Jean Juvénal des Ursins

Jean I Juvénal des Ursins

Jean Juvénal des Ursins (13. syyskuuta 1388 – 14. kesäkuuta 1473) oli ranskalainen molempien oikeuksien tohtori, diplomaatti, poliittinen kirjailija ja Ranskan korkein kirkollinen prelaatti ja siten valtakunnan ensimmäinen (hengellinen) pääri

Hän kohosi kohtalaisen vaatimattomasta taustastaan huolimatta keskiaikaisen, jähmettyneen ja sosiaalisesti muutosvastaisen yhteiskunnan huipulle. Samoin kävi hänen veljiensä Jacquesin ja Guillaumen kohdalla. Uransa huipulla hän oli Reimsin arkkipiispa-herttua. Tässä tehtävässä hän osallistui keskeisenä henkilönä Jeanne d'Arcin maineen puhdistusprosessiin ja koki ehkä suurimman hetkensä suorittaessaan uuden kuninkaan Ludvig XI:n voitelun, joka tapahtui tavan mukaan Reimsin tuomiokirkossa.

Perhe ja tausta

Nimestä

Melkoisen keskeinen kysymys Jean Juvénals des Ursins -tutkimuksissa on ollut kysymys hänen nimestään ja sen muodostumisesta. Useat tutkijat ovat todenneet kuitenkin, että nimessä ja sen käytössä on keskiajalle tyypillistä vakiintumattomuutta ja nimen muoto on paljolti riippuvainen tutkijan omista preferensseistä.^[1] Durrieun käytäntö, jossa Juvenel tarkoittaan Jean vanhempaa ja hänen muita poikiaan ja Juvénal Jean nuorempaa, eli artikkelin kohdetta lienee loogisin.^[2]. Péchenard toteaa tuon alkuperältään Champaigenen maakunnasta olevan suvun nimen alkuperäisen muodon olleen Jouveigne, Jouveignaux tai Jouvenel, jotka olisivat latinalaistetussa muodossa Juvenalis. Tästä olisi kuitenkin päädytty uudelleen ranskalaiseen muotoon Juvénal.^[3]

Suurin huomio on kuitenkin kiinnitetty nimen jälkimmäiseen Ursins-osaan ja se oikeutukseen ja historialliseen perintöön. Durrieu ja muutkin tutkijat ovat päätyneet des Ursins suvun olevan kiinteässä yhteydessä italialaiseen degli Orsini -sukuun ja että Jean nuorempi ei suinkaan ottanut nimeä kohonneen yhteiskunnallisen asemansa tähden, vaan että Jean Juvénal des Ursins vanhempi oli jo aiemmin köyttänyt tätä sukunimen osaa. Tähän on päädytty eritoten sinettitutkimusten (sigillografia) avulla. Näin jo isän sinetistä ovat käyneet ilmi yhteydet italialaiseen sukuun^[4]. Uusinta tutkimusta edutava P.S. Lewin ei kutenkaan anna paljoa painoa, ei nimen minkään osan tutkimiselle eikä suvun alkuperien selvittelylle.^[5].

Jean I Juvénal des Ursins

Lapsuus ja varhaisvuodet

Tietojen mukaan Jean Juvénal des Ursin syntyi vuonna 1388. Tosin vain paljon myöhäsyntyisempää tietoa des Ursinsin syntymästä ja aikakauden omat, ensisijaiset lähteet puuttuvat kuten yleensä muukin materiaali, joka käsittelisi Juvénal des Ursins-perhetta.^[6] Kuitenkin tiedetään yleisesti, että perheeseen syntyi kaikkiaan 16 lasta, joista osa nousi todella merkittäviin asemiin ranskalaisessa 1400-luvun yhteiskunnassa. Veljeksistä Guillaume toimi sekä Kaarle VII:n että Ludvig XI:ta kanslerina ja vastaanotti mm. Englantilaisten ja heidän liittolaistensa antautumiset satavuotisen sodan päätteeksi. Jacques kohosi Kaarle VII:n suureksi suosikiksi ja hänet nimitettiin ennen isoveljeään Reimsin arkkipiispa-herttuaksi, jossa tehtävässä hän toimi vain muutaman vuoden, isoveli Jean tuli tilalle tähän Ranskan kirkon tärkeimpään tehtävään, siirtyen kuninkaan antamiin diplomaattitehtäviin.

