Jeff Tambellini | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1984 Calgary, AB, Kanada |
Kansalaisuus | Kanada |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Tamby[1] |
Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 180 cm |
Paino | 84 kg |
Seura | |
Seura | Växjö Lakers |
Sarja | SHL |
Pelinumero | 7 |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2005– |
Aik. seurat |
Manchester Monarchs (AHL) Los Angeles Kings (NHL) Bridgeport Sound Tigers (AHL) New York Islanders (NHL) Manitoba Moose (AHL) Vancouver Canucks (NHL) ZSC Lions (NLA) MODO Hockey (SHL) Fribourg-Gottéron (NLA) Syracuse Crunch (AHL) Djurgårdens IF (SHL) |
NHL-varaus |
27. varaus, 2003 Los Angeles Kings |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Kanada | |||
Miesten jääkiekko | |||
Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Suomi 2004 | jääkiekko |
Jeff Tambellini (s. 13. huhtikuuta 1984 Calgary, Alberta, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Ruotsin SHL-liigan Växjö Lakersissa. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[2] Tambellini on pelannut urallaan aiemmin NHL:ssä yhteensä 242 runkosarja- ja kuusi playoff-ottelua tehopistein 27+36=63 ja keräten 90 jäähyminuuttia. Tambellini on pelannut myös Sveitsissä. Elite Prospects -sivuston Matias Strozykin mukaan hän on nopeasti luisteleva laitahyökkääjä, jolla on hyvät kiekolliset taidot ja laukaus. Tambellini ei ole kuitenkaan kovin isokokoinen, mikä rajoittaa hänen pelaamistaan laidoissa.[3]
WHL-joukkue Regina Pats varasi Tambellinin 76. pelaajana vuonna 1999. Hän ei kuitenkaan koskaan siirtynyt CHL:ään. Kauden 1999–2000 Tambellini pelasi PIJHL-joukkue Port Coquitlam Buckaroosissa. Hänet valittiin kauden päätteeksi liigan vuoden tulokkaaksi ja ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Kaksi seuraavaa kautta Tambellini pelasi BCHL-joukkue Chilliwack Chiefsissa. Jälkimmäisellä kaudellaan 2001–2002 hän jakoi tehoilla 46+71=117 koko liigan pistepörssin voiton Cowichan Valley Capitalsin Matt Ellisonin kanssa.[2] Tambellini palkittiin suuremman maalimääränsä turvin Brett Hull Trophylla. Hän voitti kauden päätteeksi BCHL:n mestaruuden. Tambellini palkittiin myös liigan Coastal Conferencen arvokkaimpana pelaajana Verne Dye Memorial Trophylla ja urheiluhenkisimpänä pelaajana Bob Fenton Trophylla.[3] Hänet valittiin kauden päätteeksi BCHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Tambellini valittiin myös koko CJHL:n vuoden pelaajaksi.[4]
Vuosina 2002–2005 Tambellini kävi Michiganin yliopistoa. Ensimmäisellä kaudellaan 2002–2003 hän oli joukkueensa paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 26+19=45, joilla Tambellini jakoi koko CCHA:n maalipörssin kolmannen sijan Ohio Staten R. J. Umbergerin kanssa ja sijoittui pistepörssissä yhdeksänneksi.[2] Hän voitti kauden päätteeksi sarjan mestaruuden. Tambellini valittiin CCHA:n vuoden tulokkaaksi, toiseen tähdistökentälliseen ja tulokkaiden tähdistökentälliseen.[3] Los Angeles Kings varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 27. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003.
Kaudella 2003–2004 Tambellini nousi Michiganin yliopiston varakapteeniksi ja oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä 15 osumallaan. Kaudella 2004–2005 hän voitti joukkueensa sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 24+33=57. Tambellini voitti koko CCHA:n pistepörssin ja jakoi maalipörssin voiton Ferris State Universityn Jeff Leguen kanssa.[2] Hän voitti kauden päätteeksi liigan mestaruuden, valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja lopputurnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[3]
Elokuussa 2005 Tambellini teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa.[5][6] Hän aloitti kautensa AHL-joukkue Manchester Monarchsissa, jossa Tambellini pelasi 56 runkosarjaottelua piste per peli -tahdilla tehopistein 25+31=56, joilla hän oli kauden päätyttyäkin joukkueen toiseksi paras pistemies Brad Smythin jälkeen. Tambellini voitti myös Monarchsin sisäisen tehotilaston lukemalla +17.[2] Hän debytoi Kingsin NHL-joukkueessa 30. marraskuuta 2005 vieraissa Chicago Blackhawksia vastaan. Tambellini sai ottelussa jääaikaa 9.23 minuuttia[7] ja lähetettiin neljän ottelun jälkeen takaisin Monarchsiin. Siirtotakarajalla, maaliskuussa 2006 Kings kauppasi Tambellinin ja Denis Grebeškovin New York Islandersiin vaihdossa Mark Parrishiin ja Brent Sopeliin.[8][9] Tambellini otti heti paikkansa Islandersin NHL-kokoonpanosta ja teki 21 runkosarjaottelussa tehot 1+3=4. Hänen NHL-uransa avausmaali syntyi 14. maaliskuuta 2006 New Jersey Devilsin Martin Brodeurin taakse. Runkosarjan jälkeen Tambellini pelasi seitsemän AHL:n playoff-ottelua Islandersin farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersissa.
