Extraterrestrial Live Blue Öyster Cult | ||
---|---|---|
Livealbumin tiedot | ||
Äänitetty | 1980-1981 | |
Julkaistu | huhtikuu 1982 | |
Formaatti | LP, MC, CD, 8-raita | |
Tuottaja(t) | Sandy Pearlman George Geranios | |
Tyylilaji | heavy metal hard rock | |
Kesto | 78.06 | |
Levy-yhtiö | Columbia Records | |
Listasijoitukset | ||
Blue Öyster Cultin muut julkaisut | ||
Fire of Unknown Origin 1981 |
Extraterrestrial Live 1982 |
The Revölution by Night 1983 |
Extraterrestrial Live (tunnetaan myös nimellä E.T.L.) on Blue Öyster Cultin kolmas livealbumi, joka julkaistiin huhtikuussa 1982. Albumin nimeksi piti alun perin tulla Cult In The Act.[3] Albumi on nauhoitettu pääosin vuoden 1981 Fire of Unknown Origin-albumin kiertueella syystalvella 1981, lukuun ottamatta paria kappaletta, jotka on nauhoitettu vuoden 1980 Mirrors- ja "Black and Blue"-kiertueilla.
Albumin julkaisun aikoihin yhtyeen kitaristi Donald Roeser oli tekemässä sooloalbumiaan Flat Out ja perustajajäsen ja yhtyeen pää-säveltäjiin kuulunut rumpali Albert Bouchard oli eronnut edellisvuonna yhtyeestä. Bouchardilla oli henkilökohtaisia ongelmia, jotka vaikuttivat hänen esiintymiseensä. Tämän johdosta hän myöhästeli keikoilta ja tuurajaksi ja lopulta hänen korvaajakseen tuli yhtyeen lavamanagerina toiminut Rick Downey, joka oli myös rumpali.[4]
Näiden seikkojen johdosta livealbumi julkaistiin lähinnä levy-yhtiön sopimuksellisista velvoitteista johtuen ja "ajan pelaamiseksi" uutta materiaalia odottaessa.[5] Yhtye oli julkaissut jo aiemmin kaksi livealbumia edellisen seitsemän vuoden aikana, jotka sisälsivät osin samoja kappaleita.
Albumin kappalemateriaali on otettu tasaisesti yhtyeen silloisen kymmenvuotis-historian ajalta. Jokaiselta studioalbumilta on vähintään yksi kappale. Tuolloin uusimmalta Fire of Unknown Origin-albumilta on kolme kappaletta. Mukana ovat yhtyeen tunnetuimmat hitit "(Don't Fear) The Reaper", "Godzilla" ja "Burnin' For You". Albumi on ensimmäinen, jossa Rick Downey soittaa rumpuja. Hän oli korvannut kesken kiertueen eronneen Bouchardin syksyllä 1981. Kappaleet soitetaan pääosin alkuperäisissä muodoissaan. Pitempää sooloilua tai "jammailua" löytyy "E.T.I. (Extra-Terrestrial Intelligence)"- ja "Veteran of the Psychic Wars"-kappaleista, "Dominance and Submission" sisältää yleisönlaulatusta ja "Godzilla"-kappaleen alussa kuullaan vokalisti-kitaristi Eric Bloomin "dramaattinen", efektejä sisältävä alkuintro.
The Doors -yhtyeestä tuttu kitaristi Robbie Krieger vierailee yli 9-minuuttiseksi kasvassa kappaleessa "Roadhouse Blues", joka on kyseisen yhtyeen kappale alun perin. The Doors oli yksi Blue Öyster Cultin innoittajista sen uran alkuaikana, jolloin se tunnettiin vielä nimillä Soft White Underbelly ja Stalk Forrest Group ja sen jäsenet kuuluivat BÖC:in ystäväpiiriin.[4] "Roadhouse Blues" julkaistiin myös singlenä ja videona.
Albumin kannessa on sini-harmaasävyinen, maalattu kuva avaruusaluksesta tulevasta kaapu-asuisesta hahmosta. Kuvassa näkyy myös kaksi koiraa ja yhtyeen roudaus-laatikoita, sekä yhtyeen tunnettu risti-logo. Takakannen piirrokseen yhtyeestä on otettu mukaan myös entinen rumpali Albert Bouchard, sillä hän soittaa kahdella vuonna 1980 nauhoitetulla albumin kappaleella. Albumi julkaistiin alun perin tupla-vinyylinä avattavilla kansilla sisältäen kappaleiden sanoitukset.
Albumi julkaistiin huhtikuussa 1982. Se sai kohtalaiset listasijoitukset sekä Pohjois-Amerikan (29.) ja Ison-Britannian (39.) albumilistoilla. Singleinä julkaistiin kappaleet "Roadhouse Blues", "Veteran of the Psychic Wars", "Burnin' For You" ja "(Don't Fear) The Reaper". Kahdesta ensin mainitusta kuvattiin myös konserttimateriaalia sisältävät promovideot.
Kriitikot ovat suhtautuneet vaihtelevasti albumiin, mm. Allmusic-sivuston kriitikko kirjoittaa albumin esittelevän yhtyeen sen parhaimmalla osa-alueella, eli livenä[6], kun taas suomalaisen Soundi-lehden kriitikko kritisoi albumin julkaisun aikoihin sen jäävän selvästi yhtyeen edellisten live-albumeiden varjoon.[7] Albumia voidaan pitää eräänä päätepisteenä yhtyeen uralla, sillä parilla seuraavalla studio-albumilla yhtye siirtyi raskaammasta rockista kevyempään, syntetisaattori-pohjaiseen kaupallisempaan ilmaisuun.
Albumia ei julkaistu alun perin CD:nä sellaisenaan, koska noin puolet kappaleista oli mukana kokoelma-CD:llä Career of Evil – The Metal Years.[3] Myöhemmin albumista tuli kuitenkin oma CD-painos. Vuonna 2012 albumi julkaistiin remasteroituna Columbia Recordsin The Columbia Albums Collection-boksissa, joka sisältää mm. kaikki yhtyeen albumit vuosilta 1972-1988.[8]
A-puoli
B-puoli
C-puoli
D-puoli
sekä: