Jevhen Martšuk | |
---|---|
Євге́н Кири́лович Марчу́к | |
Ukrainan pääministeri | |
6. maaliskuuta 1995 – 27. toukokuuta 1996
|
|
Edeltäjä | Vitali Masol |
Seuraaja | Pavlo Lazarenko |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. tammikuuta 1941 Odessa |
Kuollut | 5. elokuuta 2021 (ikä 80) Kiova, Ukraina |
Ammatti | opettaja, juristi |
Jevhen Kyrylovytš Martšuk (ukr. Євге́н Кири́лович Марчу́к; 28. tammikuuta 1941 – 5. elokuuta 2021) oli ukrainalainen poliitikko, joka toimi Ukrainan salaisen palvelun ensimmäisenä johtajana ja myöhemmin pääministerinä.[1]
Martšuk valmistui kieltenopettajaksi vuonna 1963 mutta meni töihin KGB:n ulkomaantiedusteluun. Ukrainan itsenäistyttyä hän oli perustamassa maahan KGB:tä vastaavaa turvallisuuspalvelu SBU:ta. Presidentti Leonid Kutšma nimitti hänet kenraaliksi. Martšuk oli itsekin useita kertoja presidenttiehdokkaana mutta ei tullut valituksi. Vielä eläkkeellä hän osallistui Itä-Ukrainan sotaa koskeviin neuvotteluihin.[2]
Opettajan tutkinnon lisäksi Martšuk suoritti oikeustieteen tutkinnon.[1] Hän toimi kahteen otteeseen maansa puolustusministerinä. Hän rakensi Ukrainan ja Naton suhdetta ja valmisteli määrätietoisesti maansa liittymistä Natoon eri puolilla ilmenneestä vastustuksesta huolimatta.[3]
Martšuk kuoli COVID-19-viruksen aiheuttamaan sairauteen elokuussa 2021. Hän oli naimisissa Den-lehden päätoimittajan Larysa Ivšynan kanssa.[2][4]
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–2016 | Volodymyr Hroisman 2016–2019 | Oleksi Hontšaruk 2019–2020 | Denys Šmyhal 2020–