Grand Prix -kausi 1931

Grand Prix -kausi 1931 oli ensimmäinen kausi Grand Prix -autoilun Euroopan-mestaruussarjaa. Mestaruuden voitti Alfa Romeo -tallissa ajanut italialainen Ferdinando Minoia. Minoia voitti mestaruuden siitä huolimatta, että hän ei voittanut yhtään osakilpailua kauden aikana. Kaikki Euroopan-mestaruussarjaan kuuluneet kilpailut olivat kymmenen tunnin kilpailuja, joten useimmat tallit ajattivat kahta eri kuljettajaa kilpailuissa. Siitä johtuu, että kyseisissä kilpailuissa oli kaksi eri voittajaa.

Euroopan-mestaruussarjan osakilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nro Kilpailu Rata Päivämäärä Voittaneet kuljettajat Voittanut talli Raportti
1 Italian Grand Prix Monza 4. toukokuuta Giuseppe Campari Alfa Romeo Raportti
Tazio Nuvolari
2 Ranska Ranskan Grand Prix Montlhéry 21. kesäkuuta Monaco Louis Chiron Bugatti Raportti
Achille Varzi
3 Belgia Belgian Grand Prix Spa-Francorchamps 12. heinäkuuta Yhdistynyt kuningaskunta William Grover-Williams Bugatti Raportti
Caberto Conelli

Kilpailut, jotka eivät kuuluneet Euroopan-mestaruussarjaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1931 järjestettiin myös muita Grand Prixejä, mutta ne eivät kuuluneet viralliseen Euroopan mestaruussarjaan, eikä niistä saanut mestaruuspisteitä.

Kilpailu Rata Päivämäärä Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
Tunisin Grand Prix Karthago* 29. maaliskuuta Achille Varzi Bugatti Raportti
Ranska Circuit d'Esterel Plage Saint-Raphaël* 6. huhtikuuta Ranska Philippe Étancelin Bugatti Raportti
Monaco Monacon Grand Prix Monaco 19. huhtikuuta Monaco Louis Chiron Bugatti Raportti
Circuito di Alessandria Alessandria* 26. huhtikuuta Achille Varzi Bugatti Raportti
Targa Florio Madonie* 10. toukokuuta Tazio Nuvolari Alfa Romeo Raportti
Ranska Picardien Grand Prix Péronne* 10. toukokuuta Ranska "Ivernel" Bugatti Raportti
Marokko Anfan Grand Prix Anfa 17. toukokuuta Tšekkoslovakia Stanislas Czaykowski Bugatti Raportti
Sveitsi Geneven Grand Prix Meyrin* 7. kesäkuuta Ranska Marcel Lehoux Bugatti Raportti
Rooman Grand Prix Littorio* 7. kesäkuuta Ernesto Maserati Maserati Raportti
Puola Lvivin Grand Prix Lviv* 7. kesäkuuta Hans Stuck Mercedes-Benz Raportti
Eifelrennen Nürburgring 7. kesäkuuta Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
Ranska Grand Prix de la Marne Reims-Gueux 5. heinäkuuta Ranska Marcel Lehoux Bugatti Raportti
Ranska Circuit du Vaucluse Avignon* 5. heinäkuuta Ranska Frédéric Toselli Bugatti Raportti
Saksan Grand Prix Nürburgring 19. heinäkuuta Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
Ranska Dieppen Grand Prix Dieppe* 26. heinäkuuta Ranska Philippe Étancelin Alfa Romeo Raportti
Coppa Ciano Montenero 2. elokuuta Tazio Nuvolari Alfa Romeo Raportti
Avusrennen AVUS 2. elokuuta Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
Ranska Circuit du Dauphiné Grenoble* 2. elokuuta Ranska Philippe Étancelin Alfa Romeo Raportti
Ranska Grand Prix du Comminges Saint-Gaudens* 16. elokuuta Ranska Philippe Étancelin Alfa Romeo Raportti
Coppa Acerbo Pescara 16. elokuuta Giuseppe Campari Alfa Romeo Raportti
Monzan Grand Prix Monza 6. syyskuuta Luigi Fagioli Maserati Raportti
Ranska La Baule Grand Prix La Baule* 13. syyskuuta Yhdistynyt kuningaskunta William Grover-Williams Bugatti Raportti
Tšekkoslovakia Tšekkoslovakian Grand Prix Masaryk 27. syyskuuta Monaco Louis Chiron Bugatti Raportti
Ranska Brignolesin Grand Prix Brignoles* 27. syyskuuta Ranska René Dreyfus Bugatti Raportti
Yhdistynyt kuningaskunta Mountain Championship Brooklands 17. lokakuuta Yhdistynyt kuningaskunta Henry Birkin Maserati Raportti

* paikkakunta tai alue, jossa rata sijaitsi

Euroopan-mestaruussarjan lopulliset pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Kuljettaja ITA
FRA
Ranska
BEL
Belgia
Pisteet
1 Ferdinando Minoia 2 6 3 9
2 Giuseppe Campari 1 2 Kesk. 9
3 Baconin Borzacchini Kesk. 2 2 11
4 Ranska Albert Divo 3 7 Kesk. 12
Ranska Guy Bouriat 3 7 Kesk. 12
Achille Varzi Kesk. 1 Kesk. 12
Monaco Louis Chiron Kesk. 1 Kesk. 12
Sija Kuljettaja ITA
FRA
Ranska
BEL
Belgia
Pisteet
Tämä moottoriurheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.