Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
Georgette Leblanc suoritti ensiesiintymisensä lyyrisenä laulajana Pariisin Opéra-Comique'ssa 23. lokakuuta 1892, Émile Zolan tekstiin pohjautuvassa oopperassa L'Attaque du Moulin, johon musiikin oli säveltänyt Alfred Bruneau. LeBlanc esiintyi useissa päärooleissa Maeterlinckin teoksissa. Hänet kuitenkin hyllytettiin ehdottomasti tunnetuimman näytelmän Pelléas et Mélisande pohjalta tehdyn oopperan pääroolista 1902, kun rooli annettiin säveltäjä Claude Debussyn tahdosta Mary Gardenille. Kirjailija Maurice Maeterlinck kimpaantui asiasta ja loisti poissaolollaan oopperan esityksistä. Jean Sibelius sävelsi samaiseen näytelmään musiikkia, Opus 46 (1905).
Georgette Leblanc kirjoitti lastenkirjoja, matkakertomuksia ja mm. kaksiosaisen, omaelämäkerrallisen teoksen "Souvenirs", jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1931. Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän kumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta.
Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
|
|
Yksi Georgette Leblancin uran huippukohtia oli pääosa Marcel L'Herbierin ohjaamassa elokuvassa "L' Inhuman" (1924).
Leblanc sairastui syöpään ja hän kuoli Cannesissa Alpes-Maritimes -departementissa. Hänet on haudattu 'Notre Dame des Agnes' -hautausmaalle Margaret Andersonin viereen.