Friedrich II. Graf von Hahn (27. heinäkuuta 1742 Neuhaus, Holstein – 9. lokakuuta 1805) oli saksalainen aatelismies, filosofi ja tähtitieteilijä. Hän esitti Doppler-ilmiölle teoreettisen selityksen viisikymmentä vuotta ennen Christian Doppleria.[1][2]
Von Hahn syntyi vuonna 1742 varakkaaseen perheeseen Mecklenburgissa. Hän opiskeli Kielin yliopistossa vuosina 1760–1763 matematiikkaa ja tähtitiedettä. Hän peri vuonna 1779 ainoana perillisen Hahnin suvun kiinteistöomaisuuden johon kuului myös Remplinin kartano joka oli ollut suvun hallussa vuodesta 1405. Hän muutti kartanolle asumaan ja tuki siellä paikallisten lasten koulutusta ja perusti omilla varoillaan säätiön köyhien tyttöjen auttamiseksi. Hän laajensi kartanoa, hankki kasvihuoneen eksoottiseten hedelmien kasvattamista varten ja rakensi vuosina 1792–1793 sinne observatorion.[1]
Observatoriossa oli kääntyvä kupoli, se oli varustettu erilaisilla tähtitieteellisillä mittalaitteilla kuten sekstanteilla ja kronometreillä joilla pystyi määrittämään tähtien sijainteja. Hän sai varustettua sen vuonna 1793 kolmella William Herschelin valmistamalla peilikaukoputkella, joista kahdessa oli 20 jalan polttoväli, niissä oli 18-tuuman ja 12-tuuman peilit. Pienimmässä kaukoputkessa oli 7 jalan polttoväli ja 8-tuuman peili. Suurin kaukoputki oli ollut Manner-Euroopan suurin aiemmin, mutta Herschel oli rakentanut 40-tuumaisella peilillä varustetun kaukoputken sen jälkeen.[1] Hän löysi vuonna 1800 Lyyran tähdistössä sijaitsevan M57:n keskitähden, joka on valkoinen kääpiö.[3][4][5]
Friedrich von Hahnia ja Otto Hahnia kunnioitetaan Kuussa olevalla Hahn-nimisellä kraatterilla.[6]