaruuskilpailut | Pat Canning Todd | 6–4, 4–6, 6–2 |
1951 | Wimbledon | Shirley Fry Irvin | 6–1, 6–0 |
1952 | Ranskan mestaruuskilpailut | Shirley Fry Irvin | 6–4, 6–4 |
1954 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Louise Brough Clapp | 6–8, 6–1, 8–6 |
1955 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Patricia Ward | 6–4, 6–2 |
Vuosi | Turnaus | Vastustaja loppuottelussa | Loppuottelun tulos [5][7][8][9] |
1947 | Ranskan mestaruuskilpailut | Pat Canning Todd | 6–3, 3–6, 6–4 |
1947 | Wimbledon | Margaret Osborne duPont | 6–2, 6–4 |
1948 | Wimbledon | Louise Brough Clapp | 6–3, 8–6 |
1949 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Margaret Osborne duPont | 6–4, 6–1 |
1950 | Australian mestaruuskilpailut | Louise Brough Clapp | 6–4, 3–6, 6–4 |
1950 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Margaret Osborne duPont | 6–3, 6–3 |
1951 | Ranskan mestaruuskilpailut | Shirley Fry Irvin | 6–3, 3–6, 6–3 |
1952 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Maureen Connolly Brinker | 6–3, 7–5 |
1953 | Ranskan mestaruuskilpailut | Maureen Connolly Brinker | 6–2, 6–4 |
1953 | Wimbledon | Maureen Connolly Brinker | 8–6, 7–5 |
1953 | Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | Maureen Connolly Brinker | 6–2, 6–4 |