Luupäät

Luupäät
Bone
Amerikkalaisen kokoomalaitoksen kansi.
Amerikkalaisen kokoomalaitoksen kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija Jeff Smith
Genre sarjakuva, fantasia
Kustantaja Cartoon Books
Julkaistu 1991–2004
Suomennos
Suomentaja Jorma Penttinen
Kustantaja Like
Julkaistu 1994–2004
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Luupäät (engl. Bone) on Jeff Smithin käsikirjoittama ja piirtämä, kolmeen trilogiaan jaettu laaja sarjakuvateos. Sarjan on julkaissut suomeksi kokonaisuudessaan vuosina 1994–2004 Like. Sarjan päähenkilöitä ovat kotikaupungistaan Luumäeltä karkotetut serkukset Leppo, Tahvo ja Auvo Luupää (engl. Fone, Phoney and Smiley Bone). Paetessaan vihaista väkijoukkoa he eksyvät ihmisten, lohikäärmeiden ja rottaolioiden kansoittamaan salaperäiseen laaksoon, jonka tulevaisuutta uhkaa pahan Heinäsirkkojen Herran paluu.

Jeff Smith on voittanut Luupäillään lukuisia sarjakuva-alan arvostetuimmista palkinnoista, muun muassa kaikkiaan kymmenen Eisner-palkintoa ja yksitoista Harvey-palkintoa.[1] Vuonna 2005 Time-lehden toimittaja Andrew Arnold listasi Luupäät yhdeksi kaikkien aikojen kymmenestä parhaasta sarjakuvaromaanista.[2]

Julkaisuhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Smith julkaisi vuonna 1983 Thorn-stripeistä omakustannekokoelman Thorn: Tales from the Lantern.

Luupäät saivat alkunsa sarjakuvista, joita Jeff Smith aloitti piirtämään noin yhdeksänvuotiaana. Niiden päähenkilöinä olivat Walt Kellyn Pogo-sarjakuvan innoittamat Luupään serkukset, jotka asustivat hiukan Carl Barksin Ankkalinnan kaltaisessa maailmassa. Tarinoiden juonet keskittyivät usein rikkaan Tahvo-serkun aarteiden suojelemiseen.[3]

Päästyään Ohion osavaltionyliopistoon vuonna 1982 Smith alkoi piirtää opiskelijalehti The Lanterniin strippisarjakuvaa nimeltä Thorn. Lapsuuden sarjakuvien Luupää-serkukset saivat siinä seurakseen nimihahmo Venlan (engl. Thorn), jonka innoittaja oli Smithin opiskelutoveri ja tuleva vaimo Vijaya Iyer.[4] Samat päähenkilöt ja Luupäiden perusasetelma satumetsään eksyneistä serkuksista olivat jo olemassa, mutta stripeistä puuttui vielä kantava juoni.[5]

Vuonna 1986 ilmestyi useita sarjakuvailmaisun totuttuja rajoja rikkoneita sarjakuvaromaaneja: Frank Millerin Yön ritari, Art Spiegelmanin Maus sekä Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat. Ne saivat Smithin vakuuttumaan sarjakuvien kyvystä kertoa kunnollisia tarinoita, ja hän hylkäsi aiemmat aikeensa Luupäiden tarinan kertomisesta strippeinä tai animaationa.[6]

Smith alkoi luoda Luupäät-sarjaa 1990-luvun vaihteessa. Sarjakuvansa julkaisemiseksi hän perusti vuonna 1991 Cartoon Books -kustantamon. Saman vuoden heinäkuussa ilmestyi lehden ensimmäinen numero.[7] Huolimatta Luupäiden nopeasti saavuttamasta suosiosta ja arvostuksesta Smith jatkoi tarinan julkaisemista omakustanteena Cartoon Booksin kautta lukuun ottamatta puolentoista vuoden kautta 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin Yhdysvaltain sarjakuvamarkkinat olivat uhkaavan romahdusalttiissa tilassa, ja Smith suojasi pikkukustantamonsa jatkuvuuden liittoutumalla Image Comicsin kanssa. Se kustansi lehden numerot 21–28. Suuren kustantamon kannattelemana Luupäät saavutti entistä laajemman lukijakunnan.[8]

Lopulta yli vuosikymmenen työskentelyn jälkeen Smith piirsi tarinan viimeisen ruudun 10. toukokuuta 2004, ja kesäkuussa ilmestyi lehden viimeinen numero – järjestyksessään viideskymmenesviides.

