Flightplan
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Flightplan | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Robert Schwentke |
| Käsikirjoittaja |
Peter A. Dowling Billy Ray |
| Tuottaja | Brian Grazer |
| Säveltäjä | James Horner |
| Kuvaaja | Florian Ballhaus |
| Leikkaaja | Thom Noble |
| Pääosat |
Jodie Foster, Peter Sarsgaard, Kate Beahan, Marlene Lawston |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Touchstone Pictures |
| Levittäjä |
Walt Disney Studios Motion Pictures Netflix Fandango at Home |
| Ensi-ilta | 2005 |
| Kesto | 98min |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Flightplan on vuonna 2005[1] ensi-iltansa saanut jännityselokuva. Elokuvan on ohjannut Robert Schwentke. Elokuvan perusidea on otettu Alfred Hitchcockin elokuvasta Nainen katoaa.
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyle Pratt (Jodie Foster) on Berliinissä, Saksassa työskentelevä propulsioinsinööri. Hänen aviomiehensä David (John Benjamin Hickney) kuoli pudotessaan lentoelektroniikkatehtaan katolta, ja nyt Kyle ja hänen kuusivuotias tyttärensä Julia (Marlene Lawston) ovat lentämässä kotiin Long Islandille haudatakseen Davidin ja jäädäkseen Kylen vanhempien luo asumaan. He nousevat Elgin 474 -matkustajakoneeseen, jonka suunnittelussa Kyle on ollut mukana. Nukahdettuaan useiksi tunneiksi Kyle herää ja huomaa, että Julia on kadonnut. Kyle yrittää pysyä ensin rauhallisena, mutta alkaa lopulta hermostua, ja kapteeni Marcus Rich (Sean Bean) joutuu tekemään koneessa etsinnän. Kyle kulkee käytäviä pitkin ja kuulustelee ihmisiä, mutta kukaan matkustajista ei muista nähneensä hänen tytärtään. Yksi lentoemännistä soittaa Berliinin lentokentälle, mutta porttivirkailija kertoo, ettei Julia ole heidän tietojensa mukaan noussut koko lennolle. Sen lisäksi matkustajaluettelon mukaan Julian paikka on merkitty tyhjäksi. Kun Kyle etsii Julian matkustajakorttia, hän huomaa sen kadonneeksi.
Marcus kieltäytyy päästämästä ketään koneen ruumaan, koska matkatavarat voisivat vahingoittaa etsijöitä, jos kone joutuu turbulenssiin. Sekä Marcus että muut miehistön jäsenet epäilevät Kylen menneen pois tolaltaan miehensä taannoisen kuoleman vuoksi ja kuvitelleen nousseensa koneeseen tyttärensä kanssa. Yksi lentoemännistä, Stephanie (Kate Beahan), on aivan erityisen epämiellyttävä. Miehistön epäillessä yhä enemmän Kylen tyttären olemassaoloa Kyle alkaa tulla yhä epätoivoisemmaksi. Kylen käyttäytymisen muuttuessa yhä arvaamattommaksi ja hätäisemmäksi Marcus määrää lentoturvamies Gene Carsonin (Peter Sarsgaard) pistämään Kylelle käsiraudat ja vartioimaan häntä.
Myöhemmin Marcus saa sähkeen berliiniläiseltä sairaalalta. Sen mukaan Julia putosi isänsä mukana katolta ja kuoli sisäisiin vammoihin. Kyle kieltää väitteen raivokkaasti ja jatkaa vakuuttelujaan siitä, että hän astui koneeseen yhdessä Julian kanssa. Miehistö on nyt vakuuttunut siitä, että Kyle on harhainen, ja kenraali Carson vie hänet takaisin paikalleen. Koneessa oleva terapeutti (Greta Scacchi) yrittää lohduttaa Kylea, joka alkaa hetkellisesti epäillä mielenterveyttään. Sitten hän huomaa, että Julian aiemmin viereiseen ikkunaan piirtämä sydän on todellinen. Kyle rohkaistuu ja suostuttelee terapeutin päästämään hänet vessaan. Sinne päästyään Kyle kiipeää koneen ylempään osastoon ja sabotoi koneen elektroniikan, jolloin koneen happinaamarit putoavat alas ja valaistus alkaa temppuilla. Jotkut matkustajista harhautuvat nujakoimaan koneessa istuvien arabien kanssa. Kaaosta hyväksikäyttäen Kyle menee hissillä alas koneen ruumaan. Hän etsii epätoivoisesti Juliaa ja avaa viimein aviomiehensä arkun, minkä johdosta hän murtuu emotionaalisesti. Carson löytää hänet, panee hänet käsirautoihin ja saattaa takaisin paikalleen.
