Leonid Kreutzer
Leonid Kreutzer (13. maaliskuuta 1884 Pietari – 30. lokakuuta 1953 Tokio) oli pianisti ja kapellimestari.[1]
Kreutzer syntyi juutalaisperheeseen ja opiskeli sävellystä Aleksandr Glazunovin sekä pianonsoittoa Anna Jesipovan johdolla. Myöhemmin hänestä itsestään tuli vaikutusvaltainen pianopedagogi Berliinissä. Hänen opiskelijoidensa joukossa olivat Władysław Szpilman, Hans-Erich Riebensahm, Vladimir Horbowski, Karl Ulrich Schnabel, Franz Osborn, Boris Berlin, Ignace Strasfogel ja Grete Sultan.[1]
Kreutzer piti sooloresitaaleja, jotka hän yleensä omisti tietyille säveltäjille tai teemoille. Osassa näistä hän esitti lähimenneisyyden tai oman aikansa teoksia esimerkiksi sellaisilta säveltäjiltä César Franckilta, Claude Debussylta, Paul Hindemithiltä ja Paul Juonilta. Natsipuolue suhtautui häneen vihollisenaan, ja hän muutti Japaniin vuonna 1933. Kreutzer julkaisi editioita Frédéric Chopinin teoksista Ullstein Verlagilla ja kirjoitti yhden ensimmäisistä kirjoista systemaattisesta pedaalinkäytöstä (Das normale Klavierpedal vom akustischen und ästhetischen Standpunkt, 1915).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Leonid Kreutzer (1884-1953) Mahler Foundation
