Gustav Špet

Gustav Gustavovitš Špet (ven. Густа́в Густа́вович Шпет; 7. huhtikuuta (J: 26. maaliskuuta) 1879 Kiova, Venäjän keisarikunta16. marraskuuta 1937 Tomsk, Neuvostoliitto) oli ukrainalaissyntyinen venäläinen filosofi.[1] Hän oli ensimmäinen venäläinen tutkija, joka esitteli kotimaassaan Edmund Husserlin fenomenologiaa.[2]

Špet opiskeli Kiovan yliopistossa, mutta hänet erotettiin oppilaitoksesta väliaikaisesti, koska hän oli osallistunut marxilaisen ryhmän toimintaan.[3] Hän muutti vuonna 1907 Moskovaan.[1] Hän jatkoi opintojaan Keski-Euroopassa, muun muassa Göttingenissä Husserlin oppilaana lukuvuoden 1912–1913.[3] Vuosina 1918–1924 hän toimi Moskovan yliopiston filosofian professorina.[4]

Stalinin vainoissa Špet vangittiin vuonna 1935 ja karkotettiin Tomskiin. Vuonna 1937 hänet vangittiin uudelleen ja teloitettiin syytettynä osallistumisesta monarkiamielisten upseerien salaliittoon.[4]

Teoksissaan Špet tarkasteli hermeneutiikan ja semiotiikan ongelmia. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan olivat 1920-luvulta alkaen kielifilosofia ja taiteen teoria, ja hän oli lähellä aikansa venäläistä formalismia. Špetin kirjoitukset vaikuttivat Prahan koulukuntaan, ja häntä on pidetty niin kutsutun neuvostoliittolaisen semiotiikan edeltäjänä.[2]

  • 1914 – Явление и смысл: Феноменология как основная наука и ее проблемы
  • 1918 – Герменевтика и её проблемы
  • 1922 – Очерк развития русской философии
  • 1927 – Внутренняя форма слова: Этюды и вариации на темы Гумбольда
  1. a b ШПЕТ Гус­тав Гус­та­во­вич. (Arkistoitu – Internet Archive) Большая российская энциклопедия.
  2. a b Concise Routledge Encyclopedia of Philosophy, s. 827. London: Routledge, 2000. ISBN 0-415-22364-4
  3. a b Nemeth, Thomas: Gustav Shpet (1879—1937). Internet Encyclopedia of Philosophy.
  4. a b Eesti Entsüklopeedia 9, s. 126. Tallinn 1996. ISBN 5-89900-047-3

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.