Luettelo ydinonnettomuuksista
Ydinonnettomuuksien vakavuutta mitataan Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n INES-asteikolla tasossa 4–7. Joukkoa tapahtumia saatetaan asiantuntijayhteisön ulkopuolella nimittää myös "onnettomuudeksi", vaikka valvontaviranomaiset eivät pidäkään niitä seurauksiltaan tarpeeksi merkittävinä, jotta niitä voitaisiin nimittää onnettomuuksiksi. Tällaisia INES-luokiteltuja 1–3 tapahtumia on lueteltu luettelossa ydinlaitostapahtumista (Ines 1–3). [1]
Ydinonnettomuuksien lisäksi on tapahtunut joitakin ydinaseonnettomuuksia, joista jotkut ovat olleet ympäristölle ja ihmisille aiheuttamiensa vahinkojen perusteella jopa 6- tai 7-luokan ydinonnettomuuksien vertaisia.
Alla INES-luokitukset on kirjattu niiden onnettomuuksien kohdalle, joista se on tiedossa. INES-tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia eri maiden erilaisten raportointikäytäntöjen vuoksi, eikä niitä voi käyttää luotettavasti vertaamaan eri maiden ydinvoiman turvallisuutta.
Onnettomuudet ydinvoimalaitoksissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevytvesireaktorit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevytvesireaktorit ovat länsimaissa selvästi yleisin voimalaitosreaktorityyppi, OECD-maissa vuonna 2007 toimineesta 346 ydinvoimalaitoksesta 303 eli 88 % oli kevytvesireaktoreita[2]. Kevytvesireaktoreille on sattunut kaksi varsinaista onnettomuutta:
1979 - Three Mile Island (Harrisburg), Yhdysvallat
- Historian neljänneksi pahin ydinvoimalaitosonnettomuus. Usean yhtäaikaisen vian ja operaattorin virheen vuoksi reaktorin ydin suli osittain. Laitoksen turvajärjestelmät toimivat suunnitellusti. Vaaraa ympäristölle tai henkilövahinkoja ei aiheutunut. INES 5.
- Historian toiseksi pahin ydinvoimalaonnettomuus. Maanjäristyksessä ja tsunamissa vaurioitunut ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmä aiheutti monia ongelmia ja korkeita säteilyannoksia laitoksen suojarakennuksen ulkopuolelle. Noin kuukausi onnettomuuden jälkeen luokitukseksi asetettiin korkein mahdollinen, INES 7.[3] Fukushiman onnettomuudesta aiheutuneet päästöt olivat kuitenkin merkittävästi pienemmät kuin Tšernobylissä.[4] Lähialueilta evakuoitiin noin 170 000 henkilöä, minkä ansiosta ihmisten saamat säteilyannokset jäivät vähäisiksi.[5] UNSCEAR on arvioinut, että on epätodennäköistä että Fukushiman onnettomuus aiheuttaisi väestössä tai voimalaitoksen työntekijöiden suuressa enemmistössä minkäänlaisia myöhempiä terveysvaikutuksia.[6]
Muut reaktorityypit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muut ydinreaktorityypit kuin kevytvesireaktorit eivät välttämättä ole käyttöhistoriansa aikana osoittautuneet yhtä luotettaviksi, eikä niiden turvallisuusominaisuuksia ole välttämättä suunniteltu yhtä perinpohjaisesti. Historian ainoa väestölle vaaraa aiheuttanut ydinvoimalaonnettomuus sattui RBMK-tyyppiselle reaktorille Neuvostoliitossa, Tšernobylissä.
1969 - Saint Laurentin ydinvoimala, Ranska
- Osa reaktorin polttoaineesta suli osittain polttoainesauvojen lastausvirheen takia. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle.
1967 - Chapelcrossin ydinreaktori, Englanti
- Polttoainesauvat rikkoutuivat reaktorissa ja osa polttoaineesta suli. Ilmakehään vapautui vähäinen määrä radionuklidipäästöjä. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle.
