Gustav Gustavovitš Špet (ven. Густа́в Густа́вович Шпет; 7. huhtikuuta (J: 26. maaliskuuta) 1879 Kiova, Venäjän keisarikunta – 16. marraskuuta 1937 Tomsk, Neuvostoliitto) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen filosofi.[1] Hän oli ensimmäinen venäläinen tutkija, joka esitteli kotimaassaan Edmund Husserlin fenomenologiaa.[2]
Špet opiskeli Kiovan yliopistossa, mutta hänet erotettiin oppilaitoksesta väliaikaisesti, koska hän oli osallistunut marxilaisen ryhmän toimintaan.[3] Hän muutti vuonna 1907 Moskovaan.[1] Hän jatkoi opintojaan Keski-Euroopassa, muun muassa Göttingenissä Husserlin oppilaana lukuvuoden 1912–1913.[3] Vuosina 1918–1924 hän toimi Moskovan yliopiston filosofian professorina.[4]
Stalinin vainoissa Špet vangittiin vuonna 1935 ja karkotettiin Tomskiin. Vuonna 1937 hänet vangittiin uudelleen ja teloitettiin syytettynä osallistumisesta monarkiamielisten upseerien salaliittoon.[4]
Teoksissaan Špet tarkasteli hermeneutiikan ja semiotiikan ongelmia. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan olivat 1920-luvulta alkaen kielifilosofia ja taiteen teoria, ja hän oli lähellä aikansa venäläistä formalismia. Špetin kirjoitukset vaikuttivat Prahan koulukuntaan, ja häntä on pidetty niin kutsutun neuvostoliittolaisen semiotiikan edeltäjänä.[2]