Kangaskärpässieni

Kangaskärpässieni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Amanitaceae
Suku: Kärpässienet Amanita
Laji: porphyria
Kaksiosainen nimi

Amanita porphyria
(Alb.) Schwein.[1]

Katso myös

  Kangaskärpässieni Commonsissa

Kangaskärpässieni (Amanita porphyria, aikaisemmin "tummarenkainen kärpässieni"[2]) on ruskehtavanharmaa, lievästi myrkyllinen sieni. Se saattaa kypsentämättömänä aiheuttaa oireita, esimerkiksi ruoansulatuselimistön ärsyyntymistä. Kangaskärpässienen ei kuitenkaan tiedetä aiheuttaneen Suomessa myrkytyksiä, koska se poikkeaa ulkonäöltään suosituista ruokasienistä.[3] Kangaskärpässientä muistuttaa hieman esimerkiksi rusokärpässientäselvennä. Kangaskärpässieni sisältää 5-MeO-DMT:tä, joka on psykedeelinen tryptamiini.[4]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskärpässienen lakki on nuorena kellomainen ja vanhana laakea, väritykseltään ruskean- tai violetinharmaa. Lakin halkaisija on tavallisimmin 4–10 cm. Yleensä lakki on täplätön, joskus siinä on havaittavissa vaaleanharmaita suojuksen jäänteitä. Heltat ovat valkoiset, irtotyviset ja tiheässä. Tyypillinen tuntomerkki on rengas, joka on selkeästi tummahko, lakin pintakelmun värinen.

Jalka on hoikka (pituus 5–12 cm, paksuus 1–1,5 cm), tyveltään mukulamainen ja väriltään lähinnä vaaleanharmaa.[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangaskärpässientä tavataan ainakin Pohjois-Amerikassa[5] ja Pohjois-Euroopassa. Eteläisissä osissa Suomea sieni on yleinen; Pohjois-Suomessa sitä on etenkin mäntyvaltaisissa metsissä ja tunturikoivikoissa mäntyjen lähellä.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 1.9.2008
  2. ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 120. (2. painos) WSOY, 1971.
  3. ↑ a b Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 94. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
  4. ↑ Khan, JaVed I.; Kennedy, Thomas J.; Christian Jr, Donnell R.: Basic Principles of Forensic Chemistry, s. 195. Springer Science & Business Media, 2011. ISBN 978-1-934115-06-0 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ С.Ю.Афонькин: ”Аманитовые”, Грибы Россий Европейческой часты, Сибиры и Дальнего Востока, s. 22. Vilna: Bestiary, 2013. ISBN 978-609-456-104-7 (venäjäksi)
  6. ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo, Esteri Ohenoja (toim.): ”Helttasienten ja tatien ekologiataulukko”, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 233. Suomen ympäristökeskus, 2005. ISSN 1238-7312 [ymparisto.fi/julkaisut Teoksen verkkoversio] (viitattu 1.9.2015).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.