Ensimmäinen englanninkielinen kokooma-albumi kuudesta ensimmäisestä lehdestä ilmestyi vuonna 1993 nimellä The Complete Bone Adventures Volume 1. Albumin esipuheen on kirjoittanut yksi Smithin esikuvista, Will Eisner.[9] The Complete Bone Adventures ehti ilmestyä kolmen osan verran, kunnes vuonna 1996 Smith aloitti sarjan kokooma-albumien julkaisun alusta paremmin tarinan kokonaiskaarta noudattelevin albumijaoin. Tällöin kaikki albumit saivat oman nimensä, ensimmäinen osa nimen Out from Boneville. Pian sarjan päätyttyä vuonna 2004 julkaistiin koko teoksen yksiin kansiin koonnut 1332-sivuinen Bone: One Volume Edition. Samana vuonna Luupäät alkoivat ilmestyä Scholasticin kustantamina albumeina ensimmäistä kertaa myös väritettyinä.

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen trilogia: Kevättasaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(engl. Vernal Equinox)

  • Luupäät 1: Pois Luumäestä. ((Bone 1: Out from Boneville, 1995.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1994 (3. painos 2004). ISBN 951-578-177-9
  • Luupäät 2: Suuret lehmäravit. ((Bone 2: The Great Cow Race, 1996.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1995 (2. painos 2004). ISBN 951-578-232-5
  • Luupäät 3: Myrskyn silmät. ((Bone 3: Eyes of the Storm, 1996.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1996. ISBN 951-578-270-8

Toinen trilogia: Päivänseisaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(engl. Solstice)

  • Luupäät 4: Lohikäärmeentappaja. ((Bone 4: The Dragonslayer, 1996.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1997 (2. painos 2004). ISBN 951-578-270-8
  • Luupäät 5: Kivileuka. ((Bone 5: Rockjaw, 1998.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1998 (2. painos 2004). ISBN 951-578-532-4
  • Luupäät 6: Vanhan miehen luola. ((Bone 6: Old Man’s Cave, 1999.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 1999. ISBN 951-578-693-2

Kolmas trilogia: Elonkorjuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(engl. Harvest)

  • Luupäät 7: Aavepiirit. ((Bone 7: Ghost Circles, 2001.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 2002. ISBN 951-578-905-2
  • Luupäät 8: Aarteenmetsästäjät. ((Bone 8: Treasure Hunters, 2002.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 2003. ISBN 952-471-217-2
  • Luupäät 9: Sarvikruunu. ((Bone 9: Crown of Horns, 2004.) Suom. Jorma Penttinen) Like, 2004. ISBN 952-471-442-6

Esiosat ja oheistarinat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Charles Vessin taiteilema Rose-albumin kansi, jossa miekkaa pitelee Olga Elovainio.

Luupäistä on julkaistu kolme oheisalbumia, Stupid, Stupid Rat-Tails (1999), Rose (2002, suom. Orvokki, 2019[10]) ja Tall Tales (2010). Kolmiosaisen kuvitetun romaanin Bone: Legacyn ensimmäinen osa Quest for the Spark ilmestyi 2011.[11]

Tom Sniegoskin käsikirjoittama ja Smithin piirtämä Stupid, Stupid Rat-Tails: The Adventures of Big Johnson Bone, Frontier Hero kertoo humoristisen tarinan Luumäen perustajan ja Luupään serkusten kaukaisen esi-isän K. Reisi Luumäen[12] seikkailusta Laaksossa. Tarina ei juurikaan kytkeydy Luupäiden tapahtumiin tai hahmoihin. Päätarinan ohella albumissa on Sniegoskin käsikirjoittama ja Stan Sakain piirtämä lyhyt sarjakuva Riblet, jonka pääosassa ovat Kivileuka-albumissa kohdatut eläinorvot.

Smithin itsensä käsikirjoittama ja Charles Vessin piirtämä, alun perin kolmiosaisena minisarjana ja sittemmin omana albuminaan julkaistu Orvokki valottaa Luupäissäkin tärkeässä roolissa olevan Olga-mummun menneisyyttä Atheian kuningaskunnan nuorena prinsessana sekä hänen suhdettaan Viljamiin ja sisareensa Pinjaan.[13] Charles Vess palkittiin albumin kuvituksesta Eisnerilla.[1]

Comic-Conissa 2009 Smith ilmoitti kahdesta uudesta hankkeesta. Kesällä 2010 ilmestyi Tall Tales, joka sisältää Stupid, Stupid Rat-Tailsin päätarinan Steve Hamakerin värittämänä, mutta myös muun muassa kaksi uutta Tom Sniegoskin käsikirjoittamaa tarinaa Luumäen perustajasta sekä kehyskertomuksen, jossa Auvo ja Aapeli kertovat tarinoita kolmelle luumäkeläiselle partiopojalle. Toinen hanke on Sniegoskin kirjoittama kolmiosainen romaanisarja, jonka Smith kuvittaa. Tarinan ytimessä on uusi sukupolvi Luupäitä, jotka päätyvät vuorostaan Laaksoon.[11]

Elokuvahankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Luupäistä suunniteltiin Nickelodeonin ja Paramountin tuottamaa animaatioelokuvaa. Jeff Smith piti Luupäiden piirtämisestä vuoden tauon suunnitellakseen elokuvan käsikirjoitusta. Juonen oli tarkoitus kattaa vain sarjan ensimmäiset osat ja huipentua suuriin lehmäraveihin sekä rottaolioiden tappioon – jatko-osat mahdollistaen. Lopulta elokuvahanke kuitenkin kaatui tuottajatahon ja Smithin erimielisyyksiin. Nickelodeonin näkemyksen mukaan Luupäät on yksinomaan lastenviihdettä, ja sen mukaisesti he vaativat Luupää-hahmojen ääninäyttelijöiksi lapsia ja elokuvan soundtrackille Britney Spearsin tai ’N Syncin tapaisten poptähtien lauluja.[14]

Maaliskuussa 2008 Warner Bros. osti oikeudet Luupäät-elokuvaan.[15] Smith katsoi muun muassa Taru sormusten herrasta -elokuvien muuttaneen Hollywoodin suhtautumista lähdeuskollisuuteen kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta.[16] Smithin mukaan kesään 2011 mennessä oli kirjoitettu ja hylätty jo kaksi käsikirjoitusversiota, ja kolmannen pohjalta oli tehty neliminuuttinen koeanimaatio.[17] Tammikuussa 2012 uudeksi käsikirjoittajaksi valittiin Patrick Sean Smith ja ohjaajaksi kiinnitettiin P. J. Hogan.[18] Marraskuussa 2016 uutisoitiin jälleen uudesta tekijätiimistä: käsikirjoituksen laatisivat Mark Osborne ja Adam Kline, ja elokuvan ohjaisi Osborne. Toiveissa oli elokuvatrilogia.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Smith, Jeff & Schutz, Diana (toim.): The Art of Bone. Milwaukie: Dark Horse Books, 2007. ISBN 978-1-59307-441-8 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Smith, Jeff: Awards, Reviews & Testimonials Boneville.com. Arkistoitu 19.11.2010. Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Arnold, Andrew: All-TIME Graphic Novels Time.com. 2005. Arkistoitu 12.7.2011. Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  3. ↑ The Art of Bone, s. 19.
  4. ↑ The Art of Bone, s. 23.
  5. ↑ Heater, Brian: Interview: Jeff Smith Pt. 1 (of 2) 12.3.2007. The Daily Cross Hatch. Viitattu 5.6.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Ken P.: 10 Questions: Jeff Smith IGN.com. 11.12.2002. IGN Entertainment, Inc.. Viitattu 20.7.2008. (englanniksi)
  7. ↑ The Art of Bone, s. 25.
  8. ↑ The Art of Bone, s. 100.
  9. ↑ Smith, Jeff: The Complete Bone Adventures Volume 1, 1993 Boneville.com. Viitattu 22.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Luupäät: Orvokki Like. Viitattu 20.7.2023.
  11. ↑ a b Smith, Jeff: New BONE books; BONE: Tall Tales & Quest for the Spark Boneville.com. 24.7.2009. Arkistoitu 6.1.2010. Viitattu 8.8.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Big Johnson Bone; nimen suomennos 1. Luupäät-albumi s. 128.
  13. ↑ The Art of Bone, s. 143.
  14. ↑ DuPont, Alexandra: Jeff Smith: The Ain't It Cool Interview Ain't It Cool News. 4.7.2003. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)
  15. ↑ Rappe, Elisabeth: Warner Bros Grabs "Bone" Cinematical.com. 9.3.2008. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)
    Smith, Jeff: Bone to Warner Bros Boneville.com. 13.3.2008. Arkistoitu 16.9.2012. Viitattu 3.6.2008. (englanniksi)
  16. ↑ Robinson, Tasha: Jeff Smith 28.7.2008. The A.V. Club. Viitattu 31.7.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Carpenter, Susan: ‘Bone’: Jeff Smith says early Hollywood footage was ‘mind-blowing’ Hero Complex. 19.7.2011. Los Angeles Times. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Kit, Borys: 'Greek' Creator Takes on Warner Bros. Comic Book Movie 'Bone'; P.J. Hogan to Direct (Exclusive) The Hollywood Reporter. 18.1.2012. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)
  19. ↑ McNary, Dave: ‘Kung Fu Panda’s’ Mark Osborne to Direct Animated ‘Bone’ for Warner Bros. Variety. 16.11.2016. Viitattu 29.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]