John Sloan

John Sloan: Työskentelyä, Omakuva, maalattu vuonna 1916.
John Sloan: Aurinkoa ja tuulta katolla.
John Sloanin sodanvastainen piirros, "Sodan jälkeen saat ehkä mitalin ja työpaikan".
John Sloan: Helen maalaustelineen luona, maalattu vuonna 1947.

John French Sloan (2. elokuuta 1871 Lock Haven, Pennsylvania - 7.syyskuuta 1951 Hanover, New Hampshire) oli yhdysvaltalainen impressionistinen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja. Hän oli myös taideopettaja sekä kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä. Hän oli yksi Ashcan-tyylisuunnan taiteilijoista. Yhdessä Robert Henrin kanssa hän nosti yhdysvaltalaisen taiteen tasoa kotimaisen yleisön silmissä ja sai myös ulkomaalaiset kiinnostumaan siitä. [1] [2]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Sloanin isä oli liikemies ja amatööritaiteilija. Äiti oli opettaja ja lähtöisin varakkaasta suvusta. Perhe muutti vuonna 1884 Philadelphiaan ja poika laitettiin kirjakauppaan töihin vuonna 1888, sillä isän epäonnistuttua liikemaailmassa perhe tarvitsi lisätuloja. Kirjakaupasta löytyi teos "The Etchers Handbook", jonka avulla Sloan opetteli tekemään etsauksia. Vuonna 1891 hän osallistui Spring Garden Instituten järjestämille taiteen iltakursseille ja alkoi piirtää mainoksia. Paikallinen sanomalehti palkkasi hänet jo seuraavana vuonna taideosastolleen.[3] [2]

Taideopinnot Sloan aloitti vuonna 1892 Philadelphian taideakatemiassa opettajanaan Thomas Pollock Anschutz. Seuraavana vuonna joukko nuoria taideopiskelijoita perusti Charcoal Clubin ja jätti taideakatemian taakseen. Sloan liittyi heihin. Ryhmittymää johti Robert Henri, josta tuli eräänlainen isähahmo Sloanille. Hän oli jo vakiintunut taiteilija ja tarjosi nuorille inspiroivampaa opetusta kuin mitä taideakatemia antoi. [3] [2]

Sloan oli nuorena arka ja varautunut. Hänen ystävänsä sai hänet kuitenkin vuonna 1901 mukaan philadelphialaiseen bordelliin. Siellä hän ihastui naiseen nimeltä Anna Wall ja ihastui. Wall käytti nimeä Dolly. Sloan sai Dollyn jättämään kaiken taakseen ja seurustelemaan kanssaan. Sloanin ystävien mielestä tämä ei ollut viisasta. Sloan ja Dolly solmivat avioliiton tapaamisvuonna. Liittoa sävyttivät Dollyn sairastelu, henkinen epävakaus ja alkoholiongelmat. [2]

New York

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1904 Henri sai houkuteltua Sloanin muuttamaan New Yorkiin. Siellä hän liittyi taiteilijaryhmään, jota kutsuttiin nimellä The Eight. Rymä maalasi realistisia kaupunkimaisemia. Myöhemmin ryhmää kutsuttiin nimellä The Aschan School. Sloan oli ryhmän keskushenkilö. Monet näyttelyjärjestäjät torjuivat Aschan Schoolin teokset ja Sloan järjesti ryhmälle oman näyttelyn vuonna 1908.[2]

Näyttelyä pidetään yhtenä Yhdysvaltain taidehistorian käännekohdista. Se oli lähtölaukaus modernille taiteelle ja se merkitsi myös konservatiivisten instituutioiden otteen löystymistä maalaustaiteesta. Sloania luonnehdittiin tumman paletin maalariksi. Seuraava, suurempi näyttely, oli vuonna 1910. Vuonna 1913 Henrin ryhmän taiteilijat olivat mukana The Armory Showssa. Vaikka ryhmän taiteilijat olivat tyylillisesti erilaisia, he olivat kaikki omistautuneita modernille taiteelle. [3] [2]

1910-luvulla Sloan ja Dolly kiinnostuivat politiikasta. Heistä tuli vannoutuneita sosialisteja. [1] [3]

