Euroopan solidaarisuus Європейська солідарність |
|
---|---|
Perustettu | 5. toukokuuta 2000 |
Johto |
|
Ideologia |
EU-myönteisyys[1] liberaalikonservatismi liberaalinationalismi |
Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto |
Osoite | vul. Lavrska 16, 01015 Kiova[2] |
Verh’ovna Rada[3] |
27 / 450 |
Kansainväliset jäsenyydet | EPP (tarkkailijajäsen) |
Kotisivu | eurosolidarity.org |
Euroopan solidaarisuus (ukr. Європейська солідарність, Jevropeiska solidarnist) on ukrainalainen puolue. Se rekisteröitiin maaliskuussa 2001 ja oli alkujaan nimeltään Solidaarisuus (ukr. Солідарність, Solidarnist). Lokakuun 2014 parlamenttivaaleissa puolue nousi lähes 22 prosentin ääniosuudella maan suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi, koska se voitti myös suuren määrän kansanedustaia myös vaalipiireistä. Kaikkiaan puolue sai 132 kansanedustajaa Ukrainan parlamenttiin.[4] Puoleen nimi oli Petro Porošenkon blokki (ukr. Блок Петра Порошенка, Blok Petra Porošenka) vuodesta 2014 vuoteen 2019, jolloin se sai nykyisen nimensä.
Puoluetta on pidetty Ukrainan sosiaalidemokraattisesta puolueesta erkaantuneena. Petro Porošenko valittiin maan parlamenttiin ensimmäisen kerran sosiaalidemokraattien jäsenenä vuonna 1998 ja vuonna 2001 hän perusti Solidaarisuuden. Hän oli perustamassa myös Alueiden puolue -puoluetta ja liittyi 2002 Viktor Juštšenkon Meidän Ukrainamme -vaaliliittoon.[5]
Vuoden 2002 vaalien jälkeen Solidaarisuus-puolue ei osallistunut vaaleihin. Kesäkuussa 2003 Julija Tymošenkon johtaman Batkivštšyna-puolueen edustaja Juri Stets nimettiin puolueen johtoon.[6]
Puolueen rekisteröinti peruutettiin 2013, koska se ei ollut osallistunut vaaleihin kymmeneen vuoteen.
Alkuvuodesta 2014 Porošenko valittiin Vapauden ja ukrainalaisen nationalismin kansallinen allianssi "hyökkäys" -puolueen johtoon, ja se liitettiin Solidaarisuuteen, joka sai näin laillisen aseman. Puolueen nimi muutettiin 10. ylimääräisessä puoluekokouksessa elokuussa 2014. Samalle sen johtajaksi valittiin Juri Lutsenko.[7]
Syksyn 2014 ylimääräisissä parlamenttivaaleissa puolue sai 21,82 prosentin valtakunnallisen kannatuksen, joka toi 63 parlamenttipaikkaa (Ukrainassa puoluelistoja äänestämällä valitaan puolet parlamentista eli yhteensä 225 kansanedustajaa). Tämän ohella puolue menestyi erittäin hyvin vaalipiireissä, ja voitti kaikkiaan 69 kansanedustajaa, kun suhteelliseen vaalitapaan pohjautuva äänestys päästiin toteuttamaan 197 yhden edustajan vaalipiirissä. Näin puolue nousi parlamentin suurimmaksi ryhmäksi 132/423 paikkaosuudella. [4][8][9]
On huomattava, että Venäjän jatkaessa Krimin miehitystä ja tukiessa Itä-Ukrainan yhteiskuntarauhaa häiritsevää separatistitoimintaa (Donbassin sota), näiden alueiden 27 vaalipiirikohtaista kansanedustajapaikkaa jätettiin toistaiseksi valitsematta.[1]
Ennen vaaleja se liittoutui Vitali Klytškon UDAR-puolueen kanssa,[10] jonka edustajat saivat kolmanneksen sen vaalilistan paikoista. Ukrainan 2011 vaalilaki kuitenkin kielsi puolueiden väliset vaaliliitot parlamenttivaaleissa. Tästä syystä Petro Porošenkon blokkiin liittyneiden, valituksi tulleiden kansanedustajien tulisi pysytellä tässä ryhmittymässä parlamentissakin.