Jørgen Jersild (17. syyskuuta 1913 Kööpenhamina – 6. helmikuuta 2004 Holte[1]) oli tanskalainen säveltäjä.[2]
Jersild aloitti varhain pianonsoiton. Hän sovitti musiikkia koulun orkesterille ja sävelsi pienimuotoisia kappaleita 12-vuotiaana. Hän opiskeli 1930-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Albert Rousselin johdolla Pariisissa ja pääsi opiskelemaan musiikkitiedettä Kööpenhaminan yliopistoon. Sieltä hän valmistui maisterin arvolla vuonna 1940. Musiikin teoriassa, pianonsoitossa ja sävellyksessä Jersildin opettajiin kuului Poul Schierbeck. Jersild opetti Tanskan kuninkaallisessa musiikkikonservatoriossa vuodesta 1943, ja vuosina 1953–1975 hän oli professori. Hän julkaisi sarjan laajaan käyttöön solmisaatiossa päässeitä kirjoja. Jersild myös johti musiikkipedagogien järjestöä vuosina 1949–1953.[3]
Jersild osoitti varhaisessa tuotannossaan Pariisissa viettämän ajanjakson aikana saamiaan vaikutteita, mutta kehitti sittemmin omaperäisemmän, itselleen tunnusomaisemman tyylin. Jersild sävelsi muun muassa a cappella -musiikkia kuorolle. Hänen soittimelliseen tuotantoonsa kuuluu lukuisia harppusävellyksiä, jotka hän laati harpisti Osian Ellisille.[2] Hän sävelsi myös piano- ja kamarimusiikkia. Jersild sai vuonna 1995 Vuoden kuorosäveltäjän arvonimen sekä vuonna 1999 Carl Nielsen - ja Anne Marie Carl-Nielsen -kunniastipendin.[3]