Jim Keltner

James Lee ”Jim” Keltner (s. 27. huhtikuuta 1942) on yhdysvaltalainen rumpali, joka tunnetaan yhtenä suosituimmista rockartistien käyttämistä sessiomuusikoista 1970-luvun alusta lähtien. Häntä kuullaan muun muassa Bob Dylanin hittisinglellä ”Knockin’ on Heaven’s Door” sekä kolmen ex-Beatlen albumeilla. Hän oli mukana supertähdistä muodostuneen Traveling Wilburys -yhtyeen albumeilla.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oklahoman Tulsassa varttunut Jim Keltner kiinnostui nuorena jazzista, mutta huomasi pian työtilaisuuksia tulevan paremmin suosiotaan kasvattavan pop- ja rockmusiikin piiristä. Hän muutti Los Angelesiin, jossa hänen ensimmäinen studiokeikkansa oli Gary Lewis and the Playboysin singlellä ”She's Just My Style”.[1][2]

Jo Gary Lewisin taustalla etenkin levytyksissä toimi Leon Russell, jolla on ollut suuri merkitys Keltnerin uralle. 1960-luvun lopulla Keltner ei vielä täysin kyennyt elättämään itseään studiomuusikkona, mutta käännekohta oli mukanaolo Russellin johtamassa yhtyeessä Delaney & Bonnie -lauluduon albumilla Accept No Substitute (1969). Brittilaulaja Joe Cocker otti Russellin, Keltnerin ja muita yhtyeen jäseniä mukaansa vuoden 1970 Yhdysvaltain-kiertueelleen Mad Dogs & Englishmen, josta julkaistiin myös samanniminen tupla-albumi ja dokumenttielokuva. Kiertueen ansiosta Jim Keltner pääsi soittamaan muun muassa Carly Simonin (Anticipation, 1971), Barbra Streisandin (Barbra Joan Streisand, 1971), Booker T. Jonesin (Booker T. & Priscilla, 1971), George Harrisonin (The Concert for Bangladesh, 1971) ja John Lennonin (Imagine, 1971) levyille.[1] Keltner soitti sitten George Harrisonin albumilla Living in the Material World (1973), John Lennonin albumilla Walls and Bridges (1974) ja Ringo Starrin albumilla Ringo (1973). Keltner oli mukana myös George Harrisonin USA:n kiertueella 1974.[1]

Vuonna 1973 Keltner soitti Bob Dylanin albumilla Pat Garrett & Billy the Kid, jolta julkaistiin klassikkosingle ”Knockin' on Heaven's Door”. Keltner on kertonut kappaleen koskettaneen niin, että ensi kertaa hän itki soittaessaan.[2][3]

Keltner oli 1970-luvulla mukana myös Steely Danin albumin Aja (1977) kappaleella ”Josie”.[2]

Jim Keltnerin oma yhtye Attitudes levytti kaksi albumia George Harrisonin Dark Horse -levymerkille: Attitudes vuonna 1975 ja Good News 1977. Yhtyeen muut jäsenet olivat Danny Kortchmar, David Foster ja Paul Stallworth.

1980-luvulla Keltner erikoistui rhythm and blues -musiikkiin ja kehitti pelkistetyn ja rennolta kuulostavan, mutta kuitenkin erittäin tarkan soittotyylin.[2] Vuonna 1987 Keltner soitti John Hiattin albumilla Bring the Family yhdessä kitaristi Ry Cooderin ja basisti Nick Lowen kanssa. Neljä vuotta myöhemmin kolmikko muodosti yhtyeen Little Village ja levytti samannimisen albumin.[2]

Vuonna 1989 Keltner kiersi Ringo Starrin kanssa tämän Starr's All-Starr Bandin jäsenenä. Hän soitti myös molemmilla superyhtye Traveling Wilburys albumeilla salanimellä Buster Sidebury.[2]

Hän soitti myös monilla J. J. Calen levytyksillä[2] ja oli sessiomuusikkona mukana uudelleen koostetun Pink Floydin albumilla A Momentary Lapse of Reason (1987).

Studiotyönsä lisäksi Keltner on ollut mukana muun muassa Bob Dylanin, Simon & Garfunkelin, Neil Youngin, Crosby, Stills, Nash & Youngin ja Booker T. & the M.G.’s -yhtyeen kiertuieilla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Bruce Eder: Jim Keltner – artist biography AllMusic.com. Viitattu January 12, 2014.
  2. ↑ a b c d e f g Jim Keltner Drummerworld. Viitattu January 13, 2014.
  3. ↑ Jim Keltner on Knockin' on Heaven's Door profile.myspace.com. Viitattu 7.12.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jim Keltner