Poikansa Jean II syntymäin aikoihin isä Jean I oli todennäköisesti noin 28-vuotias. Koska oli päättänyt opintonsa Orléansin yliopistossa ja oli matkustanut pääkaupunkiin. Koska oli saanut kaupungista viran suojelijansa kuninkaallisen Châtelet-tuomioistuimen neuvonantajan välityksellä Pariisin kaupunkiin kauppiashallinnon virkailijana 27. tammikuuta 1389 lähtien. Vähitellen hän kohosi kaupungin virkamiesten johtajaksi, eli Prevot des Marchand-virkaan sekä kuninkaalliseksi virkamieheksi Pariisin parlamenttiin.

Jean II opiskeli isänsä tapaan molempien oikeuksien, kanonisen ja roomalaisen siviilioikeuden tohtoriksi Orléansin ja Pariisin yliopistoissa. Hän suoritti aikakauden ehkä arvostetuimmat opinnot^[7]. Molempien oikeuksien lisensiaatiksi Jean II valmistuikin vain 21-vuotiaana. Vuonna 1410 hän vielä muutaman vuoden seurasi opintoja valmistuakseen tohtoriksi (doctor utriudque). Hän oli myös mukana vuoden 1413 kesän dramaattisissa tapahtumissa isänsä kanssa. Tällöin Burgundin herttua yllyttämät kaupunkilaiset kapinoivat.

Teokset

• Histoire de Charles VI. Roy de France, et des choses mémorable advanues durant quarante-deux année de son regne depuis 1380 jusque en 1422 (noin 1430) (on perustellusti epäilty, että tämä ei olisikaan Jean II Juvénal des Ursinsin kirjoittama teos, siksi P. S. Lewis ei ole julkaissut kyseista kirjoitusta)
• Epistre aux États tenus a Blois, l’an mil quatre cents trene-tois (noin 1433).
• Disseratation sur la Paix d’Arras (noin 1435),
• Advis a ceux qui ont le gouvernement de la juridication tant spirituel que temporelle (noin 1432, mutta joka tapauksessa enne 1445),
• Épistre adressant au Roy, a l’occasion de l’Assemblé d’Orléans (1440),
• Mémoires et titres extraits du trésor des chartres et dressés par l’ordre du Roy touchant les droits respectifs des maisons de Valois et Angleterre à la Couronne de France (1444)^[8]
• Traité du Chancelier (1445),
• Remontance au Roy pour la réformation du Royaume. Principalment concernant les gens d’Eglise (noin 1453),
• Lettre de Convocation a un concile,
• Exhortation au roi de faire miséricorde au duc d’Alençon (1458),
• Harangue au roi Louis XI, a son avénement (1461),
• Harangue aux États de Tours (1467).^[9]

Lähteet

• Durrieu, P.; ”Le Nom, le Blason et l'Origine de Famille de l'historien Jouvénl des Ursins”. Annuaire-Bulletin de la Société l'Histoire de France. 2e jakso, T. XXOX, 1892, a. 193–221.
• Lewis, P.S.; Écrits politiques de Jean Juvénal des Ursins: T. III, 1993.
• Péchenard, P.-L. (Abbé); Jean Juvénal des Ursins, l'historien de Charles VI, évêque de Beauvais et de Laon, Archevêque-duc de Reims; Etudes sur sa vie ses oeuvres. Pariisi 1876.
• Vallet de Viriville, A.; Jean Juvenel des Ursins, in Didot ; La Noudelle Biographie Général, t. XLV, 1866, pp. 805–810.

Viitteet

1. Katso asiasta enemmän: A. Valle de Viriville, (1866); P. Durrieu, (1892): L. Batiffol, (1889).
2. Katso: P. Durrieu; (1892) s. 195. n.1.
3. Katso: Abbé Péchenard, (1876) s. 3.
4. Katso asiasta tarkemmin: P. Péchenard, mt.; A. Vallet de Viriville, mt. sekä P. Durrieu, mt.
5. Katso tarkennin: P.S. Lewis; Écrit politiques de Jean Juvénal des Ursins, III La vie et l'oeuvre. Société de l'histoire de France, Paris 1993.
6. Katso asiasta tarkemmin; P.S. Lewis, mt. s. 27–29.
7. Abbé Pedhenard, mt. s. 71. toteaakin, että arvostus kohoosi huippunsa Filip IV Kauniin aikaisessa Ranskassa ja hän juuri perusti Roomalaisen siviilioikeuden oppituolin Orléansin yliopistoon ja näin laitoksen piti tuottaman juristeja valtakunnan hallinnon tarpeisiin.
8. P.S. Lewis mt. päivää teksen vuodelle 1446.
9. Vallet de Viriville, mt. (1886).