28.11-30.12 1975 - Leningradin ydinvoimalaitos, Neuvostoliitto
- 1-reaktoria huoltoseisokin jälkeen uudelleen käynnistettäessä tehoa asteittain nostettaessa ydinreaktio kiihtyi vähintään kahdesti operaattoreiden hallinnasta. Ytimen polttoainekanavat vaurioituivat ja kolmisenkymmentä polttoainenippua suli. Neuvostoliiton hallitus salasi tapahtuman järjestelmällisesti eikä siitä ole annettu virallisia dokumentteja. Onnettomuus johti uraanin radioaktiivisten hajoamistuotteiden vapautumiseen n. kuukauden ajan. Eri arvioiden mukaan ympäristöön pääsi 137 000 - 1,5 miljoonaa Curieta radioaktiivisia isotooppeja.[7]
1980 - Saint-Laurentin ydinvoimala, Ranska
- Osa reaktorin polttoaineesta suli polttoaineen vaihdossa tapahtuneessa onnettomuudessa. Onnettomuus ei aiheuttanut vaaraa ympäristölle. INES 4
26. huhtikuuta 1986 - Tšernobyl, Neuvostoliitto (Ukraina)
- Historian pahin ydinvoimalaonnettomuus ja ydinonnettomuus; Reaktorin ydin suli ja runsaasti radioaktiivisia saasteita levisi ympäristöön. INES 7
Onnettomuudet muissa ydinlaitoksissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotilaalliset ydinlaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1957 - Windscalen ydinreaktori, Englanti
- Reaktorin ydin syttyi palamaan. INES 5
1957 - Kyštymin plutoniumintuotantolaitos, Tšeljabinskin alue, Neuvostoliitto
- Historian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus. Polttoainesäiliö räjähti. Arviolta 300 ihmistä kuoli ja tuhannet ovat saaneet syövän onnettomuuden seurauksena. Onnettomuutta pidetään kolmanneksi pahimpana ydinonnettomuutena Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien jälkeen. INES 6
6. huhtikuuta 1993 - Siperian kemiallinen kombinaatti (Tomsk-7), Seversk, Tomskin alue, Venäjä
- Tankin puhdistuksen yhteydessä tapahtui räjähdys, jonka seurauksena radioaktiivisia aineita levisi ympäristöön.[8] 120 neliökilometrin alue katsottiin saastuneeksi; useita lähikyliä evakuoitiin pysyvästi. INES 4 [9]
Tutkimuslaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Atomivoiman kehittämiseen tarkoitetun reaktorin ydin suli.
- Polttoainesauvat rikkoontuivat reaktorin ytimessä. Satoja puhdistustyöntekijöitä altistui säteilylle.
1961 - SL-1, Idaho Falls, Yhdysvallat
- Tutkimuskeskuksen reaktori petti ja rakennus sortui osittain. Kolme työntekijää kuoli ja useita altistui säteilylle.
- Maanalaisen laboratorion koereaktorin jäähdytysjärjestelmä petti ja laboratorio jouduttiin hylkäämään ja sinetöimään.
Muut ydinlaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1986 - Uraaninrikastuslaitos Kerr-McGee Corp, Yhdysvallat
- Radioaktiivista ainetta pääsi ympäristöön laitoksella sattuneessa onnettomuudessa. Yksi työntekijä kuoli ja yli sata joutui sairaalahoitoon.
1999 - Tokaimuran ydinjätteenkäsittelylaitos, Japani
- Kaksi työntekijää kuoli ja yli 400 henkeä altistui säteilylle hallitsemattoman ydinreaktion takia. Onnettomuus johtui työntekijöiden virheestä. INES 4
Onnettomuudet ydinvoimaa käyttävillä aluksilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neuvostoliiton K-19-sukellusveneellä tapahtui elokuussa 1961 onnettomuus, jossa reaktorien jäähdytysjärjestelmä lakkasi toimimasta. Onnettomuus vaurioitti veneen pääradiota eikä sieltä voitu lähettää hätäkutsua tukikohtaan. Osa sukellusveneen miehistöstä rakensi väliaikaisen jäähdytysjärjestelmän mutta menehtyivät pian säteilyn aiheuttamiin sairauksiin. Ydinkärkiohjukset eivät olleet vaarassa.
- Venäjän pohjoisen laivaston sukellusvene Kursk upposi 12. elokuuta 2000 aluksen torpedohuoneessa tapahtuneen räjähdyksen seurauksena. Reaktorit eivät onnettomuudessa vaurioituneet, mutta pidemmällä aikavälillä alus oli ympäristöriski. Hylky paikannettiin elokuun 2000 aikana ja nostettiin merestä syksyllä 2001. Kursk oli torpedoin aseistettu hyökkäysvene eikä sitä oltu varustettu ydinohjuksin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ IAEA, NEA: INES - The International Nuclear and Radiological Event Scale.
- ↑ NEA:Nuclear Energy Data 2008. OECD, Paris, 2008. ISBN 9789264047969
- ↑ Japan raises nuclear crisis severity to highest level 12.4.2011. Reuters. Arkistoitu 12.11.2013. Viitattu 13.10.2018. (englanti)
- ↑ NPR: Fukushima Vs. Chernobyl: Still Not Equal
- ↑ Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus 20.3.2017. Säteilyturvakeskus. Viitattu 13.10.2018.
- ↑ No Immediate Health Risks from Fukushima Nuclear Accident Says UN Expert Science Panel United Nations Information Service. 31.5.2013. Wien.
- ↑ Leningrad Nuclear Power Plant, Selite: Leningradin ydinvoimalasta, Green World -ympäristöjärjestö, greenworld.org.ru, (venäjäksi)(englanniksi)
- ↑ The Worst Nuclear Disasters: Tomsk-7 Explosion, April 6. 1993 iaea.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Timeline: Nuclear plant accidents 11.9.2011. bbc.co.uk. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)