Kyle anoo vielä kerran Carsonia etsimään koneen läpikotaisin sitten, kun he ovat laskeutuneet. Carson miettii asiaa hetken, menee sitten ”puhumaan kapteenille” lentoemäntä Stephanien käskyistä huolimatta (he ovat laskeutumassa), mikä antaa Carsonista hetkeksi myönteisen kuvan. Ohjaamon sijaan Carson menee kuitenkin takaisin ruumaan hakemaan Davidin arkkuun kätketyt kaksi pientä räjähdettä sekä sytyttimen. Sitten hän laskeutuu mittarihuoneeseen, missä Julia nukkuu (ilmeisesti huumattuna) takkinsa ja reppunsa kanssa muiden katseilta piilossa. Carson kiinnittää räjähteet alustan kummallekin puolelle ja virittää ne. Tässä vaiheessa paljastuu, että Carson, Stephanie ja berliiniläinen kuolemansyyntutkija (Christian Berkel) ovat elokuvan pahiksia ja mukana eräässä salaliitossa. Carson kertoo Marcukselle, että Kyle on kaappaaja ja uhkaa räjäyttää koneen läpivalaisemattomaan ruumisarkkuun kätketyillä räjähteillä, ellei lentoyhtiö siirrä 50 miljoonaa dollaria eräälle pankkitilille. Paljastuu, että salaliittolaiset tappoivat Kylen aviomiehen ja kaappasivat Julian lavastaakseen Kylen syylliseksi koneen kaappaukseen. Carson kertoo hermoilevalle Stephanielle, että hän aikoo räjäyttää koneen mittarihuoneen ja siinä samalla tajuttoman Julian ja tappaa sitten Kylen ja jättää sytyttimen tämän käteen.
Koneen tehtyä hätälaskun Goose Bayn lentokentälle Goose Bayhin, Labradoriin matkustajat poistuvat koneesta samalla, kun FBI:n agentit saartavat sen (vaikka lentokenttä on oikeasti Kanadan ratsupoliisin toimivallan alla). Kun kapteeni on poistumassa koneesta, Carsoniin kahlittu Kyle juoksee puhumaan hänelle. Kapteeni vaatii häntä luopumaan teeskentelystä ja paljastaa näin Carsonin petoksen. Kyle teeskentelee todella olevansa kaappaaja ja vaatii, että Carson jää koneeseen miehistön lähdettyä.
Kun koneen ovi sulkeutuu, Kyle iskee Carsonin tajuttomaksi vaahtosammuttimella, kahlehtii tämän kaiteeseen ja ottaa sytyttimen tämän taskusta. Stephanie ilmestyy esiin piilostaan ja Kyle huutaa: ”Hän on mittarihuoneessa, vai mitä?” Carson virkoaa nopeasti ja ampuu kätkemällään aseella Kylea kohti, joka pakenee. Carson ajaa ampuen Kylea takaa, kunnes tämä lukittautuu koneen ohjaamoon. Carson paljastaa suunnitelmansa yrittäessään saada Kylen puhumalla ulos. Kyle avaa huoltoluukun ja heittää ulos kansion hämätäkseen Carsonia. Carson kuulee ylhäältä tömähdyksen ja lähtee. Kyle poistuu ohjaamosta ja kohtaa syyllisyyden painaman Stephanien, joka hakkaa itseään kämmeneen suurella taskulampulla. Kyle puhuu Stephanielle alentuvasti ja lyö tätä. Stephanie hätääntyy ja pakenee ulos koneesta hyläten Carsonin, joka seuraa hänen pakoaan.
Sillä välin Kyle tutkii mittarihuoneen ja löytää lopulta tajuttoman Julian. Carson tulee pian myös sinne. Kylea ja Juliaa etsiessään Carson kertoo, miten hän vaiensi Julian ja ahtoi hänet tarjoilukärryyn. Hän arvostelee koneessa olleita ihmisiä, jotka eivät koskaan välittäisi tarpeeksi edes huomatakseen moista. Carson osoittaa aseellaan siihen kohtaan, missä Julia makasi, mutta Kyle ja Julia ovat tiessään. Carson kääntyy ja näkee, miten Juliaa kantava Kyle pakenee pienestä ovesta sytytin kädessään. Carson ampuu Kylea kohti, kun tämä sulkee oven. Kyle laukaisee räjähteet ja tappaa Carsonin. Kyle ehtii kuitenkin piiloutua Julian kanssa palamattomaan lokeroon, joten räjähdys ei vahingoita heitä. Julia sylissään Kyle astuu ulos ruuman ovesta. Kaikki katselevat tyrmistyneenä ja hämmennyksissään, kun Kyle kantaa tyttärensä kiitoradalle.
Myöhemmin lentokentän odotusterminaalissa Marcus pyytää anteeksi Kylelta, joka istuu pidellen Juliaa samalla sylissään. FBI:n agentit vievät Stephanien pois sillä välin, kun toiset agentit lähestyvät Kylea, jotta tämä voisi tunnistaa berliiniläisen ruumishuoneen vangitun johtajan. Kyle vie yhä tajuttoman Julian matkustajajoukon läpi ja palauttaa siten maineensa. Yksi arabialaisista matkustajista (Michael Irby) auttaa Kylea nostamaan tämän laukun symbolisena kunnioituksen ja anteeksiannon merkkinä. Ennen kuin Kyle ehtii nostaa tyttärensä pakettiautoon, Julia herää. Hän kysyy uneliaasti ”Ollaanko jo perillä?” heidän ajaessaan pois kentältä.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotten Tomatoes -verkkosivuston mukaan kriitikoiden keskimääräinen arvio oli 37-prosenttisesti hyväksyvä. Yleisön arvio oli keskimääräisesti 48 prosenttia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Flightplan Rotten Tomatoes. Viitattu 22.7.2024. (englanniksi)