Henri Ghentiläinen (Henricus de Gandavo, n. 1217–1293) oli flanderilainen skolastinen filosofi. Hänet tunnettiin kunnianimellä Doctor Solemnis ("juhlallinen opettaja").
Henri Ghentiläinen syntyi Mudessa, lähellä Ghentiä, ja kuoli Tournaissa (tai Pariisissa). Hänen sanotaan kuuluneen italialaiseen Bonicollien sukuun, flaamiksi Goethal-sukuun, mutta hänen todellisesta henkilöllisyydestään on keskusteltu paljon. Hän opiskeli ensin Ghentissä, ja myöhemmin Kölnissä Albert Suuren alaisuudessa. Saavutettuaan tohtorin arvon hän palasi Ghentiin, ja hänen sanotaan olleen ensimmäinen, joka luennoi siellä julkisesti filosofiasta ja teologiasta. Myöhemmin hänet houkutteli Pariisiin kaupungin yliopiston maine. Siellä hän osallistui useisiin väittelyihin sääntökuntien ja papiston välillä ja puolusti jälkimmäistä osapuolta.
Tuomas Akvinolaisen aikalaisena hän vastusti monia aikansa hallitsevia teorioita ja yhdisti ajalle tyypilliseen aristotelismiin paljon platonilaisia vaikutteita, kuten ideaoppia. Näissä asioissa Ghentiläisen näkemykset ovat kaukana selkeistä. Hän kuitenkin puolusti Platonia ajan aristoteliselta kritiikiltä ja pyrki osoittamaan, että nämä kaksi näkemystä ovat harmoniassa. Hän teki eron tavallisia kappaleita koskevan tiedon ja sen jumalallisen inspiraation, jolla käsitämme Jumalan olemuksen ja olemassaolon, välille. Ensin mainittu ei pysty valaisemaan jälkimmäistä. Yksilöt eivät muodostu materiasta, vaan itsenäisestä olemassaolosta eli loppujen lopuksi siitä, että ne on luotu erilliseksi olennoiksi. Universaalit tulee erotella sen mukaan, viittaavatko ne meidän mieliimme vai jumalalliseen mieleen. Jumalallisessa ymmärryksessä sijaitsevat mallit tai sukujen (genus) tyypit sekä luonnollisten olioiden lajit.
Psykologiassa on erityisen merkittävä hänen huomionsa sielun ja ruumiin liitosta. Ruumiin hän katsoi olevan sielun substanssin muodostava osa, ja sielun olevan tämän liiton kautta täydellisempi ja kokonaisempi.