Marie Ellenrieder

Marie Ellenrieder, Omakuva, ehkä vuodelta 1819.
Marie Ellenrieder: Jeesus siunaa lapsia, maalattu vuonna 1845.

Marie Ellenrieder (20. maaliskuuta 1791 Konstanz5. kesäkuuta 1863 Konstanz) oli saksalainen uskonnollisiin aiheisiin ja muotokuviin keskittynyt taidemaalari. Hän oli ensimmäinen saksalainen nainen joka pääsi Münchenin taideakatemiaan. Häntä pidetään oman aikansa merkittävimpänä saksalaisena naistaiteilijana. [1][2]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ellenriederin syntyessä Konstanz kuului Itävallalle. Tulevan taiteilijan isä oli paikallisen piispan kellomestari ja äiti oli taidemaalarisuvusta. Äidin isä oli kirkkomaalari Franz Ludvig Hermann. Perhe, johon syntyi neljä tytärtä, oli melko varakas. [3]

Kouluopetusta Ellenrieder sai neljä vuotta paikallisessa dominikaaniluostarissa. Opetuksessa painottuivat uskonto ja kotitalous. Kyseinen luostari oli Konstanzin ainoa tytöille ja nuorille naisille opetusta antanut oppilaitos. Koulussa opettajien huomion herätti aluksi Ellenriederin kaunis käsiala ja pian huomattiin myös hänen taiteelliset lahjansa. [3]

Ellenrieder aloitti 19-vuotiaana konstanzilaisen miniatyyrimaalarin oppilaana. Oppilasaika kesti kolme vuotta. Miniatyyrit olivat ennen valokuvauksen keksimistä porvariston parissa suosituu tapa kuvata perheenjäseniä. Miniatyyritaiteilijat olivat yleensä naisia. [3]

Luultavasti ollessaan miniatyyrimaalarin opintojensa loppusuoralla Ellenriedr sai kiinnostavan tarjouksen. Sen esitti Ignanz Heinrich von Wessenberg, Konstanzin varakenraali. Hän ryhtyisi Ellenriederin mentoriksi ja auttaisi tätä opintiellä kohti taidemaalariutta. Juuri von Wessenberg auttoi suhteillaan Ellenriederin pääsemään Münchenin taideakatemiaan vuonna 1813. Opinnot kestivät vuoteen 1816.[3]

Opintojensa jälkeen Ellenrieder palasi Konstanziin vanhempiensa luo. Isä oli rakentanut tyttärelleen ateljeen. Von Wessenberg hankki hänelle muotokuvatilauksia ja pian Ellenrieder oli hyvän muotokuvamaalarin maineessa Konstanzin seuduilla. Myös ylhäisaateliset tekivät häneltä tilauksia. Vuonna 1820 häneltä tilattiin kolme alttarimaalausta Pyhän Nikolauksen kirkkoon. Ellenrieder oli ensimmäinen nainen Badenissa joka sai tehdä maalauksen katoliseen kirkkoon.[3] [4]

Monien aikansa taiteilijoiden tapaan Ellenrieder haaveli Rooman matkasta. Matka toteutui vuonna 1822. Aika Roomassa oli tuotteliasta. Hän tutki ja kopioi vanhoja mestareita, mutta myös maalasi uusia maalauksia. Roomassa merkittäväksi tuttavuudeksi muodostui weimarilainen taiteilija Louise Seidler. Sedler kuului nasareenien taiteilijaryhmään. Nasareenit vastustivat aikansa akateemista taideopetusta ja halusivat palata keskiajan ja varhaisrenessanissin yksinkertaisuuteen. Siihen kuului myös uskonnollinen etsintä. [3] [5]

Palattuaan Roomasta Konstanziin vuonna 1825 Ellenrieder jatkoi alttaritaulujen parissa. Vuonna 1827 hän sai tilauksen Badenin suurherttua Ludvig I: ltä alttamaalaustilauksen. Paikallinen tiede- ja taideyhdistys palkitsi hänet samana vuonna ansiomitalilla. Ura lähti nousuun: vuonna 1829 Ellenrieder nimitettiin suurherttuan hovitaiteilijaksi, palkkana 300 guldenia vuodessa. Myöhemmin palkka nousi 500 guldeniin, sollä ehdolla että hän tekee vuodessa yhden maalauksen hovin käyttöön. [3]

Hovitaiteilijan virka takasi Ellenriederille hyvän ja vakaan toimeentulon. Tilaukset vaativat häneltä matkustelua muun muassa Zürichiin, Baseliin ja Sigmaringeniin. Hyvien tulojen turvin hän saattoi viettää aikaa terveyskylpylöissä yhdessä sisarensa Josephinen kanssa. Yhdessä naiset matkustivat Roomaan, missä hän vietti vuodet 1838- 1840. [3]

Vuonna 1834 Ellenriederin isä kuoli. Hän perusti nyt yhteistalouden naimattoman sisarensa Josephinen kanssa. Josephine hoiti kaikki talousasiat, jotta taiteilijasisar voi keskittyä vain ja ainoastaan maalaamiseen. Ellenriedr oli taloudellisesti riippumaton eikä arkaillut huomauttaa asiakkailleen, jos näiltä oli lasku myöhässä. Viimeiset vuodet hän kärsi erilaista sairauksista ja kuolinsyy oli todennäköisesti keuhkokuume. [3]

Avioliittoa Ellenrieder ei solminut. Hän oli täysin omistautunut taiteeelleen ja taiteen tekeminen oli hänelle Jumalan palvelusta. Perhe ja siihen liittyvät velvoitteet olisivat haitanneet sen tekemistä. Hänellä tiedetään olleen joitakin miespuolisia ihailijoita. [3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]