Jean-Denis Bredin
Jean-Denis Bredin (17. toukokuuta 1929 Pariisi – 1. syyskuuta 2021[1]) oli ranskalainen asianajaja ja kirjailija sekä Ranskan akatemian jäsen.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän on suorittanut Pariisin yliopistossa oikeustieteen (yksityisoikeus) tohtorin tutkinnon ja samassa yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon. Hänen suoritti vuonna 1957 agregaatio-tutkinnon yksityisoikeudessa.
Vuonna 1950 hänet hyväksyttiin asianajajaharjoittelijaksi Pariisin tuomioistuimeen, ja seuraavana vuonna hän sai tehtäväkseen toimia harjoittelun pääsihteerinä. Vuonna 1957 hänet hyväksyttiin Rennesin yliopiston professoriksi, kun oli ensin suorittanut agregaatio-tutkinnon, joka sen opettajilta vaaditaan.
Hänet nimitettiin Lillen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professoriksi, ja vuonna 1968 hän aloitti yhteistyön Edgar Fauren kanssa yliopistojen opetusuudistuksen. Vuonna 1969 hänet nimitettiin Pariisin yliopiston, jossa hän opetti vuoteen 1993, jolloin hänet nimitettiin emeritusprofessoriksi.
Hän oli hallituksen luotettava erilaisten uudistusten edistäjä, siksi hänet nimitettiin vuonna 1981 Comission Moinot'n varapuheenjohtajaksi. Komission tavoitteena oli selvitellä ja pohtia audiovisuaalista toimintaa Ranskassa. Nimitys oli perusteena vuonna 1982 tapahtuneelle nimitykselle elokuvan uudistuskomitean puheenjohtajan tehtävään.
Vuodesta 1982 lähtien hän toimi Ranskan kansalliskirjaston hallituksen puheenjohtajana. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1986.
Vuonna 1989 hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- La République de Monsieur Pompidou, Fayard, Pariisi, 1974.
- Les Français au pouvoir, Grasset, Pariisi, 1977.
- Joseph Caillaux, Hachette, Pariisi, 1980.
- L’Affaire, Julliard, Paris, 1983.
- Un coupable, Gallimard, Pariisi, 1985.
- L’Absence, Gallimard, Pariisi, 1986.
- La Tâche (novelleja), Gallimard, Pariisi, 1986.
- Sieyès : la clé de la Révolution française, Librairie générale française, Pariisi, 1990.
- Un enfant sage (romaani), Gallimard, Pariisii, 1990.
- Battements de cœur, Fayard, Pars, 1991.
- Bernard Lazare, Fallois, Pariisi, 1992.
- Comédie des apparences, Odile Jacob, Pariisi, 1994.
- Encore un peu de temps, Gallimard, Pariisi, 1996.
- Une singulière famille : Jacques Necker, Suzanne Necker et Germaine de Staël, Fayard, Pariisi, 1999.
- Rien ne va plus, Fayard, Pariisi, 2000.
- Lettre à Dieu le Fils, Grasset, Paris, 2001.
- Un tribunal au garde-à-vous. Le procès de Pierre Mendès France, 9 mai 1941, Fayard, Pariisi, 2002.
- Et des amours desquelles nous parlons, Fayard, Pariisi, 2004.
- Mots et pas perdus : images du Palais, Plon, Pariisi, 2004.
- On ne meurt qu'une fois, Charlotte Corday, Fayard, Pariisi, 2006.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Montvalon, Jean-Baptiste de: L’avocat et académicien Jean-Denis Bredin est mort Le Monde. 1.9.2021. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Edeltäjä: Marguerite Yourcenar |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 3 1989–> |
Seuraaja: - |