Sloan ryhtyi vuonna 1912 toimittajaksi radikaalin vasemmistolehteen nimeltä "The Masses". Toimittajuutta kesti neljä vuotta. Art Students Leaguesta hän otti opettajanpaikan lehtityön loputtua. Opettajana hän niitti mainetta erikoisena opettajana. Sloan kiroili, haukkui muotokuvamaalarit, graafikot, mainospiirtäjät, yleensä kaikki jotka eivät sopineet hänen maailmankuvaansa. Oppilaat ihailivat opettajaansa. He kutsuivat itseään opettajansa mukaan "sloaniahulluksi". Poikkeuksena oli Jackson Pollock, joka jättäytyi pois kurssilta, sillä ei saanut mielestään opetusta. [3] [2]

Vuonna 1914 Sloan ryhtyi viettämään kesiään Gloucesterissä, Massachutesissa. Glouchesterissä syntyi useita fauvismista vaikutteita saaneita maalauksia. Hän lopettti oleskelun siellä vuonna 1919, sillä siellä oli hänen mielestään liikaa kesänveittäjiä. Yhtenä ensimmäisistä taiteilijoista hän siirtyi viettämään kesiään New Mexicossa. Siellä hän kiinnostui intiaanien taiteesta. Hän auttoi intiaanitaiteilijoita saamaan työnsä näyttelyihin ja suuren yleisön tietoisuuteen sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.[2] [3]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sloanin taiteellisesti tasokkainta aikaa olivat 1910- ja 1920-luku. Tuolloin hänen töitää leimasi lämmin myötätunto kuvattaviaan kohtaan ja hän osasi vangita kankaalleen New Yorkin arkielämän näkymiä hienosti. 1930- luvulla Sloania alkoi kiinnostaa etupäässä maisemamaalaus sekä ihmishahmot. Hänen uusi tapansa lasittaa pohjustus ja tehdän varjostuksia ei saanut kriitikoilta ylistystä. [1] [2]

Myös yksityiselämässä oli vaikeuksia. Terveys alkoi heiketä ja lääkekulut olivat suuret. Dollyn alkoholiongelma paheni ja hän oli hyvin mustasukkainen Sloanin malleille ja oppillaille. Sloan oli todistetusti uskoton Dollylle, mutta ei ottanut eroa. [2]

Vuonna 1934 Sloan tapasi Helen Farrin, joka seurasi Sloania ja Dollya lomalle New Mexicoon. Farr halusi kirjoittaa kirjan Sloanin taideopetuksen metodeista. Dolly yritti häätää naisen Sloanin luota eikä onnistunut estämään Sloanin ja Farrin suhteen syntyä. Suhde kesti kaksi vuotta. Dolly kuoli vuonna 1943. Tämän jälkeen hän uudisti suhteensa Farriin. Pari aviotui vuonna 1944. Puolisoiden ikäero oli neljäkymmentä vuotta. [2]

Uuden puolisonsa tukemana Sloan alkoi uudelleen maalaamisen kunnes hänen näkönsä alkoi heiketä. Hänellä todettiin syöpä, joka yritettiin leikata. Leikkaus epäonnistui ja Sloan kuoli sen aiheuttamiin komplikaatioihin. [2]

Arvioita elämäntyöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sloan oli Aschan Schoolin keskeinen taiteilija ja toi realistisen ja ihmisiin sympaattisesti suhtautuvan kuvaustavan osaksi Yhdysvaltojen taidetta. Ne olivat osaltaan luomassa modernia yhdysvaltalaista realismia. Hänen katsotaan vaikuttaneen yhdysvaltalaiseen 1920- 1930 lukujen sosiaaliseen realismiin. Kyseessä oli taidesuuntaus, joka pyrki kiinnittämään suuren yleisön huomion alaluokkien elämään ylemmän keskiluokan sijasta. Tämän ja hänen sosialistipuoleen jäsenyytensä vuoksi vuoksi Sloania syytettiin neuvostojärjestelmän kannattajaksi. Hän kuitenkin kiisti sen ja sanoi pitävän politiikan ja taiteen erillään. [2] [4]

Sloanin maalaustaiteen ohella on merkittävää hänen työskentelynsä nuorten taiteilijoiden näyttelymahdollisuuksien parantamiseksi. Se sai aikaan myös uusien taidesuuntausten tulon suuren yleisön tietoisuuteen. Tämän lisäksi hänet tunnettiin suurena taiteilijoiden taiteellisen vapauden puolustajana. Hän johti itsenäistä Society of Independent Artists- ryhmää vuodet 1917- 1944.[2]

Esikuvinaan Sloan piti paitsi Robert Henriä, mutta myös Albrecht Düreriä ja Rembrandtia. [4]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]