Kauden 2006–2007 Tambellini pelasi suurimmaksi osaksi Sound Tigersissa, jonka sisäisen piste- ja maalipörssin hän voitti tehtyään 50 runkosarjaottelussa tehot 30+29=59. Tambellini voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +10. Islandersin NHL-joukkueessa hän pelasi 23 runkosarjaottelua tehopistein 2+7=9. Kaudella 2007–2008 Tambellini oli taas Sound Tigersin paras pistemies ja maalintekijä tehtyään 57 runkosarjaottelussa tehot 38+38=76. Hän jakoi koko AHL:n maalipörssin toisen sijan Chicago Wolvesin Brett Sterlingin kanssa edellään vain Wolvesin Jason Krog.[2] Tambellini pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa ja hänet valittiin liigan viikon pelaajaksi 30. joulukuuta 2007 sekä 6. huhtikuuta 2008.[3] Tambellini pelasi kauden aikana 31 NHL-ottelua tehopistein 1+3=4. Heinäkuussa 2008 hän teki kaksivuotisen ja 1,175 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Islandersin kanssa.[10]
Tambellini vietti lähes koko kauden 2008–2009 Islandersin NHL-joukkueessa tehden 65 runkosarjaottelussa tehot 7+8=15. Pelejä farmijoukkue Sound Tigersissa kertyi kuusi. Kauden 2009–2010 hän pelasi kokonaan NHL:ssä, tosin loukkaantumisten takia pelejä kertyi vain 36 runkosarjaottelun verran Tambellinin tehtyä niissä tehot 7+7=14. Tambellini teki NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun 31. lokakuuta 2009 Buffalo Sabresia vastaan. Hänen isänsä Steve (Edmonton Oilersin toimitusjohtaja) oli katsomassa ottelua.[11]
Heinäkuussa 2010 Tambellini teki vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 500 000 dollarin arvoisen sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa.[12] Hän pelasi lähes koko kautensa NHL:ssä, jossa Tambellini teki myös yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään 62 runkosarjaottelussa tehot 9+8=17. Kuudessa pudotuspeliottelussa hän jäi ilman tehopisteitä. Tambellini eteni Canucksin kanssa aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jotka vei kuitenkin Boston Bruins otteluvoitoin 4–3. Hän pelasi kauden aikana myös seitsemän ottelua farmijoukkue Manitoba Moosessa marraskuussa 2010.[3]
Kaudeksi 2011–2012 Tambellini siirtyi Sveitsin National League A:n ZSC Lionsiin,[13] jossa uransa aikana pelasivat myös hänen isänsä Steve ja isoisänsä Addie. Tambellini nousi joukkueen varakapteeniksi ja voitti Zürichin sisäisen piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 23+22=45. Hän sijoittui koko NLA:n maalipörssissä neljänneksi ja jakoi pistepörssin viidennen sijan Fribourg-Gottéronin Simon Gamachen kanssa. Tambellini jakoi myös Zürichin sisäisen tehotilaston voiton Severin Blindenbacherin kanssa lukemalla +14. Hän voitti kauden päätteeksi Sveitsin-mestaruuden. Kesken kauden 2012–2013, joulukuussa Tambellini jätti joukkueen henkilökohtaisiin syihin vedoten.[14] Hän kärsi loukkaantumisista, eikä pelannut enää loppukaudella. Kaudeksi 2013–2014 Tambellini siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigaan MODO Hockeyn joukkueeseen.[15] Hän oli 13 osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä Simon Önerudin jälkeen.[3]
Tambellini palasi kaudeksi 2014–2015 Sveitsiin ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Fribourg-Gottéroniin.[16] Kuitenkin jo kesken ensimmäisen sopimuskautensa, tammikuussa 2015 hän siirtyi loppukaudeksi SHL-joukkue Växjö Lakersin riveihin.[17] Tambellini jakoi kevään 2015 pudotuspeleissä joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Tuomas Kiiskisen kanssa tehoilla 5+8=13. Hän voitti kauden päätteeksi Ruotsin-mestaruuden.[3]
Heinäkuussa 2015 Tambellini teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen NHL-sopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa.[18][19] Hän pelasi kauden 2015–2016 kuitenkin kokonaan farmijoukkue Syracuse Crunchissa. Tambellini oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Tanner Richardin jälkeen tehoilla 29+20=49.[2] Kaudeksi 2016–2017 Tambellini palasi Ruotsiin ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Djurgårdens IF:ään.[20] Hän oli Mestarien liigassa joukkueen paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 5+1=6. SHL:n runkosarjassa Tambellini teki kuitenkin vain yhdeksän tehopistettä. Siirtorajan kynnyksellä, helmikuussa 2017 hän palasi Växjö Lakersiin.[21]
