Malin parlamenttivaalien 2013 ensimmäinen kierros järjestettiin 24. marraskuuta ja toinen kierros 15. joulukuuta.[1] Vaaleissa malilaiset valitsivat edustajat maan 147-paikkaiseen parlamenttiin. Ehdokkaita oli 1 141[2] ja äänioikeutettuja noin 6,5 miljoonaa.[3] Presidentti Ibrahim Boubacar Keïtan puolue Rassemblement pour le Mali (RPM) liittolaisineen sai enemmistön parlamenttiin.[4] Parlamenttivaalit olivat ensimmäiset maassa vuonna 2012 tapahtuneen vallankaappauksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen.[1]
Kolme viikkoa kestänyt kampanjointi oli varsin vaisua ja asiantuntijat ennakoivat äänestysprosentin jäävän alle 50 prosenttiin, joka saavutettiin kesällä 2013 käydyssä presidentinvaalissa. Malin uuden presidentin Ibrahim Boubacar Keïtan puolue Rassemblement pour le Mali (RPM) vannoi saavansa ”riittävän enemmistön” vaaleissa. Riittävän enemmistön turvin presidentti Keïta ilmoitti pystyvänsä helpommin toteuttamaan suunnitelmiaan, kuten esimerkiksi tyynnyttelemään levottoman Pohjois-Malin tulenarkoja etnisiä jännitteitä sekä jälleenrakentamaan Malin vakaalle taloudelliselle pohjalle. Bamakolainen yhteiskuntatieteilijä Mamadou Samake kuitenkin kertoi olevan vaikeaa tai mahdotonta, että mikään yksittäinen puolue saisi ehdottoman enemmistön parlamenttiin.[5]
Malin koillisosan Kidalin alueella kampanjointi oli olematonta,[6] ja esimerkiksi Kidalissa ja Tessalitissa presidentti Keïtan puolue RPM oli ainoa ehdolla oleva puolue. Oppositioehdokkaat pitivät alueella kampanjointia liian vaarallisena.[7] Kidalin alueella oli noin 30 000 äänioikeutettua, ja sieltä valittiin neljä edustajaa parlamenttiin. Asukkaat pitivät vaaleja ”huijauksena” ja äänestysprosentin arveltiin ennakolta jäävän alle 11 prosentin, joka saavutettiin presidentinvaalissa. Kidalin alue tunnetaan tuaregien separatistisen Azawadin kansallisen vapautusliikkeen (MNLA) syntyseutuna. Liike on arvostellut hallituksen toteuttamaa Pohjois-Malin ”väheksyntää”.[6]
Parlamenttivaaleja kuvattiin askeleeksi Malin paluussa demokratiaksi. Vaaleja varjosti kuitenkin pelko terroristijärjestö al-Qaidaan linkityksissä olevien islamistien kostoiskuista. Malin armeijan lisäksi vaaleja turvasivat ranskalaiset ja afrikkalaiset joukot. Joukot tulivat tammikuussa 2013 Maliin estämään islamistien etenemisen maassa. Parlamenttivaaleja valvoi satoja malilaisia ja ulkomaalaisia tarkkailijoita, jotka edustivat esimerkiksi Länsi-Afrikan talousyhteisöä ja Euroopan unionia.[5] Pääasiassa tarkkailijat olivat keskittyneet pääkaupunkiin Bamakoon sekä maan keskiosiin, sillä levottomassa pohjoisessa tarkkailu koettiin liian vaaralliseksi.[8]
Ensimmäisen kierroksen äänestys alkoi sunnuntaina 24. marraskuuta kello kahdeksan aamulla ja päättyi kello 18. Malin koilliosassa sijaitsevassa Talatayessa tuaregiseparatistit tuhosivat vaaliuurnat vaatien itsenäisyyttä. Tuaregiseparatistit myös rikkoivat vaalipäivänä autojen ikkunoita Kidalin alueella. Ainakin yhden ihmisen tiedetään loukkaantuneen. Pohjois-Malissa vaaliuurnia myös varastettiin.[3] Äänestysprosentti oli 38,5 %[4]. Huolimatta heikosta äänestysprosentista ja protestoinnista maan pohjoisosassa, parlamenttivaalit saivat kehuja vaalitarkkailijoilta. Yleisesti vaalien ensimmäinen kierros sujui rauhallisesti.[9]
Maan kolmen pääpuolueen onnistui taata vain 16 paikkaa 147 parlamenttipaikasta ensimmäisellä kierroksella. Presidentti Keïtan puolue RPM sai kahdeksan parlamenttipaikkaa ensimmäisellä kierroksella, Union pour la république et la démocratie (URD) sai kuusi paikkaa ja ADEMA-PASJ kaksi paikkaa.[10]
Vaalien toinen kierros järjestettiin 15. joulukuuta niissä vaalipiireissä, joissa mikään puolue ei saanut ehdotonta enemmistöä ensimmäisellä kierroksella.[10] Vaalien toista kierrosta varjosti Kidalissa 14. joulukuuta sattunut autopommi-isku, jossa kuoli itsemurhapommittajan lisäksi kaksi senegalilaista YK:n rauhanturvaajaa. Lisäksi seitsemän rauhanturvaajaa loukkaantui. Kidalin alueen edustajat valittiin jo ensimmäisellä kierroksella ja valituista kaksi on entisiä kapinallisia, jotka ovat liittyneet Keïtan RPM-puolueeseen. Sen sijaan kahden muun levottoman alueen, Gaon ja Timbuktun, edustajat selvisivät vasta toisella kierroksella. Toisen kierroksen aikana ei sattunut vakavia välikohtauksia ja äänestysprosentti oli 37 %[4].[11]
Toisen kierroksen jälkeen RPM-puolue sai yhteensä 61 paikkaa parlamenttiin. RPM:n pääliittolainen ADEMA-PASJ puolestaan sai yhteensä 20 paikkaa. Myös pienemmät RPM:n takana olevat puolueet saivat paikkoja. Pääoppositiopuolueeksi tuli URD-puolue, joka sai 18 paikkaa 24 oppositiopaikasta.[4]