José Canalejas | |
---|---|
Espanjan pääministeri | |
Monarkki | Alfonso XIII |
Edeltäjä | Segismundo Moret |
Seuraaja | Manuel García Prieto |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. heinäkuuta 1854 Ferrol, Espanja |
Kuollut | 12. marraskuuta 1912 (58 vuotta) Madrid, Espanja |
Tiedot | |
Puolue | Liberaalinen puolue |
Nimikirjoitus |
|
José Canalejas y Méndez (31. heinäkuuta 1854 Ferrol – 12. marraskuuta 1912 Madrid)[1] oli espanjalainen liberaalipoliitikko, joka toimi Espanjan pääministerinä vuosina 1910–1912. Hän kuoli poliittisen murhan uhrina.
Canalejas oli koulutukseltaan filosofian tohtori ja hän työskenteli Madridin yliopiston kirjallisuuden laitoksen luennoitsijana vuodesta 1873.[2] Hänet valittiin Espanjan parlamenttiin eli cortesiin ensi kerran vuonna 1881. Hän toimi muun muassa yleisten töiden ministerinä ja oikeusministerinä 1888, valtiovarainministerinä 1894–1895 sekä maatalous-, teollisuus- ja kauppaministerinä 1902.[1] Canalejas kohosi vähitellen Espanjan liberaalien johtohahmoksi.[3] Hän pyrki ohjaamaan Liberaalipuolueen politiikka maltillisen sosiaaliliberalismin suuntaan.[1]
Canalejas esiintyi vuodesta 1906 näkyvästi katolisen kirkon vaikutusvallan vastustajana eikä hyväksynyt Espanjan hallituksen käymiä salaisia neuvotteluita Pyhän istuimen kanssa. Tultuaan helmikuussa 1910 pääministeriksi hän ajoi läpi niin sanotun lukkolain (Ley del candado), joka kielsi uusien uskonnollisten sääntökuntien perustamisen.[1] Canalejasin hallitus uudisti myös vaalilainsäädäntöä tarkoituksenaan vahvistaa demokratiaa ja heikentää paikallisten mahtimiesten vaikutusvaltaa.[2] Lisäksi se sääti yleisen asevelvollisuuden ja ehdotti Katalonian alueelle rajoitettua itsehallintoa. Toisen Marokon kriisin aikana vuonna 1911 Canalejas määräsi Espanjan joukot miehittämään Larachen, Arcilan ja Alcazarquivirin kaupungit pohjoisessa Marokossa. Seuraavana vuonna Espanja joutui kuitenkin hyväksymään Fèsin sopimuksen, joka supisti sen etupiiriä Marokossa.[1]
Anarkisti Manuel Pardiñas surmasi pääministeri Canalejasin ampumalla marraskuussa 1912 tämän ollessa kävelemässä töihin Madridin keskustassa. Pardiñas ampui välittömästi myös itsensä. Hänen motiivikseen arveltiin halu kostaa vuonna 1909 teloitetun työväenjohtaja Francisco Ferrerin kuolema.[2]