Tambellini pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2004, jolloin hän voitti hopeaa. Tambellini pelasi edusti myös Canada Pacificin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2001 voittaen hopeaa. Hän edusti myös Kanadan A-maajoukkuetta Spengler Cupissa vuonna 2014.[3]
Tambellinin pikkuveli Adam pelaa NHL-joukkue New York Rangersin organisaatiossa. Veljesten isä Steve Tambellini pelasi omalla urallaan yli 500 NHL-ottelua ja kuului New York Islandersin vuoden 1980 Stanley Cup -voittajajoukkueeseen. Hän on myöhemmin toiminut myös seurajohtotehtävissä NHL:ssä ja Kanadan A-maajoukkueessa. Steven isä ja Jeffin isoisä Adolph "Addie" Tambellini kuului Kanadan vuoden 1961 maailmanmestarijoukkueeseen.[3]
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1999–2000 | Port Coquitlam Buckaroos | PIJHL | 41 | 30 | 34 | 64 | 12 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2000–2001 | Chilliwack Chiefs | BCHL | 54 | 21 | 30 | 51 | 13 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2001–2002 | Chilliwack Chiefs | BCHL | 34 | 46 | 71 | 117 | 23 | 29 | 27 | 27 | 54 | – | ||||||||||||||||
2002–2003 | Univ. of Michigan | NCAA | 43 | 26 | 19 | 45 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2003–2004 | Univ. of Michigan | NCAA | 39 | 15 | 12 | 27 | 18 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 2 | 3 | 5 | 0 | ||||||||||
2004–2005 | Univ. of Michigan | NCAA | 42 | 24 | 33 | 57 | 32 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2005–2006 | Manchester Monarchs | AHL | 56 | 25 | 31 | 56 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Los Angeles Kings | NHL | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
Bridgeport Sound Tigers | AHL | – | – | – | – | – | 7 | 1 | 2 | 3 | 2 | |||||||||||||||||
New York Islanders | NHL | 21 | 1 | 3 | 4 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2006–2007 | Bridgeport Sound Tigers | AHL | 50 | 30 | 29 | 59 | 46 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
New York Islanders | NHL | 23 | 2 | 7 | 9 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2007–2008 | Bridgeport Sound Tigers | AHL | 57 | 38 | 38 | 76 | 38 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
New York Islanders | NHL | 31 | 1 | 3 | 4 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2008–2009 | Bridgeport Sound Tigers | AHL | 6 | 3 | 0 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
New York Islanders | NHL | 65 | 7 | 8 | 15 | 32 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
2009–2010 | New York Islanders | NHL | 36 | 7 | 7 | 14 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2010–2011 | Manitoba Moose | AHL | 7 | 5 | 2 | 7 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Vancouver Canucks | NHL | 62 | 9 | 8 | 17 | 18 | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||||||||||||||||
2011–2012 | ZSC Lions | NLA | 50 | 23 | 22 | 45 | 14 | 15 | 4 | 8 | 12 | 4 | ||||||||||||||||
2012–2013 | ZSC Lions | NLA | 27 | 5 | 7 | 12 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2013–2014 | MODO Hockey | SHL | 45 | 13 | 7 | 20 | 32 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2014–2015 | Fribourg-Gottéron | NLA | 30 | 5 | 8 | 13 | 10 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Växjö Lakers | SHL | 20 | 6 | 3 | 9 | 2 | 18 | 5 | 8 | 13 | 2 | |||||||||||||||||
2015–2016 | Syracuse Crunch | AHL | 65 | 29 | 20 | 49 | 22 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
2016–2017 | Djurgårdens IF | SHL | 41 | 4 | 5 | 9 | 18 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Växjö Lakers | SHL | 10 | 0 | 0 | 0 | 2 | 6 | 0 | 3 | 3 | 0 | |||||||||||||||||
6 kautta | yhteensä | NHL | 242 | 27 | 36 | 63 | 88 | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||||||||
6 kautta | yhteensä | AHL | 241 | 130 | 120 | 250 | 134 | 7 | 1 | 2 | 3 | 2 | ||||||||||||||||
3 kautta | yhteensä | NLA | 107 | 33 | 37 | 70 | 38 | 15 | 4 | 8 | 12 | 4 | ||||||||||||||||
3 kautta | yhteensä | SHL | 116 | 23 | 15 | 38 | 54 | 24 | 5 | 11 | 16 | 2 |