Dynamismi
Dynamismi on metafyysinen käsitys, jonka perusti Gottfried Leibniz 1600-luvulla. Dynamismi haluaa selittää kaikkeutta toimivien, pisteenkaltaisten voimien avulla. Niillä ei ole ulottuvaisuutta, mutta niihin liittyy kaukovaikutus. Dynamismin mukaan todellisuus koostuu yksinkertaisista perusosista, monadeista, ja perusosien ryhmistä, joilla on vain voimia. Perusosien välinen vuorovaikutus tapahtuu ilman kosketusta, liikkeen ennalta-asetetun harmonian mukaisesti, ja tuottaa kaikki kaikkeudessa tapahtuvat ilmiöt.
Dynamismi kehittyi vastauksena mekanistisen filosofian passiiviselle käsitykselle aineesta. Dynamistisia kuvauksia voidaan löytää Leibnizin lisäksi Baruch Spinozalta ja Henri Bergsonilta, ja jo kauan ennen heitä Parmenideelta, antiikin atomisteilta ja Plotinokselta. Myös Immanuel Kant auttoi dynamistisen teorian kehittämisessä. Nykyfilosofiassa dynamistisia käsityksiä voidaan löytää sekä Alfred North Whiteheadin edustamasta prosessifilosofiasta että Ludwig von Bertalanffyn ja William Ross Ashbyn systeemiteoriasta.
