Karl Berngardovitš Radek (ven. Ка́рл Бернга́рдович Ра́дек; aik. Karol Sobelsohn; 31. lokakuuta 1885 Lemberg, Itävalta-Unkari – 19. toukokuuta 1939 Verhneuralsk, Neuvostoliitto)[1] oli Neuvostoliitossa vaikuttanut puolalainen bolševikki ja Kommunistisen internationaalin varhaisvaiheen johtaja.[2]
Karol Sobelsohn syntyi Itävalta-Unkarin Lembergissä (nykyinen Lviv Ukrainassa) juutalaiseen perheeseen. Nimen ”Radek” hän otti Stefan Żeromskin romaanin henkilöhahmon mukaan. Radek oli Puolan ja Liettuan sosialidemokraattisen puolueen jäsen vuodesta 1904[3]. Hän osallistui vallankumoukseen Varsovassa vuonna 1905. Ensimmäisen maailmansodan aikana Radek osallistui sodan vastaiseen toimintaan Sveitsissä ja Ruotsissa. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen hän muutti Pietariin ja nousi johtavaan asemaan. Hän oli Saksassa vuosina 1918–1920 perustamassa paikallista kommunistista liikettä. Radek haastettiin oikeuteen ja vangittiin yhteyksistään Spartakistiliittoon.
Radek palasi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta hän menetti asemansa NKP(b):n keskuskomiteassa Leninin kuoleman jälkeen ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana vuonna 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930, ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun henkilön kanssa vankeuteen[4]. Hän kuoli vankeudessa vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa. Hän kirjoitti myös poliittisia vitsejä Josif Stalinista. Hänet rehabilitoitiin Mihail Gorbatšovin valtakaudella vuonna 1988.