Maa järisee
| Maa järisee | |
|---|---|
| La terra trema | |
 |
|
| Ohjaaja | Luchino Visconti |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Giovanni Vergan romaaniin Malavoglian suku |
| Tuottaja | Salvo D’Angelo |
| Säveltäjä | Willy Ferrero |
| Kuvaaja | G. R. Aldo |
| Leikkaaja | Mario Serandrei |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 2. syyskuuta 1948 |
| Kesto | 160 min |
| Alkuperäiskieli | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Maa järisee (La terra trema) on Luchino Viscontin ohjaama italialainen vuoden 1948 neorealistinen draamaelokuva. Se perustuu Giovanni Vergan romaaniin Malavoglian suku, ja siinä esiintyy vain amatöörinäyttelijöitä.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1943 ensi-iltansa saaneen Viscontin ensimmäisen elokuvan Riivaajien jälkeen hän teki muutaman vuoden teatteritöitä, mutta suunnitteli uusia elokuvia. Hän oli jo vuonna 1941 hankkinut oikeudet Giovanni Vergan romaaniin Malavoglian suku ja haaveillut pitkään sen sovittamisesta. Hän oli myös matkustanut Sisiliaan Aci Trezzan kalastajakylään, mihin Vergan romaani sijoittui. Kylä ei ollut juurikaan muuttunut niistä ajoista, ja Visconti saikin idean kuvata aidossa ympäristössä ja käyttää elokuvassa Aci Trezzan asukkaita.[1]
Visconti teki elokuvasta sopimuksen Guarini Filmin kanssa, mutta käytti siihen myös paljon omia rahojaan. Sopimus Guarini Filmin kanssa kuitenkin rikkoutui, kun tuotanto oli aivan alkutekijöissään. Pelastajaksi ilmaantui arkkitehti ja Universalia Filmin perustaja Salvo D’Angelo, jolla oli yhteyksiä katolisiin järjestöihin. Tukijoihin tuli vielä Italian kommunistinen puolue, joten elokuvan rahoitus oli laajalla pohjalla, mutta rahaa oli silti melko niukasti.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan vastaanotto Venetsian elokuvajuhlilla oli hyvin kielteinen. Ilmeisesti etukäteen järjestetty ryhmä protestoijia syytti Viscontia taiteellisesta epäonnistumisesta. Samoihin aikoihin Italian kristillisdemokraattinen hallinto oli käynnistänyt hyökkäyksen neorealistista suuntausta vastaan ja festivaalin porvarillisen yleisön ennakkoasenne oli todennäköisesti jo valmiiksi negatiivinen kommunistiseksi julistautunutta Viscontia vastaan. Italiassa kriitikot olivat pääsääntöisesti hyvin varautuneita, ja elokuva alkoi saada arvostusta vasta sen saatua ensi-iltansa Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa.[2]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Maa tärisee oli mukana heistä neljäntoista listalla[3].
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyylillisesti Maa järisee sopii tuon ajan elokuvista parhaiten neorealistisen elokuvan määritelmiin: siinä ei käytetty ollenkaan studiolavasteita ja valaistustakin vain muutamissa haastavissa yökohtauksissa ja sen näyttelijät olivat kaikki amatöörejä. Visconti seliti joka aamu kyläläisille päivän kuvausohjelman ja pyysi heitä reagoimaan tapahtumiin kuten he oikeassakin elämässä tekisivät. Poikkeuksena useimpiin italialaisiin elokuviin elokuva äänitettiin kuvausten yhteydessä. Visconti halusi käyttää Sisilian luonnollisia ääniä.[5] Koska näyttelijät olivat paikallisia sisialaisia, he puhuivat Sisilian murteella, joka oli niin vaikeaa muilla italialaisille, että elokuva piti tekstittää kotimaan markkinoita varten. Tämä oli poikkeuksellista, sillä Italiassa ulkomaalaiset elokuvat yleensä dubataan ja kotimaisten elokuvien ääni tallennetaan erikseen.[1]
Visconti käytti elokuvassa hillittyä kameratyötä. Otokset olivat usein hyvin pitkiä, rauhallisesti panoroituja ja syväteräviä.[6] Visconti on rajannut tarkasti kuvansa, ja henkilöt tulevat ja menevät kuvasta hyvin organisoidusti, mikä sai Orson Wellesin toteamaan, että Visconti kuvaa kalastajia kuin Voguen malleja.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bacon, Henry: Tiikerikissan aika. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0759-8
- Bondanella, Peter: Italian cinema. New York: The Continuum International Publishing Group, 2007. ISBN 0-8264-1247-5 Google-kirjat (viitattu 3.4.2013).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Bacon, s. 53–54.
- ↑ Bacon, s. 65.
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Bondanella, s. 64.
- ↑ Bacon, s. 62.
- ↑ Bondanella, s. 70.