Mitalit | |||
---|---|---|---|
Lee Seung-hoon | |||
Maa: Etelä-Korea | |||
Miesten pikaluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Vancouver 2010 | 10 000 m | |
Kultaa | Pyeongchang 2018 | yhteislähtö | |
Hopeaa | Vancouver 2010 | 5 000 m | |
Hopeaa | Sotši 2014 | joukkuetakaa-ajo | |
Hopeaa | Pyeongchang 2018 | joukkuetakaa-ajo | |
Pronssia | Peking 2022 | yhteislähtö | |
Matkakohtaiset MM-kilpailut | |||
Kultaa | Kolomna 2016 | yhteislähtö | |
Hopeaa | Inzell 2011 | 5 000 m | |
Hopeaa | Sotši 2013 | joukkuetakaa-ajo | |
Pronssia | Heerenveen 2015 | joukkuetakaa-ajo |
Lee Seung-Hoon (s. 6. maaliskuuta 1988[1] Soul) on eteläkorealainen kaukalopikaluistelija ja pikaluistelun kaksinkertainen olympiavoittaja[2].
Lee sijoittui kaukalopikaluistelun MM-kilpailuissa Pekingissä 2005 kolmanneksi 1 500 ja 3 000 metrillä sekä kokonaiskilpailussa viidenneksi[3]. 5 000 metrin viestissä hän kuului Etelä-Korean hopeajoukkueeseen[2]. Gangneungin MM-kilpailuissa 2008 hän voitti viestin maailmanmestaruuden[2]. Henkilökohtaisessa kilpailussa hän voitti 3 000 metriä ja sijoittui kokonaiskilpailussa neljänneksi[4]. MM-joukkuekilpailussa hän sai hopeaa Chuncheonissa 2005[5] ja pronssia Harbinissa 2008[6].
Lee sai Torinon universiadeissa 2007 kultaa viestissä, hopeaa 1 000 ja 3 000 metrillä sekä pronssia 1 500 metrilä[7]. Harbinin univediadeissa 2009 hän voitti kultaa 1 000, 1 500 ja 3 000 metrillä sekä sai pronssia viestissä[7].
Lee siirtyi pikaluisteluun 2009, kun hän ei mahtunut Etelä-Korean kaukalopikaluistelumaajoukkueeseen[2]. Hän voitti Obihiron Aasian mestaruuskilpailuissa 2010 kultaa 1 500, 5 000 ja 10 000 metrillä[1]. Vancouverin olympialaisissa hän sai hopeaa 5 000 metrillä ajalla 6.16,95[1]. 10 000 metrillä hän voitti kultaa olympiaennätyksellä 12.58,55[8]. Hän sijoittui alun perin toiseksi, mutta nousi voittajaksi, kun nopeimman ajan luistellut Sven Kramer hylättiin ratarikon vuoksi[2]. Joulukuussa 2010 hän voitti Harbinissa Aasian-mestaruuden 1 500, 5 000 ja 10 000 metrillä. Inzellin matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2011 hän sai hopeaa 5 000 metrillä[1]. Hän voitti Aasian mestaruuden 5 000 ja 10 000 metrillä Astanassa 2012[1]. Seuraavana talvena hän sai maanosan mestaruuskilpailuissa Changchunissa kultaa 5 000 ja 10 000 metrillä sekä hopeaa 1 500 metrillä[1]. Sotšin matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2013 hän sai hopeaa joukkuetakaa-ajossa[9]. Sotšin olympialaisissa 2014 hän sai joukkuetakaa-ajossa hopeaa ja oli 10 000 metrillä neljäs. Heerenveenissä 2015 hän sai MM-pronssia joukkuetakaa-ajossa. Hän voitti yhteislähdön maailmanmestaruuden Kolomnassa 2016 ajalla 7.18,26.[1] Pyeongchangin olympialaisissa 2018 Lee voitti kultaa yhteislähtökilpailussa ja saavutti hopeaa joukkuetakaa-ajossa.[10] Lisäksi hän sijoittui neljänneksi 10 000 metrillä ja viidenneksi 5 000 metrillä. Pekingin olympialaisissa 2022 hän saavutti pronssia yhteislähtössä.[1]
Lee voitti yhteislähdön maailmancupin kausilla 2014–2015[1] ja 2016–2017[11] sekä sijoittui kolmanneksi 2017–2018[12]. Hän on voittanut kahdeksan maailmancupin osakilpailua yhteislähdössä ja yhden 5 000 metrillä.[1]
Matka | Aika | Paikka | Päivä[1] |
---|---|---|---|
500 m | 36,34 | Calgary | 7. maaliskuuta 2015 |
1 000 m | 1.23,90 | Soul | 1. joulukuuta 2001 |
1 500 m | 1.44,83 | Calgary | 3. joulukuuta 2017 |
3 000 m | 3.39,43 | Calgary | 12. elokuuta 2012 |
5 000 m | 6.07,04 | Calgary | 10. marraskuuta 2013 |
10 000 m | 12.55,54 | Pyeongchang | 15. helmikuuta 2018 |
1924: Julius Skutnabb | 1932: Irving Jaffee | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Åke Seyffarth | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Sigge Ericsson | 1960: Knut Johannesen | 1964: Jonny Nilsson | 1968: Johnny Höglin | 1972: Ard Schenk | 1976: Piet Kleine | 1980: Eric Heiden | 1984: Igor Malkov | 1988: Tomas Gustafson | 1992: Bart Veldkamp | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Gianni Romme | 2002: Jochem Uytdehaage | 2006: Bob de Jong | 2010: Lee Seung-hoon | 2014: Jorrit Bergsma | 2018: Ted-Jan Bloemen | 2022: Nils van der Poel |