John Ireland (13. elokuuta 1879 Bowdon, Trafford, Suur-Manchester – 12. kesäkuuta 1962 Washington, West Sussex) oli brittiläinen säveltäjä. Hän toimi myös opettajana Lontoon Royal College of Musicissa.[1]
Irelandin musiikille tunnusomaista on brittiläisen kansanmusiikin aineksia sisältävä, klassistis-romanttiset ja impressionistiset tyylipiirteet omaava, karheasti soiva sävelkieli.[1]
Lisäksi yksi pianosonaatti ja -sonatiini
Pianotrioja ja viulusonaatteja, joista arvostetuin on nro 2 a-molli (1917).
Hänen lukuisat laulunsa eläytyvät brittiläisten runoilijoiden, kuten A. E. Housmanin, Thomas Hardyn ja Arthur Symonsin, runoihin.
Ireland on kirjoittanut urkukappaleita sekä säveltänyt pianolle ja orkesterille konserton (1930) ja teoksen Legend.