Gheorghe Tătărescu

Gheorghe Tătărescu
Tătărescu 1930-luvulla.
Tătărescu 1930-luvulla.
Romanian pääministeri
3. tammikuuta 1934 – 7. maaliskuuta 1936
25. marraskuuta 1939 – 4. heinäkuuta 1940
Edeltäjä Constantin Anghelescu
Constantin Argetoianu
Seuraaja Octavian Goga
Ion Gigurtu
Romanian ulkoministeri
2. lokakuuta 1934 – 9. lokakuuta 1934
11. helmikuuta 1938 – 29. maaliskuuta 1938
6. maaliskuuta 1945 – 29. joulukuuta 1947
Edeltäjä Nicolae Titulescu
Nicolae Petrescu-Comnen
Constantin Vișoianu
Seuraaja Nicolae Titulescu
Istrate Micescu
Ana Pauker
Henkilötiedot
Syntynyt21. joulukuuta 1886
Romania Târgu Jiu, Romania
Kuollut28. maaliskuuta 1957 (70 vuotta)
Romania Bukarest, Romania
Tiedot
Puolue Romanian Kansallis-liberaalinen puolue

Gheorghe Tătărescu (1886 mahdollisesti Târgu Jiu – 28. maaliskuuta 1957 Bukarest) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1934–1937 ja 1939–1940.[1] Hän edusti Kansallisliberaalia puoluetta (PNL).

Tătărescu oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi apulaissisäministerinä Ionel Brătianun liberaalissa hallituksessa vuosina 1922–1926 ja teollisuusministerinä vuosina 1933–1934. Tătărescusta tuli pääministeri Ion G. Ducan murhan seurauksena tammikuussa 1934. Tătărescu toimi yhteistyössä poliittisen kentän manipulointiin tähdänneen kuningas Kaarle II:n kanssa, ja hänen hallituksensa johti maata sotatilalainsäädännön vallitessa. Helmikuussa 1938 kuningas ryhtyi hallitsemaan käytännössä diktatorisesti, missä yhteydessä Tătărescu palasi vähäksi aikaa hallitukseen varapääministerinä. Hänestä tuli toisen kerran pääministeri marraskuussa 1939.[1] Tătărescun toinen hallitus kaatui kesällä 1940 Neuvostoliiton miehitettyä Romanialle kuuluneen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan.

Toisen maailmansodan jälkeen Tătărescu hakeutui yhteistyöhön kommunistien kanssa ja perusti oman liberaalipuolueen jouduttuaan syrjään PNL:stä.

Tătărescu toimi vuodesta 1945 ulkoministerinä kommunistijohtoisessa Petru Grozan hallituksessa ja johti muun muassa Romanian valtuuskuntaa Pariisin rauhankonferenssissa.[2] Tătărescu joutui eroamaan ulkoministerin tehtävästään marraskuussa 1947 parlamentin antaman epäluottamuslauseen jälkeen. Myöhemmin kommunistihallinto vangitsi hänet Sighetin vankilaan.[1] Hän kuoli pari vuotta vapautumisensa jälkeen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Gheorghe Tătărescu Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.3.2013
  2. ↑ Tatarescu korosti Romanian osuutta sodan loppuvaiheessa. Helsingin Sanomat, 14.8.1946, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 25.3.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]