Hiljainen pako
| Hiljainen pako | |
|---|---|
| Silent Running | |
 |
|
| Ohjaaja | Douglas Trumbull |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Peter Schickele |
| Kuvaaja | Charles F. Wheeler |
| Leikkaaja | Aaron Stell |
| Pääosat |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 1972 |
| Kesto | 89 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Hiljainen pako (Silent Running) on vuonna 1972 ilmestynyt yhdysvaltalainen tieteiselokuva. Sen ohjaaja Douglas Trumbull on tunnettu 1960- ja 1979-luvuilla tekemistään erikoistehosteista ja elokuva on hänen ensiohjauksensa.[1]
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvassa liikutaan tulevaisuudessa, missä kaikki maapallon kasvillisuus ja eläimistö on hävinnyt jonkin katastrofin johdosta, ja ekosysteemin viimeiset jäänteet pieneläimineen on sijoitettu rahtirakettien avaruudessa kuljettamiin valtaviin kasvihuoneisiin. Ihmiset ovat siirtyneet syömään kemiallisesti valmistettua mautonta ruokaa, joka maistuu myös Valley Forge -aluksen rahvaanomaiselle miehistölle sen yhtä jäsentä, ihanteellista ja ylimyksellistä hippityyppiä Freeman Lowellia (Bruce Dern) lukuun ottamatta. Hän valmistaa ruokansa avaruusaluksen kasvihuoneiden tuotteista. Lowell joutuu muun miehistön harjoittaman kiusaamisen ja pilkanteon kohteeksi.
Kun Maasta tulee käsky tuhota kasvihuoneet, muut miehistön jäsenet ovat innoissaan saadessaan tilaisuuden palata takaisin maahan. Luontoa rakastava Freeman Lowell seuraa sivusta kolmen paratiisimaisen kasvihuonekuvun irrotusta ja tuhoamista ydinräjähteellä. Kun viimeinenkin aiotaan tuhota Lowell ryhdistäytyy pelastaakseen tuholta maailman viimeiset kasvit ja eläimet.[2] Hän turvautuu väkivaltaan ja surmaa yhden työtovereistaan ja aiheuttaa kahden muun kuoleman. Yhteys maahan toimii, ja Lowellia neuvotaan hävittämään viimeinenkin kupu.
Avaruusalus joutuu Saturnuksen renkaisiin, mutta selviytyy niiden aiheuttamasta myrskystä, jossa kuitenkin yksi kolmesta kävelevästä pikkurobotista menehtyy. Robottien liikkuminen toteutettiin raaja-amputoitujen näyttelijöiden avulla, jotka olivat laitteiden sisällä.[3] Yksin avaruuteen jäänyt Lowell kehittää tunnesuhteen robotteihin, joille hän antaa nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Robotit olivat esikuvana Tähtien sota -elokuvien R2D2 -robotille.[3]
Pelastusalus saa uudelleen yhteyden kadoksissa olleeseen Lowelliin, joka joutuu ratkaisun eteen. Hän opettaa ainoan ehjäksi jääneen robotin, Tupun, hoitamaan ekosysteemiä, joka oli vähällä kuihtua valon puutteeseen ennen kuin Lowell ymmärsi asentaa kupuun lamppuja. Välttääkseen pelastajien saapumisen ja viimeisen kasvihuoneen tuhon, Lowell jättää sen robotin hoidettavaksi, irrottaa kuvun aluksesta ajelehtimaan yksin avaruuteen ja räjäyttää avaruusaluksensa ennen pelastajien saapumista.
Elokuvan tunnusmusiikin laulaa Joan Baez.
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Markku Salmi piti Hiljaista pakoa onnistuneena ekologisena tieteistarinana ja antoi sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jutila, Niko: Silent Running (1972) [Blu-ray] Elokuvauutiset.fi. 5.4.201. Viitattu 1.5.2021.
- ↑ Silent Running The Sci-Fi Movie Page. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hiljainen pako IMDB. Viitattu 30.9.2022.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiljainen pako Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Ebert, Roger: Silent Running RogerEbert.com. 1.1.1971. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
- French, Philip: Silent Running The Guardian. 27.11.2011. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
- Glister, Paul: In Wildness is the Preservation of the World: ‘Silent Running’ and Our Choice of Futures Centauri Dreams. 1.2.2019. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)